Poika ei ollut mennyt tänään kouluun. Oli hirveä huoli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa äiti tuosta huolestuisi. Anna nyt hetki rauhoittua jos keitti jo yli. Vaikka puolen tunnin päästä meet pojan luo. Ei tarvi puhua mitään. Sano että ette ole vihaisia mutta huolissanne vain, että poika on rakas teille ja ootte hänen puolellaan. Sano että kuuntelet. Jää hetkeksi ja anna mahdollisuus puhua. Jos puhuu niin hienoa, mutta jos ei, niin sano että toivoisit että voisi kertoa niin voitte auttaa ja että aina saa tulla juttelemaan. Sit lähdet ja annat tilaa. Kyllä ne sieltä yleensä köpöttää vetämään hiasta! Ja jos ei niin illalla käyt sanomaan hyvää yötä ja jäät hetkeksi sängyn reunalle istumaan/silittämään hiuksia. Tärkeää on luoda lapselle tunne että ootte hänen puolellaan vaikka ei heti saisi kerrottua. Älä luovuta ja jätä yksin <3

Ohis, mutta kuulostat ihanalta äidiltä!

Mistä päättelit että äiti? Mulla tuli tuosta heti oma iskä mieleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa äiti tuosta huolestuisi. Anna nyt hetki rauhoittua jos keitti jo yli. Vaikka puolen tunnin päästä meet pojan luo. Ei tarvi puhua mitään. Sano että ette ole vihaisia mutta huolissanne vain, että poika on rakas teille ja ootte hänen puolellaan. Sano että kuuntelet. Jää hetkeksi ja anna mahdollisuus puhua. Jos puhuu niin hienoa, mutta jos ei, niin sano että toivoisit että voisi kertoa niin voitte auttaa ja että aina saa tulla juttelemaan. Sit lähdet ja annat tilaa. Kyllä ne sieltä yleensä köpöttää vetämään hiasta! Ja jos ei niin illalla käyt sanomaan hyvää yötä ja jäät hetkeksi sängyn reunalle istumaan/silittämään hiuksia. Tärkeää on luoda lapselle tunne että ootte hänen puolellaan vaikka ei heti saisi kerrottua. Älä luovuta ja jätä yksin <3

Ohis, mutta kuulostat ihanalta äidiltä!

Mistä päättelit että äiti? Mulla tuli tuosta heti oma iskä mieleen

Se aloittaa "kuka tahansa ÄITI tuosta huolestuisi"...

Oi ei, jokaisen äidin painajainen, lapsella selvästi hätä ja ei osaa auttaa.

Itse tekisin ehkä niin kuin tuossa aiemmin neuvottiin. Pysy lämpimänä, vahvana aikuisena, vakuuta, että kaikesta selvitään. Sano, että voit olla poissa vaikka viikon, ei se haittaa. Vähä vähältä tee pojan olo mahdollisimman turvalliseksi. Hoe näitä ikiaikaisia fraaseja: kyllä se siitä, mä oon tässä ja autan, kerro vaan, se helpottaa, kaikesta selvitään, ei hätää...

Voi luoja, riipaisee niin, menee tunteisiin, kun koko päivä on puitu julkisuudessa Koskelan tapahtumia!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä unohti lukea kokeeseen, joka olisi ollut tänään. Tai olisi pitänyt pitää esitelmä luokan edessä.

Tai sitten syy voi olla ihan jotain muuta kuin kouluun liittyvää.

Ehkä noro on iskenyt ja tullut ripulikakka housuun. Onhan se nyt ihan hirveän noloa teinille, ei sitä kehtaa äidille edes kertoa.

Menee vähän huumorin puolelle, mutta sain kerran omalta teinipojalta soiton kesken koulupäivän. Poika oli ysillä. Kesken koulutunnin oli tuntenut, että nyt tuli iso paukku pöksyihin. Oli mennyt vessaan, niin siellähän se paljastui, että housuihin olikin lentänyt kakka. No, koulun vessassa ei ollut tietenkään ollut vessapaperia. Ei muuta kuin kalsarit roskikseen, oli yrittänyt pestä peppua jotenkin ja sitten vetänyt loppupäivän kommandona.

