Taistelen katkeroitumista vastaan, auttakee

Minä en jaksa enää. Tätä on kestänyt nyt 1,5 vuotta. Jatkuvasti vaihtuvat, kielitaidottomat, perusasioita osaamattomat lääkärit. Ei kuunnella, ollaan huuli pyöreänä ei-oppikirjatapauksesta. Nuorempana kärsin mt-ongelmista, oli paniikkihäiriötä, masennusta ja ahdistusta koulukiusaamisen seurauksena. Niiden piikkiin on yritetty nyt laittaa kaikki, 15 VUOTTA myöhemmin. Olen taisteltuani saanut välillä asiallistakin hoitoa, mutta edelleen on kokonaisuus päin h*lvettiä. Kun tulee hyvä lääkäri vastaan, se heittääkin vaan keikkaa. Tai jää eläkkeelle. Mulla on ikää nyt 30 vuotta, krooniset hermokivut onnettomuudesta toissavuonna. Muita sairauksia oli jo ennestään. Meinaa loppua voimat. Se on soitettava tk:n ajanvaraukseen huomenna, mutta pelkkä ajatuskin saa mut epätoivon partaalle!! Sinänsä hoitajat on yleensä ihania, lääkäreiden kanssa tuntuu kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. En tiedä pitäisikö alkaa kiljua, rääkyä ja huutaa siinä vo:lla, että hoituisi asiat.

Ollut pari viikkoa kyllä semmoinen olo, että ihan sama, jos kuolis pois. En kyllä v*ttu suostu masentumaan. Pelottaa silti että sekoan, tää unettomuus vaikeimpien kipujaksojen aikana vetää mut niin huonoon jamaan. Mun elämä on ohi, siltä tää tuntuu usein.

Ei mulla muuta, piti nyt jäsentää tätä johonkin kun oikein voi noita läheisiäkään 24/7 rasittaa.