*** JOULUNSTAROJEN MAANANTAI ***

Luin läpi pari aikaisempaa pinoa, ja jotenkin tuli mieleen ne alkuaikojen pinot. Koskahan ensimmäinen jouluntähtien keskustelu muuten olikaan? Muistan, että en itse keskenmenon pelossa uskaltanut liittyä jouluntähtiin kuin vasta ekan ultran jälkeen toukokuussa. Silloin alkuaikoina saatettiin pelätä tuulimunaa, kohdunulkoista tai keskenmenoa ja valitettavasti ainakin keskenmenoja sattuikin osalle. Nyt sitten osa porukasta joutuu taistelemaan toisten murheiden kanssa.



KULTIKUTRI ja MYY81. Teillä ovat ymmärtääkseni supistukset kivuliaita. Toivottavasti (vuode)lepo auttaa niihin. Itselläni supistelee vaihtelevassa määrin, mutta supparit ovat kivuttomia. Tosin ne vähenevät aina levossa/lomalla. Tästä tulikin mieleeni KRITA. Joko sairaslomasi loppui? Miten se vaikuttaa/on vaikuttanut supistuksiin?



Huomasin viikonlopun pinosta, että PÄIVIKKIKIN taistelee läheisen syövän kanssa. Olen pahoillani, että sinäkin olet samassa tilanteessa Tinurin kanssa. Voimia kovasti teille molemmille!



Nyt sitten vähän pinnallisempiin asioihin.



PIMMI84 ja ÄITIYSVAATTEET. Pyysit vinkkejä äitiysvaateostoksille. Itse kävin Bebesissä kesäkuussa useammankin kerran, mutta sitkeistä yrityksistä huolimatta en löytänyt mitään. No, Elly B -farkut miellyttivät, mutta sain onneksi ne Jenkeistä paljon halvemmalla. Tosin makuja ja kroppia on monenlaisia, joten en tarkoita, ettei omien kokemusteni takia kukaan muukaan sieltä löytäisi mitään. Ehkä piipahdn siellä uudelleen tutkimassa syksyn valikoimia. :-)



Minä löysin Kämpin H&M:stä viime perjantaina kaksi paitapuseroa (musta ja valkoinen). Liikkeessä ne eivät näyttäneet pitkän hameen kanssa loistavilta, mutta kotona ne näyttivät oikein kivoilta housujen kanssa. Pari toppia ostin myös villatakin alla pidettäväksi. Nyt vähän helpottaa nuo kylmien ilmojen myötä tulevat vaatepulmat. Vanhoista varastoistani löytyivät myös yhdet käyttökelpoiset, mustat suorat äitiyshousut.



VAUVANVAATTEET. Sitä kyseltiin, onko vaatteita jo pesty. Meiltä löytyy noita pieniä vaatteita aika lailla, mutta vielä en ole alkanut pesuhommiin. Ajattelin jättää sen äitiysloman puuhaksi. Tosin jos tämäkin lapsi syntyy yhtä varhain kuin esikoinenkin, menen synnyttämään melkeinpä suoraan töistä, sillä laskettu aikanihan on myöhäisempi kuin mitä vauvan koko on ollut np- ja rakenneultrissa.



YÖUNET ja OMA NAPA. Kultikutri taisi kertoa hullunhauskasta unestaan (bestman, taskumatti jne.) Itsekin näen kovasti unia yöllä. Jos satun heräämään yöllä, on melkein pakko lähteä vessaan, mutta harvemmin onneksi kuitenkin herään. Nukahtaminen ja nukkuminenkaan eivät vielä tuota vaikeuksia. Vatsa alkaa kyllä istuessa olla tiellä ja välillä hengästyttää kovasti, mutta muuten ei juuri ole suuria vaivoja.



NIMI. Vauvan nimi alkaa jo mietityttää. Mehän emme tiedä sukupuoltakaan. Esikoisen nimi oli itsestään selvä, mutta tämän toisen nimi tuottaa tuskaa. Täytyy kai alkaa laatia jo listoja vähitellen sekä minua että miestäni miellyttävistä nimistä. Joko teillä muilla on nimet valmiina?



