Vastaa: miksi olet uskollinen, vaikka seksielämäsi kotona on ollut vuosikausia epätyydyttävää?
Tuli tuosta toisesta keskustelusta mieleen tällainen kysymys. Erittäin mielenkiintoista olisi kuulla tämäkin näkökulma! Paljon on nimittäin varmasti tällaisiakin ihmisiä Suomessa.
Kommentit (31)
Koska olen parisuhdeihminen eikä irtosuhteet kiinnosta.
Onneks vietit ei ikuisesti pysy parikymppisen lukemissa.
Koska uskollisuus kuuluu avioliittoon. Lupasin rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
No, tämä nyt ei romantikkojen mieleen ole, mutta vastaanpa kuitenkin rehellisesti, että ainoastaan ja vain sen takia, että en halua vaimoni jättävän minua mahdollisen kiinnijäämisen jälkeen. Liian paljon menetettävää.
Vierailija kirjoitti:
Koska uskollisuus kuuluu avioliittoon. Lupasin rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Eli jos on uskoton ei voi rakastaa toista? Tuo on kyllä erittäin lapsellisesti ajateltu.
Vierailija kirjoitti:
No, tämä nyt ei romantikkojen mieleen ole, mutta vastaanpa kuitenkin rehellisesti, että ainoastaan ja vain sen takia, että en halua vaimoni jättävän minua mahdollisen kiinnijäämisen jälkeen. Liian paljon menetettävää.
Jätä sinä vaimo, vai rahako estää?
Koska arvostan itseäni. Jos pettäisin lupauksen rakastamalleni ihmiselle, joka myös rakastaa mua, en enää arvostaisi. Eli itsekkäät motiivit täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska uskollisuus kuuluu avioliittoon. Lupasin rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Eli jos on uskoton ei voi rakastaa toista? Tuo on kyllä erittäin lapsellisesti ajateltu.
Eli sulle olisi ok, jos saisit vaikka sukupuolitaudin kumppaniltasi? Rakastaisit aina silti vaan.
Lähes kaikkien miesten on erittäin vaikeaa saada irtoseksiä ja maksullisiin menoon on aina aluksi iso kynnys.
Koska useamman kaverin tapauksesta tiedän, että kun tuon kerran tekee, lähtee siitä melkeinpä varmuudella sitten loputon kierre. Ekan kerran ja tehdyn virheen jälkeen tavallaan ei ole enää väliä tekeekö uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Koska arvostan itseäni. Jos pettäisin lupauksen rakastamalleni ihmiselle, joka myös rakastaa mua, en enää arvostaisi. Eli itsekkäät motiivit täällä.
Itse ajattelin myös juuri noin aiemmin. Eli että uskollisuus itsessään oli minulle tärkeä arvo. Sitten ymmärsin, että uskollisuudessa sinänsä ei ole mitään arvostettavaa, jos se aiheuttaa kärsimystä. Sittenpä lopetinkin moisen hömpötyksen.
Siksi pysyn suhteessa, kun olen luvannut vuosia sitten. En myöskään halua loukata toista. Hän saa lähteä liitosta, jos haluaa, mutta minä en lähde.
En jaksa alkaa säätää mitään ylimääräistä. Stressaisin kiinnijäämistä - ja vaikka olisi vapaa suhde, stressaisin silti. Mahdollisesti/todennäköisesti ihastuisin tähän ulkopuoliseen. En sinänsä näe mitään kovin kummallista parisuhteen ulkopuolisessa seksissä. Seksiä muutenkin ylikorostetaan joka käänteessä, vaikka se on ihan luonnollinen asia. Jos kumppanini tapailisi pidempään selän takana jotakuta, sitten se voisi olla minulle isompi ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska uskollisuus kuuluu avioliittoon. Lupasin rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Eli jos on uskoton ei voi rakastaa toista? Tuo on kyllä erittäin lapsellisesti ajateltu.
Ei se ole rakkautta jos petät toisen luottamuksen.
Rakkaus on sitä, että haluaa toiselle kaikkea hyvää. Siis oikeasti kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Siksi pysyn suhteessa, kun olen luvannut vuosia sitten. En myöskään halua loukata toista. Hän saa lähteä liitosta, jos haluaa, mutta minä en lähde.
Tässähän ei puhuttu liitosta lähtemisestä, vaan uskollisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska uskollisuus kuuluu avioliittoon. Lupasin rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Eli jos on uskoton ei voi rakastaa toista? Tuo on kyllä erittäin lapsellisesti ajateltu.
Ei se ole rakkautta jos petät toisen luottamuksen.
Rakkaus on sitä, että haluaa toiselle kaikkea hyvää. Siis oikeasti kaikkea hyvää.
Haluaako silloin toiselle hyvää, jos tietoisesti pitää hänet seksuaalisesti turhautuneena vuodesta toiseen eikä millään lailla yritäkään nähdä vaivaa tilanteen parantamiseksi?
Seksiä enemmän merkitsee kuitenkin muut parisuhteen edut. Puoliso jota rakastan, jonka kanssa on helppo ja hyvä olla, enkä halua loukata häntä.
Ehjä koti lapsillemme, en halua enää etävanhemmaksi, olen sen kokenut ja paljon menettänyt.
Ja kun kuitenkin seksiä on aina silloin tällöin, voisi olla ettei sitä olisi ollenkaan.
Ja lisäksi, mistäs voin tietää jos itse jostain syystä en pysty seksiin joskus, en toivoisi silloin puolisoni lähtevän vieraisiin tai jättävän minua ja tätä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska uskollisuus kuuluu avioliittoon. Lupasin rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Eli jos on uskoton ei voi rakastaa toista? Tuo on kyllä erittäin lapsellisesti ajateltu.
Ei se ole rakkautta jos petät toisen luottamuksen.
Rakkaus on sitä, että haluaa toiselle kaikkea hyvää. Siis oikeasti kaikkea hyvää.Haluaako silloin toiselle hyvää, jos tietoisesti pitää hänet seksuaalisesti turhautuneena vuodesta toiseen eikä millään lailla yritäkään nähdä vaivaa tilanteen parantamiseksi?
Silloin erotaan. Mikä estää? Ettei kuitenkin miehen suurin rakkaus eli raha, eikö?
no kun ei viitsisi alkaa peliin, eri asia jos joku tuttu muijja olisi samassa tilanteessa ja voisi käydä panemassa sitä ja uittamassa munaa sen suussa. nykyään tuo kerran pari kk on aika vähän.