Lue keskustelun säännöt.
Lasten häiriökäyttäytymiseen ei puututa koska kaikista tärkeintä on välttää mielipahaa
19.02.2021 |
Aikuiset eivät uskalla puuttua, koska joku saattaa suuttua. Kaikista tärkeintä on aina se että kukaan ei vaan vahingossa pahoita mieltään... Niinhän saattaisi vaikka käydä, kun vanhemmalle annetaan tiedoksi, että lapsi on huonotapainen tai jopa väkivaltainen psykopaatti.
Uskaltakaa puuttua. Ei ole väliä sillä jos joku suuttuu tai harmistuu. Lapset ovat kaikkien vastuulla, ja jos vanhempien epäonnistumisen lisäksi kukaan ei viitsi puuttua, tulee ruumiita.
Rauha koskelan teinimurhan uhrille. Saisipa se meihin kaikkiin rohkeutta tehdä työtä paremman tulevaisuuden eteen, eikä aina vain odottaa että joku muu tai viranomaiset hoitaa.
Kommentit (48)
Mielenkiintoinen aloitus. Yleensä tuollaista loukkaantumisesta pilkkaamisretoriikkaa käytetään aivan päinvastaisesti: kiusaamisen puolusteluun, ilkeään trollaukseen ym. (Kiusaamiseen puuttujiakin pilkataan juuri siitä, miten ei kestetä mielipahaa.) Oliko kääntö tarkoituksellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa tilanteessa ois menny aikuinen väliin ja joutunut käyttämään voimaa nuoria vastaan olisi hän itse saanut pitkän tuomion, siksi ei aikuiset halua puuttua asioihin.
Onko ainoa tapa puuttua menemällä fyysisesti sooloilemaan? Koskelassa nyt olisi voinut soittaa poliisin, ja ihan sata varmasti olisin itse soittanutkin. Soitan myös jatkuvasti maassa nukkuville pulsuille. Ei se että käyttäytyminen on jotenkin etäisesti tyypillistä tee siitä hyväksyttävää, jos joku on maassa muiden armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aloitus. Yleensä tuollaista loukkaantumisesta pilkkaamisretoriikkaa käytetään aivan päinvastaisesti: kiusaamisen puolusteluun, ilkeään trollaukseen ym. (Kiusaamiseen puuttujiakin pilkataan juuri siitä, miten ei kestetä mielipahaa.) Oliko kääntö tarkoituksellinen?
Kolikon kaksi puolta. Ihmiset pitävät toisen mielen pahoittamista kaikista kauheimpana syntinä, ja siksi mielensä muka "oikeudetta pahoittaneita" trollataan.
Ne jotka pahoittavat mielensä esim jostain taas-arvokysymyksistä ei välttämättä suhtaudu siihen niin vakavasti, vaan paha mieli saattaa olla heille hyvää polttoainetta ja inspiraatiota muutoksille, ja ymmärtävät että aina jotakuta sattuu kun arvoista taistellaan. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tekis mieluusti kaikkensa että mikään ei muutu jotta mikään mieli ei pahoitu.
En kutsu häirikkölapsia omien lasteni synttäreille. Jos vanhempi ottaa yhteyttä ja kysyy, miksi hänen lastaan ei pyydetty, niin sanon syyn olevan lapsen huono käytös.
Vierailija kirjoitti:
Myös koulukiusaaminen vähenisi huomattavasti jos häiriökäyttäytymiseen puututtaisiin ajoissa.
Nytkö tämä vasta huomataan? Olen monessa keskustelussa ollut myös entisenlaisen kasvatuksen ja kurinpidon kannalla ja aina olen saanut mammat porukalla kimppuuni. Alapeukkuja on sadellut.
Olen myös sitä mieltä, että opettajille pitää palauttaa oikeus kurinpitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy ottaa vakavasti jos koululta tulee ikävää viestiä. Lapsen parhaaksi se on. Eikä heti sanota ettei voi olla totta ei meidän JannicejesseLeo oo voinut tehdä sellaista mitä saan nyt lukea.
Muuten hyvä, mutta jättäkää nämä keksityt 'muka_hauskat' nimihirviöt jo pois.