Vierailija kirjoitti:

Oi ei, jokaisen äidin painajainen, lapsella selvästi hätä ja ei osaa auttaa.

Itse tekisin ehkä niin kuin tuossa aiemmin neuvottiin. Pysy lämpimänä, vahvana aikuisena, vakuuta, että kaikesta selvitään. Sano, että voit olla poissa vaikka viikon, ei se haittaa. Vähä vähältä tee pojan olo mahdollisimman turvalliseksi. Hoe näitä ikiaikaisia fraaseja: kyllä se siitä, mä oon tässä ja autan, kerro vaan, se helpottaa, kaikesta selvitään, ei hätää...

Voi luoja, riipaisee niin, menee tunteisiin, kun koko päivä on puitu julkisuudessa Koskelan tapahtumia!

Mietin että voisiko teini olla niistä jotenkin järkyttynyt?

Joko selvis?

AP, toivon sydämestäni, että poikasi on jo asettunut. Ja että mikä ikinä pojalla onkaan, sinulla on voimia pysyä tyynenä ja lasta tukevana vanhempana. Ots poika kainaloon!

Hyi kun tuli jotenkin kylmä olo kun peilaa tätäkin tohon koskelaan, toivottavasti tässä kyse nyt paljon pienemmästä murheesta ❤️

En puhu vaan ap:lle vaan yleensäkin kaikille. Nyt tarkkana omien kossien kanssa. Jos mitään murheita näyttää olevan niin selvittäkää. Toivon jokaiselle vanhemmalle voimia

Täysin mahdollista. Muistan kuinka itse samanikäisenä itkin koko yön, kun eräs meidän koululainen oli jäänyt aamulla auton alle ja kuollut. En edes tuntenut häntä, mutta silti se ahdistu aivan valtavasti. En voinut puhua siitä kellekään, tuolloin 70-luvulla ei tunnettu mitään jälkibriefingiä tms. eikä vanhemmille avautuminen kuulunut systeemiin.

Vierailija kirjoitti:

Hyi kun tuli jotenkin kylmä olo kun peilaa tätäkin tohon koskelaan, toivottavasti tässä kyse nyt paljon pienemmästä murheesta ❤️

Kyseessä oli ihan pieni juttu, josta oli pojan päässä kasvanut iso mörkö. Nyt parempi olo jo pojallakin. Ei siis mitään hätää täällä! Ap

Voi miten ihanaa! Elin niin hengessä mukana tässä jutussa, kun itsellä kaksi poikaa. Kyllä se niin on, että teinit tarvitsevat vanhempiaan aivan hirveän paljon.

Oikein ihanaa talvipäivää sinulle ap ja pojallesi!

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä "itkevä teinipoika" -juttuja on nykyään joka viikko.

Nuoriso voi pahoin :(

Vierailija kirjoitti:

Voi miten ihanaa! Elin niin hengessä mukana tässä jutussa, kun itsellä kaksi poikaa. Kyllä se niin on, että teinit tarvitsevat vanhempiaan aivan hirveän paljon.

Oikein ihanaa talvipäivää sinulle ap ja pojallesi!

Samat ajatukset täällä! Asiat jotka meistä tuntuu pieniltä voi hetkellisesti murskata teinin koko maailman. Meillä oli pari vuotta sitten tapaus jossa ysiluokkalainen oli yhtäkkiä ihan romuna. Kun asiaa selviteltiin paljastui että tyttö oli seurustellut pojan kanssa joka oli vaihtanut tytön lennosta toiseen. Aikuisen silmin tuntuu käsittämättömältä miten joku parin viikon tapailun päättyminen voi kirpaista noin kovasti, mutta teinille se oli sama juttu kuin aikuinen eroaisi pitkästä avioliitostaan