Miksi vainajan virkatodistukset tarvitaan koko elämän ajalta?

Ennen vanhaan tiedot ei siirtyneet välttämättä mukana, ja joku jälkeläinen saattaa löytyä vaan tietyn pitäjän kirkonkirjoista. 

Jos ei tielty aikaväliltä löydy tietoja niin silloin on mahdollista että on esimerkiksi asunut ulkomailla ja voi siellä olla lapsia. Muutenkin nuo sukuselvitystiedot on koottu yhteen vasta 1999 alkaen.

Sääliksi kyllä käy omaa perikuntaa, minä olen asunut 8 eri maassa, joissakin useamman kuin kerran.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tielty aikaväliltä löydy tietoja niin silloin on mahdollista että on esimerkiksi asunut ulkomailla ja voi siellä olla lapsia. Muutenkin nuo sukuselvitystiedot on koottu yhteen vasta 1999 alkaen.

Sääliksi kyllä käy omaa perikuntaa, minä olen asunut 8 eri maassa, joissakin useamman kuin kerran.

Voisko sitä tehdä etukäteen, itse jo eläessään keräisi niitä tietoja kasaan tulevaa varten?

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan tiedot ei siirtyneet välttämättä mukana, ja joku jälkeläinen saattaa löytyä vaan tietyn pitäjän kirkonkirjoista. 

Kuinkahan paljon tällaisia tapauksia sitten on? Virkatodistusten hankkiminen taitaa olla työläimpiä osuuksia kuolinpesän selvittämisessä, kun seurakunnat ovat vielä fuusioituneet.

Ymmärtäisin, jos olisi puhe 1800-luvulla syntyneistä, jolloin väestönkirjanpito oli aivan toisella tasolla eli tämän täytyy olla jokin muinaisjäänne lainsäädännössä. Itselläni vanhin tietämäni sukulainen oli syntynyt 1888, eikä kenelläkään vainajalla ollut virkatodistuksissa virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tielty aikaväliltä löydy tietoja niin silloin on mahdollista että on esimerkiksi asunut ulkomailla ja voi siellä olla lapsia. Muutenkin nuo sukuselvitystiedot on koottu yhteen vasta 1999 alkaen.

Sääliksi kyllä käy omaa perikuntaa, minä olen asunut 8 eri maassa, joissakin useamman kuin kerran.

Voisko sitä tehdä etukäteen, itse jo eläessään keräisi niitä tietoja kasaan tulevaa varten?

Ei, mutta se kannattaa tehdä, että tekee listan valmiiksi, minne soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan tiedot ei siirtyneet välttämättä mukana, ja joku jälkeläinen saattaa löytyä vaan tietyn pitäjän kirkonkirjoista. 

Kuinkahan paljon tällaisia tapauksia sitten on? Virkatodistusten hankkiminen taitaa olla työläimpiä osuuksia kuolinpesän selvittämisessä, kun seurakunnat ovat vielä fuusioituneet.

Ymmärtäisin, jos olisi puhe 1800-luvulla syntyneistä, jolloin väestönkirjanpito oli aivan toisella tasolla eli tämän täytyy olla jokin muinaisjäänne lainsäädännössä. Itselläni vanhin tietämäni sukulainen oli syntynyt 1888, eikä kenelläkään vainajalla ollut virkatodistuksissa virheitä.

Minun 80 v äitini mukaan on erittäin yleistä, että lapset löytyvät vasta tässä vaiheessa. Itse en kyllä ole kuullut.

Sillä varmistetaan, että vainaja ei ole ollut välillä kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan tiedot ei siirtyneet välttämättä mukana, ja joku jälkeläinen saattaa löytyä vaan tietyn pitäjän kirkonkirjoista. 

Kuinkahan paljon tällaisia tapauksia sitten on? Virkatodistusten hankkiminen taitaa olla työläimpiä osuuksia kuolinpesän selvittämisessä, kun seurakunnat ovat vielä fuusioituneet.