Oikein hyviä vointeja kaikille!



Iituli rv 21+5

Lueskelin just viikonlopun pinon loppuun... Kultikutrilla oli supisteluja, toivottavasti ovat laantuneet. Ikävähän tuo " lepotuomio" on, mutta mitä sitä ei pienen eteen tekisi. Voihan olla, että seppuari rauhottuu kuitenkin ja pääset taas jaloillesi.



Miten voi olla, että unohdin nimimerkkisi Tinuri? Sori, jos sotken... Meinasin jo, ettei sitä tarvitse itselleen ylös kirjottaa kun muistan kuitenkin... Enpä muista.. Veljellesi ja koko perheellesi hurjasti voimia tämän pitkän taistelun alussa ja koko sen ajaksi. Toivottavasti hoidot tepsii! Ei mitään hyvää jos ei huonoa, näin se elämä vaan tuntuu menevän. Omasta kokemuksesta voin sanoa sen verran, että aina kun on jotain ihanaa tapahtumassa tapahtuu myös sitä tasapainottavaa surua, esikoisen raskautta varjosti isäni kuolema sekä mummini lähes tiedoton tila, hän kyllä ihmeen kaupalla parantui siitä ja odottelee nyt niin innokkaana kuin 85-v voi tätä neljättä lapsenlapsenlasta!



Onnea myös rakenneuutisista kaikille niitä saaneille, ovat olleet vallan hyviä :-) Poikavoittoiselta tuntuu tämä meidän porukka, mutta kyllä me muutama prinsessa saadaan pitämään prinsseille seuraa!



Lämpöä on riittänyt tosiaan, toivottavasti ilmat suosii vielä syyskuun alussakin kun pidämme lomaa. Enää 19 työpäivää, tosin ajallisesti melkein neljä viikkoa, mutta kuitenkin! Viikonloppuna oltiin mun suvun puolella sukujuhlissa, missä myös julistettiin meidän avioitumista. Kummitätini ja sekun vaimo esitti romanssin ja minä pillitin ihan ääneen, olin niin liikuttunut ja yllättynyt! En todellakaan osannut osottaa mitään sellaista!



Ostin perjantaina tuplarattaat. brion twinetet kun sain 170eurolla käytetyt. Saa sitten olla kasvot menosuuntaan... eiköhän ne siellä pärjää. Esikoisella on neuvola perjantaina, voidaan sitte Niisku verrata mittoja, mennään aika samoissa, paitsi pituutta on varmaan meillä enemmän. Mulla neuvola maanantaina... Ilmis, laitatko vielä sen sun s-postin osoitteen niin mies voi vastata sun kyselyyn...



Nyt töihin... Tiina 22+4

Pitkästä aikaa ajattelin minäkin kirjoitella, luettua tulee kyllä pino vähintään kerran päivässä. Itsellä ei sen suurempia vaivoja ole ollut, ettei oikein mitään kirjoiteltavaakaan ole. Huomenna meillä on rakenneultra, mikä himpun jännittää, toivottavasti kaikki on kunnossa.



Viikonlopun pinoon kommenttia olisko ollut Teppis joka kyseli HappyBaby-vaunuista. Me ostettiin kyseiset yhdistelmät esikoiselle. Nehän on sikäli kotimaiset, että ne on sama valmistaja suunnitellut kuin Orat. Valmistus kai kuitenkin tapahtuu jossain halpamaassa. Me olemme vaunuihin/rattaisiin olleet kuitenkin erittäin tyytyväisiä. Materiaalit ovat kestäviä, enkä kulumista ole huomannut vaikka kovassa käytössä ovat olleet. Mitään varsinaisia vikoja ei ole tullut. , mitä nyt yksi rengas puhjennut pari kertaa. Ainoa mitä olisin ehkä nyt ratasaikana kaivannut on kääntyvä työntöaisa, että vauhdissa voisi vaihtaa " kasvoisuutta" kun kesken lenkin alkaa aurinko porottaa kyytiläistä silmään. Mutta tosiaan hyvät vaunut ovat olleet ja hyvin varmasti kestävät myös toisella. Ja värit olivat ainakin silloin kun omamme ostimme hieman erilaiset kuin muilla, kun itseä ei tuo harmaa/musta väritys houkutellut. Meidän vaunut ovat vihreän sävyiset.



