Lapsi leikkii kaverinsa kanssa roolileikkejä.. eivätkä leluilla.. mielestäni outoa

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä leikiltä kuulostaa. Se oli ainut leikki muoto mistä itse lapsena tykkäsin. Leikissä oli usein jotain jännitystä, pakenimme pahan äitipuolen luota, tai jotain. Barbien kanssa en ikinä keksinyt mitään leikkimistä.

Meillä oli kaverin kanssa barbileikeissäkin aikamoista ihmissuhdedraamaa, pettämisepäilyjä, himokkaita naapureita, alastomuutta, kunnollisia maalaisserkkuja ja snobeja kaupunkilaisia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on provo. Miksi vastaatte?

Siksi, että tämä on synnyttänyt myös kivaa keskustelua ja muistelua omista lapsuuden leikeistä.

Meidän leikeissä oli myös usein samat henkilöt, joiden touhuja jatkettiin. Ja jostain telkkarista tai kirjoista tai mistä lie oli kopioitu se tyyli, että tarina etenee jaksoissa, leikin voi laittaa "stopille".

Omalla lapsella on samaan tapaan, lisäksi joskus leikkii "alkulaulun" leikkiin, jossa päähenkilöt esitellään.

Meillä oli kans! Ne saattoi kestää viikkoja ne leikit. Tauon pitäminen kuului asiaan.

Ap:n mukulasta tulee larppaaja tai vähintään cosplayharrastaja.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole ihan normaalia? Niin mä ja kaverit ainakin leikittiin.

Jep. Me leikittiin kavereiden, serkkujen, sisarusten, jne. kanssa milloin mitäkin. Pokemoneja, w.i.t.c.h-sarjisten hahmoja, eläimiä, Spice Girlsejä... ala-asteella välitunneilla oli joskus tapana leikkiä jonkinlaista kyläyhteisöä, johon kuului perheitä, kyläkauppias, leipuri ja muuta sellaista.

Täysin normaalia ja osoittaa myös jopa älykkyyttä että kykenee keksimään itse leikkejä ja heittäytymään ilman lelujen avustusta (vaikka eivät lelutkaan ole huono asia).

On vain positiivinen asia

Epäilen, että ap syntyi aikuiseksi. Miten voi olla noin pihalla leikkimisestä?

Sit haluaisin vielä ihmetellä sitä, millainen ihminen kirjoittelee lapsestaan tällaisia ihmettelyaloituksia nettiin. Toivon, ettet täysin tuhoa lapsesi mahdollisuutta kehittyä normaaliksi.

Kuulostaa vakavalta.