Ymmärtäisin, jos olisi puhe 1800-luvulla syntyneistä, jolloin väestönkirjanpito oli aivan toisella tasolla eli tämän täytyy olla jokin muinaisjäänne lainsäädännössä. Itselläni vanhin tietämäni sukulainen oli syntynyt 1888, eikä kenelläkään vainajalla ollut virkatodistuksissa virheitä.

Meillä pankki hoiti, palkkio melko pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tielty aikaväliltä löydy tietoja niin silloin on mahdollista että on esimerkiksi asunut ulkomailla ja voi siellä olla lapsia. Muutenkin nuo sukuselvitystiedot on koottu yhteen vasta 1999 alkaen.

Sääliksi kyllä käy omaa perikuntaa, minä olen asunut 8 eri maassa, joissakin useamman kuin kerran.

Voisko sitä tehdä etukäteen, itse jo eläessään keräisi niitä tietoja kasaan tulevaa varten?

Ei, mutta se kannattaa tehdä, että tekee listan valmiiksi, minne soittaa.

No sitä lähinnä tarkoitinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tielty aikaväliltä löydy tietoja niin silloin on mahdollista että on esimerkiksi asunut ulkomailla ja voi siellä olla lapsia. Muutenkin nuo sukuselvitystiedot on koottu yhteen vasta 1999 alkaen.

Sääliksi kyllä käy omaa perikuntaa, minä olen asunut 8 eri maassa, joissakin useamman kuin kerran.

Tuohonkaan ei tarvita suomalaista virkatodistusta. En jaksa uskoa, että sellaisia virheitä suomalaisessa väestönkirjanpidossa kovin paljon olisi, että löytyisi lapsi, joka on merkitty vain yhteen virkatodistukseen. Ulkomailla syntynyt lapsi ei niistä joka tapauksessa selviäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan tiedot ei siirtyneet välttämättä mukana, ja joku jälkeläinen saattaa löytyä vaan tietyn pitäjän kirkonkirjoista. 

Kuinkahan paljon tällaisia tapauksia sitten on? Virkatodistusten hankkiminen taitaa olla työläimpiä osuuksia kuolinpesän selvittämisessä, kun seurakunnat ovat vielä fuusioituneet.

Ymmärtäisin, jos olisi puhe 1800-luvulla syntyneistä, jolloin väestönkirjanpito oli aivan toisella tasolla eli tämän täytyy olla jokin muinaisjäänne lainsäädännössä. Itselläni vanhin tietämäni sukulainen oli syntynyt 1888, eikä kenelläkään vainajalla ollut virkatodistuksissa virheitä.

Minun 80 v äitini mukaan on erittäin yleistä, että lapset löytyvät vasta tässä vaiheessa. Itse en kyllä ole kuullut.

Kyllä minäkin tiedän tapauksia, missä perillinen "löytyy" vasta perunkirjoituksessa, mutta kyllä ne ovat koko ajan virkatodistukseen merkittynä olleet, eivät vain sukulaisten tiedossa.

Mun mielestä nykyään pitäisi olla mahdollista saada yhdellä pyynnöllä kaikki virkatodistukset sen sijaan, että joutuisi pyytämään kaikkialta erikseen. Ainakin muistan jostain lukeneeni.

Ev.lut. seurakuntien kirkonkirjoista tulee käyttöön valtakunnallinen keskusrekisteri tämän vuoden loppuun mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Sillä varmistetaan, että vainaja ei ole ollut välillä kuollut.

Heh, jos tästä tehtäisiin komedia, niin tuossa olisi hyvä repliikki valmiina byrokraatin suuhun sijoitettuna.

Vierailija kirjoitti:

Ev.lut. seurakuntien kirkonkirjoista tulee käyttöön valtakunnallinen keskusrekisteri tämän vuoden loppuun mennessä.

Wau, kylläpä asia on edennyt ripeästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan tiedot ei siirtyneet välttämättä mukana, ja joku jälkeläinen saattaa löytyä vaan tietyn pitäjän kirkonkirjoista. 

Kuinkahan paljon tällaisia tapauksia sitten on? Virkatodistusten hankkiminen taitaa olla työläimpiä osuuksia kuolinpesän selvittämisessä, kun seurakunnat ovat vielä fuusioituneet.