Kurja kun monilla supistelee, toivottavasti lepo auttaa mahd. pitkään.



Huomenna sitten rakennekuulumisia, mukavaa päivää kaikille!



Sirri, rv jotain

Kerrankin näin aikaisin pinossa :). Miehellä alkoi jälleen työt pitkänpitkän kesäloman jälkeen, on tässä nyt totuttelemista :D Kolmevuotiaskin nukkui yli yhdeksään, kun tänään ei ole hoitopäivä ja kaurapuuron kypsyessä ajattelin osallistua minäkin näihin keveämpiin gallupeihin, ettei vallan mene synkistelyksi.



[color=turquoise]Vauvanvaatteet[/color]: En ole vielä pessyt valmiiksi, ensin hoidetaan muutto ja sitten valmistellaan vauvan tulo. Olen kyllä alennusmyynnistä jo ostanut yhden beessiraidallisen pikku bodyn, mutta sellaisten neutraalin väristen vaatteiden puuttuessa en ole riehaantunut yhtään enempää hankintoihin :). Esikoisemme on tyttö, ja pieniä tytönvaatteita kyllä on tallessa ja nuoremmalla isoveljelläni on joulukuussa vuoden täyttävä poika, joten poikavaatteitakin varmasti saamme lainaksi, jos on tarpeen. Äitiyspakkauksen otan tälle tulevallekin vauvalle.



[color=green]Unet[/color]: Unielämäni on kyllä muutenkin todella vilkasta ja runsasta, mutten ole vielä nähnyt erityisempiä vauvaunia. Unen laatu on sen sijaan jo tosi huonoa, kerran yössä on pakko herätä vessaan ja jo tässä vaiheessa lonkat ovat hirveän kipeät :0! Liitoskipuja siis.



[color=magenta]Nimet[/color]: Meillä oli jo vuosia ennen esikoisen syntymää vihko, johon kaikki mukavat nimet kirjattiin ylös ;D Synnytykseen mennessä oli nimi niin tytölle kuin pojallekin valmiina. Nyt on varma tytönnimi (niitä onkin helpompi löytää), mutta pojalle pitäisi löytää sopiva! Sitä edellistä, ylijäänyttä vaihtoehtoa ei haluta käyttää :D. Lainasin kirjastosta pari nimikirjaa, " Osma Ranja Vilmiina. 800 harvinaista etunimeä" ja toinen " Iita Linta Maria - Etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen" .



Nimen harvinaisuus ei ole meillä mikään kriteeri, esikoinenkin sai satttumalta " mummonimen" , josta tuli hirveän suosittu! Nimeä annettaessa ei näitä pikkuisia vielä montaa ollut. Tärkeintä on sen sointuvuus sukunimeen (ja siskonkin nimeen, kenties), " suomenkielisyys" (siis nimi voi olla alun alkaen vierasperäinenkin, mutta kirjoitusasu ehdottomasti suomalainen) ja tottakai myös nimen merkitys. Esikoisen koko nimi onkin komealta kalskahtava " voittoisa kaunotar sateenkaari pikkuinen tyttö" ;D, tästä voivat nokkelimmat nimien etymologian harrastajat päätellä tyttäremme nimen :D



No nyt puurolle. Myöhäinen aamupala tänään siis :)



Tinuri ja Itu 21+2 ja esikoistyttö 05/03

Heips!



Olen ollut poissa netin ääreltä koko viikonlopun, joten nyt on kyllä aukko sivistyksessä, kun en ole ehtinyt pinoja vielä katsoa... ;) Oltiin ystävien mökillä katsomassa pientä poikavauvaa! Niin ihana!!! Muutenkin oli kiva wiikkis, taaperot leikki hyvin yhteen ja aikuisilla oli hyvää seuraa ;) Taaperoinenkin oli oikea enkeli koko viikonlopun ja reissun, nukkui hyvin ja jopa 3h päikkärit mökillä!



