Mikä olisi sellainen ala, että työn sisällössä olisi paljon vaihtelevuutta?

Olen yrityssaneerauskonsultti. Vauhtia riittää ja teflonmieli.

Mä oon projektipäällikkö. Ei lainkaan rutiinitöitä, mutta kokoustamisesta kannattaa tykätä.

Sosiaalityö

Olen työterveyspsykologi. Ihmisten elämäntilanteet ja historia on aina mielenkiintoinen. Ja ihana nähdä kuinka ihmiset voimaantuvat. Ja työyhteisöjen tilanteet myös mielenkiintoisia ja haastavia.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon projektipäällikkö. Ei lainkaan rutiinitöitä, mutta kokoustamisesta kannattaa tykätä.

Mä en tiedä yhtään, että mitä projektipäällikkö tekee :D Millaisia projekteja, kuinka pitkiä? Pitääkö olla paljon talousosaamista? Rahan pyörittämistä vähän stressaan ja pelkään itse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen työterveyspsykologi. Ihmisten elämäntilanteet ja historia on aina mielenkiintoinen. Ja ihana nähdä kuinka ihmiset voimaantuvat. Ja työyhteisöjen tilanteet myös mielenkiintoisia ja haastavia.

Psykologian opintoja joskus mietinkin! Onko työterveyteen vaikea päästä töihin? Työterveys- tai opintopsykologin työ voisi ehkä kiinnostaa. En näkisi itseäni pahasti mt-ongelmaisten apuna, mutta tuollainen enemmän elämäntilanteesta kuormittuneiden auttaminen, miksipä ei, jos sopisinkin alalle.

Ap

Tuotepäällikkö teknologia-alalla isossa pörssiyrityksessä.

Minäkin vastaan sosiaalityö. Etenkin aikuissosiaalityö. Miksei lasukin. Ei ole yhtään samanlaista päivää ja jokaisen asiakkaan kohdalla voi tulla mitä vaan eteen.

Vakuutus pe.. konsultin hommissa sopivan jän.. kun ei tiedä jää... siis jäädä vai lähteäkkö. Kiireiset aikatalut ovat työnsuola, näyttelijän lahjoista voi olla apua, kun sin.. puk.. ovat perässä. Tilannetaju ja juoksukunnosta on etua. Pappimainen asiakaspalvelu ja asenne työtäkohtaan on melkein eduksi ei haitaksi. Puhua pitää osata kuin Gigantin myyjä konsanaan. Siinä lyhyt työnkyvaus.

Millä tahansa alalla projekti/hanketyö. Ei ole kahta samanlaista päivää.  

Maatalousala.

Henkilöstöjohtaja, joka päivä tapahtuu jännää ja vaihtelua piisaa. Milloin joku työntekijä kavaltaa firman rahoja, milloin joku mukiloi kollegan, milloin joku karkaa juoppoputkeen, milloin joku pimahtaa ja uhkailee pomoja, milloin joku kilareissa irtisanoutu ja seuraavana päivänä soittaa itkien nöyränä pyytäen päästä takaisin. Milloin Pertti alkaakin transnaiseksi ja menee naistenvessaan ja muut naiset pelkää, milloin joku vahingossa lähettää alastonkuvan itsestään pomolleen.

Ei oikeasti uskoisi, mutta kaikki tää on totta ja tapahtunutta ja minä sit ”pääsen” ojentamaan näitä ja selvittämään sotkuja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon projektipäällikkö. Ei lainkaan rutiinitöitä, mutta kokoustamisesta kannattaa tykätä.

Mä en tiedä yhtään, että mitä projektipäällikkö tekee :D Millaisia projekteja, kuinka pitkiä? Pitääkö olla paljon talousosaamista? Rahan pyörittämistä vähän stressaan ja pelkään itse.

Ap

Projektipäällikkö on nimensä mukaisesti vastuussa projektin vetämisestä. Projektien sisältö riippuu alasta, toimeksiannoista jne. Ei ole olemassa vakioprojekteja, joita kaikki projektipäälliköt vetävät. Talousosaamisenkin tarve vaihtelee tapauskohtaisesti. Jonkinlaista osaamista toki aina pitää olla, että saa projektin pidettyä annetussa budjetissa. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vastaan sosiaalityö. Etenkin aikuissosiaalityö. Miksei lasukin. Ei ole yhtään samanlaista päivää ja jokaisen asiakkaan kohdalla voi tulla mitä vaan eteen.

Luulen että minulla menisi hermot asiakkaisiin tai saattaisin pelätä heitä :D osittain sama ongelma psykologin työssä, mutta siinä saattaisi työpaikka vaikuttaa asiakaskuntaan.

Ap

Kiinteistönvälittäjä. Toki peruskaava suht sama, mutta jokainen kohde oma yksilöllinen tapauksensa. Asiakkaista nyt puhumattakaan. 

Keittiöala. Ala carte, suurkeittiö ja catering puoli niitä kun vaihtelee kyllästymisen iskiessä niin saa vaihtelua. Kaikissa tehdöön ruokaa on oikeastaan ainoa yhdistävä tekijä muuten se maailma noissa on ihan erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Henkilöstöjohtaja, joka päivä tapahtuu jännää ja vaihtelua piisaa. Milloin joku työntekijä kavaltaa firman rahoja, milloin joku mukiloi kollegan, milloin joku karkaa juoppoputkeen, milloin joku pimahtaa ja uhkailee pomoja, milloin joku kilareissa irtisanoutu ja seuraavana päivänä soittaa itkien nöyränä pyytäen päästä takaisin. Milloin Pertti alkaakin transnaiseksi ja menee naistenvessaan ja muut naiset pelkää, milloin joku vahingossa lähettää alastonkuvan itsestään pomolleen.

Ei oikeasti uskoisi, mutta kaikki tää on totta ja tapahtunutta ja minä sit ”pääsen” ojentamaan näitä ja selvittämään sotkuja...

Apua :D kuulostaa tavallaan kyllä kiinnostavalta. Epäilen että riittäisikö itsellä kantti, huhhuh. Ja siis edelleen sama epäilys koskee sitä psykologin työtäkin, ja tämän myötä ehkä myös työterveyspsykologin...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vastaan sosiaalityö. Etenkin aikuissosiaalityö. Miksei lasukin. Ei ole yhtään samanlaista päivää ja jokaisen asiakkaan kohdalla voi tulla mitä vaan eteen.

Luulen että minulla menisi hermot asiakkaisiin tai saattaisin pelätä heitä :D osittain sama ongelma psykologin työssä, mutta siinä saattaisi työpaikka vaikuttaa asiakaskuntaan.

Ap

Älä edes harkitse psykologin uraa, jos arvelet etteivät hermosi kestäisi sossuntyötä ja/tai pelkäisit ihmisiä. Suurin osa sossun asiakkaista on ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet vaikeuksiin. Jos sellainen pelottaa, mikään ihmisten auttamistyö ei ole sinulle sopivaa. 

Poliisi.

Hyviä ehdotuksia kyllä, pistää miettimään että mitähän ne omat vahvuudet ovat, kun tuo rutiineihin kyllästyminen on enemmänkin heikkous. Mutta olisiko minusta sitten kuitenkaan todella vaihtelevaan työhön, jaa'a...

Ap