Ymmärtäisin, jos olisi puhe 1800-luvulla syntyneistä, jolloin väestönkirjanpito oli aivan toisella tasolla eli tämän täytyy olla jokin muinaisjäänne lainsäädännössä. Itselläni vanhin tietämäni sukulainen oli syntynyt 1888, eikä kenelläkään vainajalla ollut virkatodistuksissa virheitä.

Seurakuntien osalta tilanne on helpottumassa, koska ovat siirtymässä yhteiseen rekisteriin sen sijaan että jokaisella on omansa kuten nyt eli jatkossa selvityksen tulee saamaan yhdeltä luukulta ainakin heidän osalta jotka ovat asuneet koko ikänsä Suomessa ja kuuluneet kirkkoon.

Sitä en tosin tiedä että onko kaikki seurakuntien rekisterit jo digitalisoitu vai vieläkö on paljon tavaraa pelkästään paperilla.

Niissä virkatodistuksissa lukee suunnilleen "Lasse Liimatainen siirtynyt tänne Kissankylän seurakunnasta. Mukana muuttavat puoliso Liisa Liimatainen ja lapset Lilli Liimatainen sekä Lotta Liimatainen."

Se, että Kissankylässä on myös Laila Lehtolapsi, ei välity eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nykyään pitäisi olla mahdollista saada yhdellä pyynnöllä kaikki virkatodistukset sen sijaan, että joutuisi pyytämään kaikkialta erikseen. Ainakin muistan jostain lukeneeni.

Voit palkata esim. lakitoimiston hoitamaan perukirjoitukset siten, että hoitavat kaiken mukaanlukien virkatodistusten hankinnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan tiedot ei siirtyneet välttämättä mukana, ja joku jälkeläinen saattaa löytyä vaan tietyn pitäjän kirkonkirjoista. 

Kuinkahan paljon tällaisia tapauksia sitten on? Virkatodistusten hankkiminen taitaa olla työläimpiä osuuksia kuolinpesän selvittämisessä, kun seurakunnat ovat vielä fuusioituneet.

Ymmärtäisin, jos olisi puhe 1800-luvulla syntyneistä, jolloin väestönkirjanpito oli aivan toisella tasolla eli tämän täytyy olla jokin muinaisjäänne lainsäädännössä. Itselläni vanhin tietämäni sukulainen oli syntynyt 1888, eikä kenelläkään vainajalla ollut virkatodistuksissa virheitä.

Meillä pankki hoiti, palkkio melko pieni.

Varmasti, mutta ajattelin tätä byrokratian kautta eli muinaisjäänteitä olisi hyvä lainsäädännöstä poistaa.

Perillisten löytyminen yhdestä ainoasta virkatodistuksesta ei varmasti ole niin yleistä, että jokaikisen vainajan perillisten pitää etsiä kaikki virkatodistukset. Tuollaisiin harvinaisiin poikkeuksiin voi tehdä jokin erillissäädöksen ja uskoisin, että jos vain yhdestä vanhasta kirkonkirjasta löytyisi sinne merkitty poika tai tytär, saattaisivat perilliset haluta varmistaa sukulaisuuden DNA-testillä. Koska perillinen on voitu kirjoittaa sinne vaikka virheen tai rikoksen seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nykyään pitäisi olla mahdollista saada yhdellä pyynnöllä kaikki virkatodistukset sen sijaan, että joutuisi pyytämään kaikkialta erikseen. Ainakin muistan jostain lukeneeni.

Voit palkata esim. lakitoimiston hoitamaan perukirjoitukset siten, että hoitavat kaiken mukaanlukien virkatodistusten hankinnan.

Eikä se perustapauksessa edes ole mikään vaikea juttu, harva nyt kuitenkaan kymmenien eri seurakuntien alueilla on asunut. Lapsuudessa asuttiin jossain, opiskeluaikana jossain, lasten tultua muuttomatkat ovat usein niin lyhyitä, ettei seurakunta vaihdu siinä välissä. 5-10 nopeaa puhelua, seurakuntasihteerit vastaavat niihin monta kertaa joka päivä.