Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päässä surisee, mikä olisi oikein tai järkevintä?
20.02.2021 |
Ikää jo 50-v, asuntolainan rippeet jäljellä, naimisissa ilman avioehtoa ja kaikki omaisuus puoliksi miehen kanssa. Tällä hetkellä ollaan ihan hyvätuloisia, yhteenlasketut nettokktulot on kummallakin noin 4000-5000€/kk. Kumpikin säästää itse omaa eläketurvaansa & pahan päivän varaa, itselläni menee 400€/kk hajautetusti eri sijoituksiin. Eli siis perusasiat on tällä hetkellä ihan hyvin mutta kuinka kauan, sitä ei voi tietää. Jos lama ja työttömyys iskee; säästöt ei vielä riitä loppuelämäksi mitenkään.
Mutta se varsinainen pähkäily on siitä, miten pitäisi elää. Pitäisikö elää niin nuukasti kuin ikinä pystyy ja säästää niin paljon kuin pystyy? Nykyisin haetaan noutoruokaa usein, ruokakaupassa en katso hintoja ja saatan ostaa herräteostoksia -kirjoja, lehtiä, kuntoiluvälineitä, markettivaatteita yms- turhaankin. Omatunto kolkuttaa että pitäisi säästää ja sijoittaa joka sentti, jota ei hengissäpysymiseen tarvita. Ja toinen puoli aivoista kuiskuttaa että tässä vaiheessa elämää, terveenä, kannattaa tehdä mitä haluaa ja voi eikä vaan nuukailla että säästää kun se on yhteiskunnan normi.
Ja kolmantena pohdin että pitäisikö auttaa vähävaraisia; hirvittää fb:n avustusryhmien hätähuudot, joissa kaivataan ruokakasseja ja hygieniatarvikkeita perheille, joilla ei ole mitään. Ja omassakin lähipiirissä on niitä, joilla ei ole varaa käydä lääkärissä tai fysioterapiassa vaikka tarve olisi. Kuinka paljon Suomessa on oikeaa nälänhätää, porukkaa joiden asunnoista on rahan puutteen takia sähköt poissa jne? Oman kaveripiirin vielä hyväosaisemmat ovat vahvasti sitä mieltä että elämänhallintaongelmaisia ei tule paapoa ja miten onkaan jollain tiukkaa jos ei ole koulutusta, työpaikkaa ja 5lasta kolmelle eri isälle ja seitsemän kania; ongelma heidän mielestään vain pahenee jos ihmiset opetetaan että somessa itkemmällä ruokakaupan lahjakortit putoilee postiluukusta jne.
Onko velvollisuus vain turvata oma taloutensa, onko parempi elää tässä ja nyt vai auttaa enemmän muita? Ahdistaa!
Kommentit (16)
Mutta miten ne yhdistäisi? Ei voi säästää joka penniä ja syödä pelkkää kaurapuuroa ja samalla harrastaa ja lahjoittaa huono-osaisille. Se nuukuus blokkaa muut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole tuollaista tilannetta. Olen kyllä samanikäinen, mutta kotona asuu vielä lapsia, joten menot ovat suuret ja lainaakin riittää vielä eläkepäiviin saakka ja paljon. Mahdollisuutta säästää ei siis ole. Tai olisi varmaan jonkin verran, mutta ne muutamat kympit tai sataset, mitkä olisi, niin juuri niistä lahjoitan hyväntekeväisyyteen ja saatan hemmotella itseänikin, käydä kampaajalla, joskus lounaalla ravintolassa tai ostaa kotiin jotakin, mitä en välttämättä tarvitse. Tässä iässä sitä jo oivaltaa, että elämä ei jatku ikuisesti, pitää siis jollakin tavoin yrittää nauttia jokaisesta päivästä.
No 400e sijoituksista voi laittaa 50e hyväntekeväisyyteen. Mikä tässä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
No 400e sijoituksista voi laittaa 50e hyväntekeväisyyteen. Mikä tässä on ongelma?
Vai 450€ sijoituksiin ja pääomatulot osittain hyväntekeväisyyteen?
Täytin juuri 40 vuotta ja samassa tilanteessa. Asuntolainaa jäljellä 10 vuodeksi. Avioehto meillä on. Tämä malli on tullut vanhemmiltani, vaikka he eivät ikinä eronneetkaan ja avioehdolle ei tullut käyttöä.
Säästöjä on kertynyt keskimäärin 10 000€ vuodessa viimeisen 10 vuoden ajalta (sisältäen osingot, arvon kehityksen ja säästöön laitetut rahat), mutta haluan myös elää nyt ja näin olen myös tehnyt. Säästöjä ei tarvitse heti työttömyyden kohdatessa ottaa käyttöön ja osingot rullaa osakkeista tilille tai rahastojen sisälle.
