Nolottaa tunnustaa, mutta en pysty ymmärtämään ylilihavia ihmisiä

Itse ainakin lihoin elämäntilanteen takia kun syöminen on ainoa nautinto niin se silloin tosiaan on! Nyt kyllä laihdutan.;)

ylipainoinen(103 kg), nykyään hoikka (54 kg / 166 cm).

Samalla lailla se viinan juonti johtuu addiktiosta, siitä, että omaa jonkinasteista sisäistä tyhjyyttä/ahdistusta/lapsuudesta jäänyttä hellyydenkaipuuta tms. täytetään syömällä liikaa. Itse syön liikaa, en voi vastustaa kovinkaan helposti esim. hampurilaisia vaan tuntuu, että mun elämässä ei ole mitään jos en syö sitä ja tätä. En ahmi kerrallaan liikaa mutta kun syön niin syön rasvasesti. Tuntuu siltä, että jos en söis noita herkkujani niin ahdistus kasvaisi hirveäksi. Olen riippuvainen hyvästä ruoasta. Mulla nyt ei järjetöntä ylipaino-ongelmaa ole ja jonkinlaista kontrollia pidän kyllä (en ole lihonut 4 vuoteen yhtään) mutta en tätä olemassa olevaa ylipainoa kuitenkaan saa pois. Ymmärrän silti hyvin joidenkin vielä lihavampien ajatusmaailmaa. Se ruoka antaa jotakin mitä olet vailla ja haitallinen sivuvaikutus on lihominen. Eipä se mekanismiltaan (addiktio) poikkea alkoholismista juurikaan. Kun on pakko saada niin on pakko saada.



T. 158/74

Ei tätä normaali/laiha voikaan ymmärtää. Esittäkää te vaan teorioitanne ja neuvojanne kun ette asiasta tiedä...

Ylipainoinen olen itse, ja osaan nähdä ylipainon taakse ihmisen. Kukin ymmärtää mitä ymmärtää.

että en pysty ymmärtämään ap: n kaltaisia ääliöitä!

että turha väitellä asiasta.

Eihän sitä ikinä voi toisen tilaa ymmärtääkään. On niin helppoa itse sanoa, ettei ymmärrä alkoholisteja, syöppöjä, tupakoitsijoita jne. , kun ei niitä itse ole. Hyvin vaikea on tosiaan ymmärtää, miten joku voi syödä niin paljon ruokaa, että lihoo silmittömästi tai edes terveyden kustannuksella. Nyt en puhu mistään aineenvaihdunta-asioista. Minulla on tuttava, joka kärsii lapsettomuudesta. Lääkäri on sanonut hänelle, että laihduttaminen varmaankin toisi tulosta. Silti hän ei laihduta, tai ei siis kykene siihen. Kun olemme heillä kylässä, pöytä notkuu sokeria ja hiilihydraattia. On jäätelöä, keksiä, pullaa, mehua, limua, piirakkaa jne. Itselläni on vielä todella kova itsekuri ja ehkä myös pientä masokistista piirrettä, että ymmärtäminen on minulla todella vaikeaa. Mutta yritän silti jotenkin häntä analyyttisesti ymmärtää. Ruoka ja siitä nauttiminen on omalla arvoasteikolla siellä aivan yläpäässä, mutta rajansa kaikella.

Söin, koska minulla ei ollut mitään muutakaan tekemistä. Kunnes viimein havahduin siihen, millainen pallo olin, ja laihdutin 18kg. Nyt olen normaalipainoinen (60kg), ja olen tyytyväinen siihen, että olen kyennyt pysymään näissä lukemissa jo 10 vuotta. Terveysriskit ovat pienentyneet ja voin paremmin, ja liikunta on edelleen osa elämääni.



Jos olisin ajatellut asioita, en olisi koskaan lihottanut itseäni. " Kiitokseksi" laihduttamisesta sain riipputissit, kun kuppikoko pieneni D --> B. Siltikään en vaihtaisi nykyistä hyvää oloani enää mistään hinnasta siihen, mitä se lihavana oli. Minulle 63kg on sellainen " hälytysraja" , eli tuolloin ryhdyn dieetille ja tiputan sen 3kg jos tarvis. Onneksi näin on tarvinnut tehdä vain kerran, paino pysyy nykyään kurissa kun liikun paljon ja olen oppinut syömään oikein.

jos syöppö ei saisi ruokaa vähään aikaan? Tai jos hän söisi yhtä paljon kuin ns. normaalipainoiset?