Mua pisti/ puri eilen mökillä paarma jalkapöytään. jalka turposi niin etten sitten päässyt illalla enää kävelemään, koko jalkapöytä ja nilkka on aivan kova, kipeä ja turvonnut. Sinnittelin kotiin saakka kivun kanssa ja kotona otin yhden antihistamiinitabletin vastoin ohjeita, " raskauden aikana lääkkeen käytöstä on aina neuvoteltava lääkärin kanssa..." . No katsoin kyllä netistä sen verran että ko lääke SiTerin 10 mg ei ole aiheuttanut eläinkokeissa sikiövaurioita.... Vähän hirvittää mutta jalka turposi toooosi paljon... Oon pikkasen allerginen kaikille ötököille, saan hyttysistäkin isoja ja kutiavia pallukoita, kun vaikka miehelle jää tuskin näkyvä jälki...



Jalka on vieläkin turvoksissa, ja kävely tekee tosi kipeetä, nilkkaa ja varpaita on vaikea turvotuksen takia taivuttaa. Pistin siihen äsken hydrokortisoonia muttei se kyllä mulla auta mihinkään. Ekaks mietien ttä pitäskö soittaa neuvolaan, mutta kuitenkin aattelen että niillä on muutenkin kiire siellä, ei ne kaipaa jotain kitinäsoittoja ja ei kai tuolle oikein mitään voi tehdäkään...????



hyvää alkuviikkoa kaikille jouluntähdille ja äideille, ja erityisesti jaksua suppareista kärsiville!



äitikuu, masuvauva 22+0 ja taapero 1v 11 kk kohta

Meinaa iskeä päänsärky kun ei saa touhuta tapansa mukaan. Kirjaa on toki ihanaa lueskella, mutta kun ei jaksais vaan makoilla :/ Mutta mitäpä sitä ei oman vauvan eteen tekisi niin kuin joku jo osuvasti sanoikin *lahopää unhoitti taas että kuka* Tosiaan äiti on täällä tyttöjen seurassa ja jossain nytkin pyöräilevät että ihan rauhallista oleskelua tosiaan.



Tänään on ollut muutama kirpeä suppari ja joitain kivuttomampia. Soitin jo läippäpolille. Vielä ei tarvitse huolestua, mutta jos alkaa vähäänkään olemaan säännöllisiä tai useampia kivuliaita niin taas pitää mennä näytille. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan, mutta on ainakin kyyditsijä jos niikseen tulee.



NIMESTÄ sen verran että meillä kyllä hakusessa. Molemmat tytöthän alkaa samalla kirjaimella ja olen miettiny että josko yrittäisi löytää jonkun " samaan litaniaan" mutta toisaalta sitten en jaksa ottaa siitä asiasta paineita. Katsastelen vaihtoehtoja aina kun tulee fiilis.



ÄITIKUU inhottavia nuo allergiset reaktiot. Otahan yhteyttä neuvolaan ainakin jos ei meinaa millään turvotus laskea tai kivut loppua. Parempi siinä tapauksessa katsoa kuin katua, vaikka loppupeleissä usein harmittomia ovatkin nuo reaktiot vaikkakin erittäin kiusallisia!



Kultsi tylsistyneenä sängynpohjalla 22+3

Hei taas teille kaikille. On se kummaa, kun vihdoin pitäisi töitä alkaa tehdä, niin sitä eksyy tänne koneelle alvariinsa...



Iituli oli kyllä oikeassa, että muutama kuukausi sitten oli murheet ihan eri kuin nyt. Monenlaista kestämistä monella teistä juuri nyt. Voimia!!



Kultikutri, kurjaa nuo supistelusi, toivottavasti loppuvat vuodelevolla kokonaan! Aika jännää, että alkoivat kuin tyhjästä silloin perjantaina. Oliko sulla ollut sitä ennen mitään suppareita viime viikkoina?