Äitini ehti olla 3 vuotta eläkkeellä, kunnes syöpä vei kahdessa kuukaudessa hautaan. Harmittaisi, jos olisi elänyt "Sitkun"-elämää.
Hyväntekeväisyyteen menee mm. Planille tyttösponsseja ja eläinsuojelun tukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko vähän tyhmä ap? Vai onko tää vaan huono provo?
Vierailija kirjoitti:
Ootko vähän tyhmä ap? Vai onko tää vaan huono provo?
No miten itse eläisit tuossa tilanteessa? Kauden juureksia ja soijarouhetta, herkkuna omena kerran viikossa, vaatteet roskalavoilta ja joka sentti sijoituksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko vähän tyhmä ap? Vai onko tää vaan huono provo?
No miten itse eläisit tuossa tilanteessa? Kauden juureksia ja soijarouhetta, herkkuna omena kerran viikossa, vaatteet roskalavoilta ja joka sentti sijoituksiin?
No lue tuo kirjoittamasi aloitus!!!
"Nykyisin haetaan noutoruokaa usein, ruokakaupassa en katso hintoja ja saatan ostaa herräteostoksia -kirjoja, lehtiä, kuntoiluvälineitä, markettivaatteita yms- turhaankin."
Kuulostaako siltä, että pitäisi vaatteetkin hakea roskalavoilta, jos vähän alkaa säästämään tai tekemään hyväntekeväisyyttä?
Tienaan 4300 kuussa bruttona. Verotus ja kaiken maailman maksut palkasta on niin iso summa, että ihan hyvällä omalla tunnolla käytän kaiken itse. Asuntolainaa on vielä 45000, jonka aion maksaa nyt parissa vuodessa pois. Mitään säästöjä ja sijoituksia ei ole. Aion Parin vuoden päästä jää noin 3000 joka kuukausi ylimääräistä. Sitten ihmettelen mihin ne uskaltaa säästää niin ettei arvo katoa. Minulle riittäisi inflaation suuruinen korko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, autan ihmisiä työkseni. Mulle sinun kirjoituksestasi pistää silmiin rahakeskeisyys ja toisaalta kysymys: miten elämää pitäisi elää? Luulen, että saan kiinni siitä, mikä vaivaa. Onko sun mahdollista hieman muuttaa näkökulmaa? Jos et ajattele rahaa ollenkaan, mitä haluat tehdä? Miten haluat elää, mitä haluat elämältä? Millaisia asioita haluaisit kokea vielä, kun ne ovat mahdollisia?
Huomaan myös, että sinulla on aito halu auttaa muita. Raha on arvokas apu, sillä järjestelmämme perustuu tällä hetkellä rahaan: ilman rahaa ei ole mahdollista ostaa ruokaa, maksaa vuokraa, hankkia uusia vaatteita. Kuitenkin auttamiseen löytyy myös muita tapoja, jos rahan laittaminen hyväntekeväisyyteen tuntuu tällä hetkellä ristiriitaiselta. Mitä jos kokeilisit vapaaehtoistyötä vaikka leipäjonossa tai seurakunnalle tai mielenterveysseuralle? Sitä kautta voi myös tulla ajatuksia siitä, mikä on sinulle paras tapa auttaa myös muita. Kukapa tietää, vaikka se auttaisi myös kirkastamaan omia arvoja muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos et ajattele rahaa ollenkaan, mitä haluat tehdä? Miten haluat elää, mitä haluat elämältä? Millaisia asioita haluaisit kokea vielä, kun ne ovat mahdollisia?
Mitä jos kokeilisit vapaaehtoistyötä vaikka leipäjonossa tai seurakunnalle tai mielenterveysseuralle? Sitä kautta voi myös tulla ajatuksia siitä, mikä on sinulle paras tapa auttaa myös muita. ;
Hyviä pointteja ja sitten iskee ”kyllä, mutta” -vastarinta: jos rahalla ei olisi väliä asuisin maatilalla meren rannalla ja eläintenhoidolta jäävät ajan tekisin käsitöitä ja/tai valokuvaisin. Utopiaa eikä tule toteutumaan enkä pysty moiseen elämään hyppäämään ilman miljoonia. Joten palataan arkeen ja realistiseen elämään.
