Mikä sua stressaa/turhauttaa/ahdistaa/v*tuttaa eniten tällä hetkellä?

Mua vi..... kun en pääse aurinkoon ja että maailma meni tälläiseksi coronan takia.

Töitten hakeminen ja köyhyys.

Yt:t alle vuoden päästä vakituisen työpaikan saamisesta. En tiedä mitä teen, jos saan fudut. En jaksa alkaa työnhakurumbaan uudestaan.

Stressaa epäselvä kuvio miehen kanssa.. Ollako vai eikö olla? Miten tukita kryptiset viestit? Tykkään, mutta klassisesti en tiedä tykkääkö toinen.. tarpeeksi.

Tapasin elämäni rakkauden "liian myöhään".

Haluaisin asua hänen kanssaan, nukahtaa joka ilta hänen kainaloonsa, ja aamuisin herätä hänen vierestään, mutta lasten vuoksi joudumme vielä toistaiseksi elämään eri osoitteissa.

Olemme siis aiemmin olleet tahoillamme naimisissa, ja molemmilla on aiemmista suhteista kouluikäisiä lapsia.

Koitan olla kärsivällinen ja ajatella, että muutaman vuoden päästä tilanne helpottuu. En ole ikinä ollut näin rakastunut, mitä viimeisen kolmen vuoden aikana. Kunpa olosuhteet voisivat vaan olla toiset.

No "kaikki". Töitä on, mutten viihdy työpaikalla, sillä työtehtävät eivät ole mielenkiintoisia ja tiiminvetäjän (nainen) käyttää välillä suuren osan päivästä miespuolisen työkaverin kanssa jutusteluun Teamsin kautta. Yhteisiä työasioita näyttää olevan ja paljon ;). Vapaa-ajalla ei juuri tekemistä koronan vuoksi, työtkin osin etähommia tällä hetkellä ja vähäisetkin sosiaaliset kontaktit nollissa. Ei parisuhdetta. Ei kiinnosta juuri mikään tällä hetkellä. Onneksi kesää kohti menossa ja toivottavasti korona saadaan kuriin.

Koronaa on kestänyt lähes 1v. olen ohjeistukset noudattanut eläkeläisenä,kuten minun rakaani kaikki!Siksi emme kohtaa,asuvat kaukana minusta.Ymmärrän sen.Mutta muut ihmiset elämässäni ei ymmärrä. Olen pian 68v. riskiryhmään kuuluva. Asun yksin. En piha,en katu,en s-posti jaksa antaa niille empatiaa,joilla koti asuu joku:Oli se vanhapoika, avio puoliso tai aikuinen lapsi!Minun seinät eivät minulle puhu! Ihmiset eivät kysy mitä minulle kuuluu?Puheen vuoroa ei saa piha,katu: kun paasavat korona,ei pääse mihinkään ymm.En ole roska laatikko.Elävä tunteva ihminen,minullakin tunteet,yksinäisyys korkeamalla kun asun yksin.En myöskään lähde autamaan ruohon taso juuri korona aika ketään. Röyhkeintä on illan hämy,ennenkuin ala ovi sulketuu, kello: 21.tullaan ovikelloa soitaa kello: 20.30. Ei ole asiaa keneläkään ovelleni,hakee empatiaa tai pyytää apua,Minulla oikeus koti rauha. Valita ihmiset itse joita tapaan tai en?Nämä ihiset jotka häiritsevät ahdistavat: Eivät käytä maskia, miläkin tekosyy.Puhuvat lähietäisyys muiden maskitomien kanssa roskakatos,katu. Käyvät ostoskeskukset ,kauppakeskukset alvariin maskitomana ja käyttävät julkinen liikenne maskitta.Korona kai hypii heidän yli?Minä olen kakka kun en anna heille tilaa yhtään.Minä huolehdin itsestäni.Osaan yksin liikua ulkona. En soppaile,en käytä julkinen liikenne,Menen sinne minne jalat kantaa.Siihen minulla oikeus ja turha minua halveksia,kun en totele noudata halisevien ihmisten käskyjä ja tahtoa. Kyse minusta,minun terveys .Aina on ihmisiä,jotka kävelee toisten yli.Kilttikin saa rauha kun oppi sanoo EI. Ilman selitys.( minulla on lukihäiriö-kuin kuulon liityvä sairaus saattaa olla synynäinen, syy kirjotan paljon kirjotus virhe anteeksi se) Kaikille jaksamisia, sempiä ja halit.