Vierailija kirjoitti:
Kannatettava ajatus, mutta miten hyvin pikkukultien vanhemmat tietävät jälkikasvunsa tekemisistä?
Kiinnostaako ketään?
Koskelan mu-rh-an uhri oli lasu-lapsi, mutta entä ne muut, tekijät?
Ihan nk. normaaleistako perheistä?
Varmaan.
Niinhän ne yleensä.
Kyllä se kiusaaminen on lukuisten aikuisten tiedossa ollut kun kiusattava on sen takia lasun suojeltavaksi joutunut. Tarhassa asti jo kiusattu, kyllähän senkin nyt on opettaja nähnyt. Tästä vielä päitä putoilee suojelulla tai koulussa tms. mutta vielä ovat hissukseen kun laiminlyöntejä tutkitaan.
Mutta kyse nyt ei ollut välttämättä näin radikaalista tapauksesta vaan ilmiöstä yleensä. Se ilmiö on nimeltään Muiden Lapsia Ei Saa Kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös koulukiusaaminen vähenisi huomattavasti jos häiriökäyttäytymiseen puututtaisiin ajoissa.
Nytkö tämä vasta huomataan? Olen monessa keskustelussa ollut myös entisenlaisen kasvatuksen ja kurinpidon kannalla ja aina olen saanut mammat porukalla kimppuuni. Alapeukkuja on sadellut.
Olen myös sitä mieltä, että opettajille pitää palauttaa oikeus kurinpitoon.
Ei pelkästään oikeus vaan vastuu. Ja sen mukainen palkka. Vastuu maksaa aina.
Vierailija kirjoitti:
En kutsu häirikkölapsia omien lasteni synttäreille. Jos vanhempi ottaa yhteyttä ja kysyy, miksi hänen lastaan ei pyydetty, niin sanon syyn olevan lapsen huono käytös.
Oikein. Pienintä mitä voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olettepa liikuttavan yksimielisiä. Jonkun piti kuolla ennenkuin havahduitte löperöön "kasvatukseenne".
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Pienestä pitäen opetetaan jo lapsille, että itkulla saa tahtonsa läpi.
-"Sori en nyt pääse sun juhliin kun Maija 4v alkoi itkeä kun tein lähtöä"-"No voisko tuo meidän Kalle 2v nyt leikkiä tuolla sun koriste-esineellä kun itkuhan tuossa tuli kun otettiin se siltä pois?"
-"No ota sitten Janita 7v se tikkari, kunhan lopetat sen itkun kun kaikki täällä kaupassa nyt tuijottaa meitä".
Näihin en ole törmännyt, mutta sen sijaan kymmeniin vanhempiin, jotka antavat lapsensa itkuhuutaa milloin mistäkin syystä (aika tavallaista on kaupassa asettua lapsen kanssa karkkihyllyn viereen ja sanoa, että katso mitä karkkeja ja seuraavaksi ilmoittaa, että ei me näitä osteta - lapsi alkaa huutamaan, vanhempi vierellä ihan hiljaa ja tyynesti katselee karkkipusseja, koska lapsen itkuun ei pidä kiinnittää huomiota, sehän oppii, että sillä tavalla saa tahtonsa läpi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä häiriölapsista kasvaa tulevaisuuden huippuosaajia, johtajia sun muita. Juuri tällaisia taitoja esim. työhaastattelussa kaivataan: loputonta itsevarmuutta, aikaansaavuutta, rohkeaa asennetta, proaktiivista otetta elämään yms.
Meillä katsokaas maailmassa jopa se, että "epätoivoisesti" haluaa työn tarkoittaa täysin saman tein hylkäystä. Tässä maailmassa ei kaivata heikkoja, epätoivoisia, kilttejä tai miellyttäviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Pienestä pitäen opetetaan jo lapsille, että itkulla saa tahtonsa läpi.
-"Sori en nyt pääse sun juhliin kun Maija 4v alkoi itkeä kun tein lähtöä"-"No voisko tuo meidän Kalle 2v nyt leikkiä tuolla sun koriste-esineellä kun itkuhan tuossa tuli kun otettiin se siltä pois?"
