Kärsiikö av-mammojen lapset ollenkaan tästä koronapaniikista ja poikkeusoloista?

Kärsii. Tai ei mun lapset kärsi sillä tavalla, että olisivat allapäin ja itkuisia, mutta tää on asia, josta puhutaan koko ajan. "Voidaanko mennä sinne tai tänne?" "Ei voida. Arvaa miks." "Ai niin, kun on korona." Lapset kommentoi omatoimisesti esim. telkkarissa näkyviä juttuja: "Miks noi on noin lähekkäin, eikö ne tajua, että korona voi tarttua." "Ei oo kyllä fiksua olla noin isolla porukalla." Pitkiä autoreissuja ei enää tehdä. Jouduttiin tekemään yksi terveysasioihin liittyvä reissu, ja kun lapsia ei voi oikein jättää kenellekään hoitoon, niin mentiin sitten koko perhe. Lapset valitti koko matkan, miten autossa istuminen on kamalaa – eivät enää muista, miltä tuntuu istua pitkiä matkoja autossa. Ei voi mennä uimaan, Hoploppiin, teatteriin, isovanhempien, sukulaisten tai perheystävien luo. Just oli yksi vanhemman lapsen kaveri käymässä ja puhuttiin mm. siitä, onko hänen luokallaan ollut kaverisynttäreitä – ei ole ollut, ei minunkaan lasteni luokalla sitten syyskuun.