Siskosta huolta...

Olen huolissani sisarestani, joka odottaa nyt kolmatta lasta. Huoli heräsi, kun miehensä soitti, kysyi neuvoa ja kertoi tilanteesta. Hienoa että soitti, lupasin jutella siskon kanssa ja järjestää vaikka jotain saunaillan tyyppistä, josko saisi siellä puhua mikä mieltä painaa. Paha vain, että itsekin jäin miehen puheiden perusteella miettimään, mistähän oikein on kyse.

Tosiaan, sisko on päälle kolmikymppinen ja kuten siis sanottu, kolmatta lasta odottelee. Pari kk laskettuun aikaan. Minulla lapsia ei ole, joten raskausajan olotilat eivät ole tuttuja muuten kuin sukulaisten ja kavereiden kautta. En myöskään muista, että siskollani olisi aiempien raskauksien aikana ollut tällaista, tai ainakaan hän tai miehensä ei ole näitä tuoneet esille.

Miehensä ei mitenkään aktiivisesti minulle soittele, mutta nyt soitti, kun oli selkeästi huolissaan ja ihmeissäänkin, että mitäs nyt. No, minä en ole kyllä ollenkaan paras tässä neuvomaan, lapseton kun olen.

Miehen mukaan sisar siis koettaa lähes hermoromahduksen partaalla pitää kotia kunnossa (ilmeisesti siinä onnistuenkin) ja touhuilevan mielellään kahden vanhemman lapsen kanssa. On kuulemma äkäinen, vihaisenkin oloinen hetkittäin, ja iltaisin mies on kuulemma monesti havahtunut siihen että siskoni on itkenyt hänen vieressään kun ovat jo menneet nukkumaan. Mies on kuulemma koettanut kysellä, mikä oikein painaa mieltä, onko väsymystä, mutta ei ole oikein saanut muuta vastausta kuin että siskoni ei tiedä. Ulkonäöstään sisko kuulemma mainitsee välillä ikävään sävyyn, vaikka siis normaali raskaana olevan naisen näköinen hän on. Mies oli tuota varsinkin pohtinut, että mikä siinä oikein voi olla kun aiemmissa raskauksissa ei näin kuulemma ole ollut. Itseni on tosiaan vaikea saada tästä kiinni, kun ei raskauksia ole; jotenkin ajattelisin että eiköhän ne isoimmat muutokset mahda tulla ensimmäisessä raskaudessa.

Harrastuksia kodin ulkopuolella siskolla ei ole, koska miehellä on pitkät työpäivät eikä ilmeisesti ole mahdollisuutta lähteä mihinkään kodin ulkopuoliseen toimintaan sellaisena aikana, jolloin mies on kotona, koska harrastuksia ei tuolloin ole saatavilla. Tästä on kuulemma välillä tullut sanomista, vaikka siskon mieskään ei jatkuvasti hyppää omissa menoissaan, vaan käy 1-2 kertaa viikossa omissa harrastuksissaan.

Näitä nyt jäin miettimään. Eli voisiko olla, että sisko kipuilee sitä, kun ei itse juuri yksinään mihinkään pääse, voisiko olla yksinäisyyttä ja jotain loppuraskauden tuskastumista?

Miten minä voisin siskon ominaisuudessa kysellä ja auttaa parhaani mukaan? Millaista apua itse haluaisit tällaisessa tilanteessa?

Onko paras apu kuuntelijan rooli, ja tukeminen muuten siinä missä nyt voin, vai ehdottaisitteko jotain muuta?

Toki voi olla että jutellessa tulee esille jotain muita asioita joita mies ei tiedä siskoni mietiskelleen.

Mietin, että minulla on mahdollisuus ainakin kerran parissa viikossa mennä siskoni luokse seuraksi tai vaikka vahtimaan pikkuväkeä 2-3 tunniksi, jolloin sisko voisi esim. nukkua, jos on väsynyt, käydä lenkillä tai mitä sitten tekeekään.