-"No ota sitten Janita 7v se tikkari, kunhan lopetat sen itkun kun kaikki täällä kaupassa nyt tuijottaa meitä".
Ja tämä viimeinen johtuu siitä, että Suomi on lapsivihamielinen maa. Kuten sanoit, kaikki tuijottaa, kukaan ei auta, kaikki tuomitsee huutavan lapsen. Onhan palstallakin jatkuvasti aloituksia siitä miten meluava lapsi häiritsi kaupassa, bussissa, kadulla...että katsokaa vaan peiliin.
Minä en lapsiani kuvailemallasi tavalla kasvata ja kyllä se 2-vuotias uhmaikäinen voi huutaa kuin syöveri kun ei saa mitä haluaa ja kyllä koko kauppa on pysähtynyt tuijottamaan, mutta minulla onkin kova luonto ja vähät välitän id iooteista ympärilläni, joten siksi kasvatan lapsiani kuten oikeaksi katson. Moni ei samaan kykene vaan hiljentää lapsen koska murenee ympäriltä tuleviin katseisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten häiriökäyttäytymiseen ei puututa koska aikuiset eivät enää kunnolla tiedä mikä on häiriökäyttäytymistä itsellä tai eri ikäisillä lapsilla. Mallista lapset oppii.
Mutta onhan niitä aikuisia ympärillä useita. Eikö kukaan enää muka tiedä mikä on oikein ja mikä väärin??
Siitä on niin paljon erilaisia ajatuksia, että mikä on oikein ja mikä väärin. Se lapsi joka yhden mielestä on kauhukakara saattaa toisen mielestä vain "ilmaista hienosti ja avoimesti tunteitaan".
No täytyyhän näistä sitten aikuisten keskustella jos kerta näin on. Ei lasten voi antaa kasvaa jossain totaalisessa anarkiassa jossa ei ole mitään hajua siitä, mikä on oikein (toisista huolenpito, hyvät käytöstavat) ja mikä väärin (väkivalta, syrjintä), ja sit teininä viranomaiset joutuvat opettamaan, ja silloin saattaa olla jo liian myöhäistä. Aika helppoo mun mielestä on erottaa toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Pienestä pitäen opetetaan jo lapsille, että itkulla saa tahtonsa läpi.
-"Sori en nyt pääse sun juhliin kun Maija 4v alkoi itkeä kun tein lähtöä"-"No voisko tuo meidän Kalle 2v nyt leikkiä tuolla sun koriste-esineellä kun itkuhan tuossa tuli kun otettiin se siltä pois?"
-"No ota sitten Janita 7v se tikkari, kunhan lopetat sen itkun kun kaikki täällä kaupassa nyt tuijottaa meitä".
Näihin en ole törmännyt, mutta sen sijaan kymmeniin vanhempiin, jotka antavat lapsensa itkuhuutaa milloin mistäkin syystä (aika tavallaista on kaupassa asettua lapsen kanssa karkkihyllyn viereen ja sanoa, että katso mitä karkkeja ja seuraavaksi ilmoittaa, että ei me näitä osteta - lapsi alkaa huutamaan, vanhempi vierellä ihan hiljaa ja tyynesti katselee karkkipusseja, koska lapsen itkuun ei pidä kiinnittää huomiota, sehän oppii, että sillä tavalla saa tahtonsa läpi).
Jaaha. Monia asioita voi kieltää lapsilta, mutta "itkuhuudon lopettaminen" on kyllä ihan mahdoton tehtävä. Isoisäni hoiti se niin, että "loppuuko se huuto vai annetaanko selkään, niin että on jotain oikeaa itkettävää". Mutta mitäs ihmeen keinoja nykyvanhemmilla olisi? T. viisi lasta aikuiseksi kasvattanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös koulukiusaaminen vähenisi huomattavasti jos häiriökäyttäytymiseen puututtaisiin ajoissa.[/quote
Ja adhd-diagnoosit. Nykyisin ei osata/välitetä laittaa lapsille rajoja - ei perheissä eikä koulussa. Ainakin ne adhd-diagnoosilla siunatut lapset, jotka itse tunnen, varttuvat perheissä, joissa kasvatus on alusta alkaen ollut löperöä. Ei mikään ihme, että lapset käyttäytyvät nyt häiriintyneesti. Tuntuu myös, että adhd-diagnoosi on vanhemmille tervetullut tekosyy lopettaa vähäisimmätkin kasvattamisyritykset.