Vapaaehtoistyö... kaikki uskonnollisuuteen mitenkään liittyvä on poissa laskuista, en voi sietää kirkkoa. Jokainen uskokoon mihin haluaa mutta itse en missään nimessä halua minkään uskovaisuuden tai poliittisen vakaumuksen leimaa otsaani oli sitten leimana mikä tahansa pastafaristasta peruskristillisyyteen. Jo Punainen Risti on vähän sillä rajalla. Ja isompi hidaste vapaaehtoistyölle on ajankäyttö, jo nyt on päivät täynnä enkä halua/jaksa sitoutua vaikka viikonlopuiksi leipäjonovuoroon - joskin kai harvakseltaan edes viikonloppuisin nämä paikat on toiminnassa-
Koen että normi&ihanne olisi säästää ja säästää ettei ikinä putoaisi sinne nälänhätäkurjuuteen. Ja sitten taas toisaalta näen kuinka ikänsä nuukailleet vanhukset kuolee kymmeniätuhansia tileillään mutta mihinkään ei voi rahaa käyttää kun aina pitää säästää. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tämä on vain oma henkilökohtainen vakaumukseni jonka perusteella anna sinulle neuvoja. Käytä ne rahat hyvään laatuun. Anna töitä niille jotka on sitoutuneet jonkin muun kuin p--kan tuottamiseen. Näin minä itse teen, vaikka minun netot on ihan kärpäsenpieru teidän yhteenlaskettuun saldoon verrattuna. En anna hyväntekeväisyyttä vaan ostan tuotteita jotka on laadukkaita ja firmalla jotenkin reilu meininki työntekijöitä kohtaan.
Suomessa on oikeasti aika hyvät sosiaalituet. Toimeentulotuki (minimi, jonka jokainen saa jos ei muita tuloja ole), on aikuiselle 500€/kk + vuokra, terveydenhoitomenot, kotivakuutus, sähkölasku ym pakolliset menot. Tuolla kyllä elää, jos on säästäväinen niin harrastaa ja jopa matkustelee. Jos raha menee alkoholiin, tupakkaan, pikavippeihin tai holtittomaan shoppailuun niin sitten toki käy vähiin nopeasti. Maksat jo veroissasi tuota tukea, sinun ei tarvitse enää ostella ruokakasseja FB-ryhmien ihmisille. Ja olen siis itsekin elänyt tuolla samaisella toimeentulotuella useamman vuoden, joten ei ole mitään pappa betalar -ihmisen huutelua.
Auta mielummin vaikka naapurin yksinäistä mummoa tekemällä pieniä kotitöitä ja pitämällä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ongelmia kun liikaa tienaa. Onneksi olen aina kuulunut siihen vähemmän tienaavien joukkoon joka kuun tässä vaiheessa saa laskella jo viimeisiä centtejään ja miettiä miten sitä pärjäisi loppukuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ajattele rahaa ollenkaan, mitä haluat tehdä? Miten haluat elää, mitä haluat elämältä? Millaisia asioita haluaisit kokea vielä, kun ne ovat mahdollisia?
Mitä jos kokeilisit vapaaehtoistyötä vaikka leipäjonossa tai seurakunnalle tai mielenterveysseuralle? Sitä kautta voi myös tulla ajatuksia siitä, mikä on sinulle paras tapa auttaa myös muita. ;
Hyviä pointteja ja sitten iskee ”kyllä, mutta” -vastarinta: jos rahalla ei olisi väliä asuisin maatilalla meren rannalla ja eläintenhoidolta jäävät ajan tekisin käsitöitä ja/tai valokuvaisin. Utopiaa eikä tule toteutumaan enkä pysty moiseen elämään hyppäämään ilman miljoonia. Joten palataan arkeen ja realistiseen elämään.
Vapaaehtoistyö... kaikki uskonnollisuuteen mitenkään liittyvä on poissa laskuista, en voi sietää kirkkoa. Jokainen uskokoon mihin haluaa mutta itse en missään nimessä halua minkään uskovaisuuden tai poliittisen vakaumuksen leimaa otsaani oli sitten leimana mikä tahansa pastafaristasta peruskristillisyyteen. Jo Punainen Risti on vähän sillä rajalla. Ja isompi hidaste vapaaehtoistyölle on ajankäyttö, jo nyt on päivät täynnä enkä halua/jaksa sitoutua vaikka viikonlopuiksi leipäjonovuoroon - joskin kai harvakseltaan edes viikonloppuisin nämä paikat on toiminnassa-
Koen että normi&ihanne olisi säästää ja säästää ettei ikinä putoaisi sinne nälänhätäkurjuuteen. Ja sitten taas toisaalta näen kuinka ikänsä nuukailleet vanhukset kuolee kymmeniätuhansia tileillään mutta mihinkään ei voi rahaa käyttää kun aina pitää säästää. ap
On tosi normaalia, että tulee vastustus ja ymmärrän hyvin, että muutos voi tuntua tämänhetkiseen todellisuuteen verrattuna todella suurelta. Olisiko kuitenkin jokin tuosta mahdollista jo nyt? Aloittaa käsityöharrastus tai hankkia jokin lemmikki? Tai mikä se askel voisi olla?
Alue: Aihe vapaa
On syytä yhdistää noita kaikkia. Turvata oma talous, elää tässä ja nyt ja auttaa tarvitseviä. Ja kyllä ne on yhdistettävissä. Ei elämä ole jokotai.