Moni ei halua parisuhteessa seksiä, mutta harrastaa sitä silti – ”ehkä myöhemmin” tarkoittaa ei

Vesi on märkää.

Tuttua hommaa. Minua ei haluta koska mies ei jaksa vaivautua tyydyttämään minua :( 

Minä toivon, ettei yksikään nainen joka kokee haluttoman seksin vastenmielisenä ja rikkovana joudu harrastamaan sitä. Minä toivoisin myös, että nämä naiset tunnistaisivat tämän piirteen itsessään ja olisivat siitä etukäteen rehellisiä kumppanilleen. Kuitenkin näissä keskusteluissa tunnutaan aina sivuavan ne lukemattomat naiset, joille se kumppaninilahdutusseksi ei ole mikään traumatisoiva kokemus vaan itseasiassa jopa ihan mukavaa ja halukin voi siinä iloisesti touhutessa lopulta löytyä. Ei kaikki ole aina niin mustavalkoista.

Ja onhan se totta, että yleensä niistä suhteen halukkaammista osapuolista olisi ihanaa jos kumppani kirkuisi himosta "ota mut nyt". Mutta kun se ei aina pitkässä suhteessa ole realistista tai edes tarpeen. Jos vaihtoehto on etsiä sitä kiimasta kiljuvaa partneria lähibaarista tai Tinderistä, kärvistellä vuosien selibaatissa tai harrastaa joskus sitä kädenlämpöistä mukavuusseksiä oman ihan kivan mutta intohimoisimmat päivänsä jo nähneen kumppanin kanssa, niin ei se jälkimmäinen vaihtoehto ole läheskään kaikille pareille se huonoin.

En jaksanut lukea, mutta seksittömyyden juuret ovat syvemmällä kuin moni arvaakaan. Siihen ei tarvitse kuin yksi varomaton lause, niin se on siinä. Ja kun se lause on sanottu, niin takaisin et sitä saa. Tai yksi varomaton teko, joka vie halut miinukselle.

Vierailija kirjoitti:

Minä toivon, ettei yksikään nainen joka kokee haluttoman seksin vastenmielisenä ja rikkovana joudu harrastamaan sitä. Minä toivoisin myös, että nämä naiset tunnistaisivat tämän piirteen itsessään ja olisivat siitä etukäteen rehellisiä kumppanilleen. Kuitenkin näissä keskusteluissa tunnutaan aina sivuavan ne lukemattomat naiset, joille se kumppaninilahdutusseksi ei ole mikään traumatisoiva kokemus vaan itseasiassa jopa ihan mukavaa ja halukin voi siinä iloisesti touhutessa lopulta löytyä. Ei kaikki ole aina niin mustavalkoista.

Ja onhan se totta, että yleensä niistä suhteen halukkaammista osapuolista olisi ihanaa jos kumppani kirkuisi himosta "ota mut nyt". Mutta kun se ei aina pitkässä suhteessa ole realistista tai edes tarpeen. Jos vaihtoehto on etsiä sitä kiimasta kiljuvaa partneria lähibaarista tai Tinderistä, kärvistellä vuosien selibaatissa tai harrastaa joskus sitä kädenlämpöistä mukavuusseksiä oman ihan kivan mutta intohimoisimmat päivänsä jo nähneen kumppanin kanssa, niin ei se jälkimmäinen vaihtoehto ole läheskään kaikille pareille se huonoin.

Olin hormonaalisen ehkäisyn takia täysin haluton muutaman vuoden, mutta meillä oli seksiä mieheni kanssa ainakin pari kertaa viikossa. Mieheni mielestä se oli varmasti ihan hyvää seksiä.

Omat haluni eivät hommatessa löytyneet ja vaikka saatoin orkun saadakin, niin ei se siitä hommasta tehnyt yhtään mielekkäämpää. Tein aloitteitakin, sillä tiesin mieheni niitä arvostavan. Tiesin myös, että "no niin, kohta tämäkin on ohi ja sitten saa taas olla pari päivää ihan rauhassa, joten hoidetaan homma pois alta". En puhunut tästä miehelleni sanaakaan, koska en halunnut pahoittaa hänen mieltään ja en tiennyt syytä miksi olin täysin haluton. Minulla ei ollut mitään syytä olla haluton, koska kaikkihan oli oikein hyvin. Miten siis mies olisi ymmärtänyt haluttomuuttani?

Kaikki muuttui, kun sain hormonaalisen ehkäisyn pois. Sen jälkeen olen meuhannut joka suuntaan asiasta.

Hyvä artikkeli.

Omassa suhteessani olemme rakentaneet yhteisen suostumuksen (kunnes toisin päätämme) mieheni ottaa minut aina halutessaan ja tämä onkin oma kinkkini parisuhteen toisena tasa-arvoisena jäsenenä.

Pointtini on, että yllä olevaan kuvioon tarvitaan yhteinen ja erillinen suostumus molemmilta ja yhteiset säännöt myös mikä on aito kieltäytyminen.

Jos kumppanini kysyisi minulta suostumuksen joka askeleeseen seksin aikana se lässäyttäisi koko kuvion.