Mä olen taas työni puolesta ollut tekemisissä monien adhd-lasten kanssa, jotka on huostaanotettu. Yleensä vaikeimmat ketä tiedän, ovat saaneet osakseen enemmän kuria kuin rakkautta, ymmärtämättömyyttä, mustavalkoisia sääntöjä.
Lapsista ja nuorista on tullut pelokkaita, he eivät välttämättä luota aikuiseen. Jotkut ovat kilttejä, mutta hyvin neuroottisia (esim pesevät käsiään sata kertaa päivässä). Toisilla ei millään ole enää mitään väliä, he ovat luovuttaneet. Jaksavat uhmata ja ovat kuin taaperoita käytökseltään, mutta kokoa on ison ihmisen verran.
Monien vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapset tarvitsisivat vain enemmän piiskaa tai jotain muita äärimmäisiä keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Pienestä pitäen opetetaan jo lapsille, että itkulla saa tahtonsa läpi.
-"Sori en nyt pääse sun juhliin kun Maija 4v alkoi itkeä kun tein lähtöä"-"No voisko tuo meidän Kalle 2v nyt leikkiä tuolla sun koriste-esineellä kun itkuhan tuossa tuli kun otettiin se siltä pois?"
-"No ota sitten Janita 7v se tikkari, kunhan lopetat sen itkun kun kaikki täällä kaupassa nyt tuijottaa meitä".
Näihin en ole törmännyt, mutta sen sijaan kymmeniin vanhempiin, jotka antavat lapsensa itkuhuutaa milloin mistäkin syystä (aika tavallaista on kaupassa asettua lapsen kanssa karkkihyllyn viereen ja sanoa, että katso mitä karkkeja ja seuraavaksi ilmoittaa, että ei me näitä osteta - lapsi alkaa huutamaan, vanhempi vierellä ihan hiljaa ja tyynesti katselee karkkipusseja, koska lapsen itkuun ei pidä kiinnittää huomiota, sehän oppii, että sillä tavalla saa tahtonsa läpi).
Jaaha. Monia asioita voi kieltää lapsilta, mutta "itkuhuudon lopettaminen" on kyllä ihan mahdoton tehtävä. Isoisäni hoiti se niin, että "loppuuko se huuto vai annetaanko selkään, niin että on jotain oikeaa itkettävää". Mutta mitäs ihmeen keinoja nykyvanhemmilla olisi? T. viisi lasta aikuiseksi kasvattanut
Mä olen napannut syliin ja sanonut, mennäänpäs nyt muualle. Tai sitten sanonut, että nyt ei osteta karkkia, mutta voit saada xx (jotain muuta) tai tehdään kotona (xy). Tää on oikeastaan fiktiivistä, koska kierrätin vuosia lapset sillä lailla kaupan läpi, että he tajusivat vasta joskus 5-7-vuotiaina, että KAIKISSA kaupoissa myydään karkkia. He olivat ihan ihmeissään. Ooh!
Sanoin aina vain, että ”eipäs mennä tuolle käytävälle, mennään tänne”. Sen kyllä tein, että kun he innoissaan vaativat esim. purjoa tai kalaa, ostin sitä. Perinteinen suomalainen kasvatus tietysti vaatisi äidin sanovan silloin ”ei”, koska se on aina varmempi niin!
Vierailija kirjoitti:
Näistä häiriölapsista kasvaa tulevaisuuden huippuosaajia, johtajia sun muita. Juuri tällaisia taitoja esim. työhaastattelussa kaivataan: loputonta itsevarmuutta, aikaansaavuutta, rohkeaa asennetta, proaktiivista otetta elämään yms.
Meillä katsokaas maailmassa jopa se, että "epätoivoisesti" haluaa työn tarkoittaa täysin saman tein hylkäystä. Tässä maailmassa ei kaivata heikkoja, epätoivoisia, kilttejä tai miellyttäviä ihmisiä.
Joku saattaa kaivata.
ylös