Palstan sensuuri.

Vi*uiksi mennyt avioliitto, oma moka, niin makaat ku petaat jne.. Kaikki tähän liittyvä säätö, en jaksais. Ja joo, olisi pitänyt aiemmin ajatella, myöhäistä rypistää kun p**kat housuissa. Vain elämää ei sen enempää, ja kaikesta selviää, mut silti tän hetkinen tilanne v*tuttaa.

Työkaveri, joka motkottaa koronarajoutuksista, jos vaikka tulen alle kahden metrin päähän hänestä. Tiuskii myös asioista, jotka ei liity yhtään mitenkään työntekoon, ihan jos sanon jonkun asian väärin ( epävihervasemmistolaisesti).

Tympii kun meidän asunto ei mene kaupaksi.

Olen ehkä masentunut, kun korona on vienyt ilon ja toivon elämästä. En vaan saa aikaiseksi varata aikaa työterveyteen.

Maskipakko työpaikalla tympii.

Vierailija kirjoitti:

Sotkuinen koti (tavaranpaljous). Tekisi mieli vaan mättää kaikki suoraan jätesäkkeihin ja heittää kaatopaikalle. Uudistaa koti täysin.

Lajittelussa ja tavaroiden läpikäymisessä tuntuu menevän ikuisuus. Ei ole riittävästi motivaatiota ja energiaa. Tää jatkuva kaaos kotona masentaa mua.

Erosin pari vuotta sitten pitkästä parisuhteesta, ja sen jälkeen oon ollut jatkuvasti väsynyt ja henkisesti aika loppu, vaikka avioero olikin lopulta vain helpotus.

Tehdään se!

Itsekin olen jahkaillut ja jahkaillut, miten pitäisi ottaa jätesäkkejä ja mättää sinne tavaraa, sitten heittää mäkeen.

Minäkin olen väsynyt ja tavarapaljous ärsyttää.

Tehdään se! Otetaan ja aloitetaan tavara kerrallaan.

Aina kun mätkäistään romu tai rätti säkkiin, niin ajatellaan että sinne menee mukana myös väsymystä ja kaikkea henkistä kuonaa.

Mun parisuhde. Tajusin liian myöhään, että emme sovi toisillemme. Hän ei tule minua vastaan yhtään missään asiassa. Hän haluaa päättää kaikesta itse ja tehdä kaiken hänen mukaansa. Ei sellainen ole kunnon parisuhde eikä se ole rakkautta tai toisen arvostamista.

Mua tympii ajatus siitä, että tämä poikkeusaika joskus loppuu. On ollut lupa koteloita ja olla epäsosiaalinen. Tykkään jopa pitää maskia kauppakäynneillä, sekin on kuin saisi koteloitua omaan kuplaansa. Tämä on ollut ihanaa aikaa.

Toki en tunne yhtäkään sairastunutta eikä tällä epidemialla ole ollut yhdellekään ystävälle mitään merkittäviä ikäviä seurauksia. Nauttivat etätyön teosta hekin. Fiilikset olisivat varmasti toiset jos tästä ajasta olisi koitunut jollekin läheiselle ikävyyksiä.

Liksan pienuus, se korpee eniten, juuri sain eilen liksan ja muutama juttu pitää vielä maksaa ja se oli sitten siinä, tuskin jää rahaa loppukuuksi, seuraava liksa sitten  kuukauden päästä.

Työ, jossa ei ole oikeastaan mahdollisuuksia urakehitykseen ja jota olen tehnyt jo niin kauan, että alkaa tosissaan leipääntyä. Koko ajan vaikeampaa ja vaikeampaa motivoida itseään ja samalla kuitenkin tuntuu että odotuksia kiristetään koko ajan työnantajan puolelta. Pakko keksiä jotain, en minä tätä eläköitymiseen asti kyllä jaksa.