Nimistä moni kirjoitteli. Tinurilla taisi olla tytölle nimi jo valmiina. Minä olen jo pitkään miettinyt nimiä. Hyvä on jo valmiiksi ajateltuna, mutta todennäköisesti muuttuu vielä. Esikoisen kanssa kävi niin, että hän ei ollutkaan sen näköinen, kuin mitä nimeä olin hänelle kaavaillut. Joten vaikka nyt on nimi mietittynä, niin pidän silmät auki muillekin vaihtoehdoille. Itselläkin on kriteetrinä se, että pitää olla suomalainen kirjoitusasu, vaikka nimi saa olla alunperin muualtakin.



Äitikuulle kamalasti tsemppiä sen paarman pureman kanssa. itse olen allerginen myös noille ötököille ja olen kärsinyt samasta kuin sinä nyt. Raskausaikana tilanne on vielä kurjempi, kun ei tiedä, mitä voisi turvallisesti syödä. neuvolasta kyllä auttavat mielellään, meilläpäin ainakin. Ja jos olet " luonnollista" vinkkiä vailla, niin tämän opin mummiltani: kerää pihasta muutamia rautalehtiä (piharatamon lehtiä) ja anna niiden liota hetki hyvin vähässä vedessä. Sitten laita ne suoraan aristavalle alueelle ja sideharsoa väljästi päälle. Itselläni on auttanut joka kerta.



ON. Kävin tänään Brunolla ultrassa Femedassa. Olin niin kovin utelias tietämään, mikä siellä mahassa möllöttää... Ja jotta saataisiin tilastoja tasapainoon, niin voin ilmoittaa että täällä yksi tyttö masussa!!! Kävin heti ihastelemassa keskustassa (siis Helsingissä) eri liikkeiden tyttövauvojen vaatteita kuola valuen. maltoin vielä mieleni. Me myös muutamme vielä syksyllä, joten ei tunnu fiksulta kerätä tänne enää hurjaa tavaramäärää.



Vaunuja olen katsellut myös jo jonkin aikaa. Ajattelin vielä maltaa mieleni, kun ei ole ihan hirveästi hyviä säilytystiloja... Mutta kieltämättä kutkuttaa jo!! Pikkusiskoko se oli jo ostanut vaunut. On varmaan mukavaa saada asia järjestykseen. Toivon itsekkin, että saan kohtuuhinnalla hyväkuntoiset käytetyt.



Iituli kirjoitteli, että yöunet ovat vielä ihan hyvällä mallilla. Minulla oli viime viikolla todella huonoja öitä monta peräkkäin. Syyksi taisi paljastua poskiontelon tulehdus, koska nyt lääkekuurin vaikutettua muutaman päivän, olen nukkunut selvästi paremmin.



Johan oli sepustus. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun! T. Maituliini

joo-o,meillä oli siis tänään se rakenneultra ja kyllä täytyy sanoa,et oli aika karmea käynti.. :/

Meillä oli 8 varattu aika,mutta 9.30 vasta päästiin pois.Se kätilö oli tosi tympeä.Oltiin koko perhe paikan päällä(niinkuin viimeksikin) ja se vaan tylysti totesi,ettei ota kuin äidin sisälle.Lopulta mies ja tytärkin pääsi huoneeseen.Valitteli,että kaikki rakenteet näkyy LIIAN SELKEÄSTI (?!),kun olen niin hoikka.Siis eikö se ole hyvä asia,että kaikki näkyi hyvin,mitä pitääkin..No joo,vauva menee ihan tasan käyrän mukaisesti ja paino-arvio oli 375g.Kaikki oli siis hyvin.Olin miehelle sanonut,etten tahdo tietää sukupuolta,paitsi jos hän tahtoo kysyä,niin eipä sillä sitten niin väliä.No ei se sitten kysynyt,vaikka ensin meinasi,ja täytyy myöntää,että kyllä mua sittenkin jäi vähän se harmittamaan..Oltiin molemmat näkevinämme siellä jalkojen välissä jotain merkkiä pojasta,mutta saatiin kuva mukaan,jossa napanuora peittää koko alueen,joten mahdollisuudet kumpaan tahansa 50-50.



Mutta sitten se itse järkytys..Kaikki oli siis niinkuin pitääkin,kunnes kätilö kysäisi,onko meillä kiirettä.Halusi,että lääkäri tulisi tarkistamaan sydämen rakenteen.Epäili yhden eteiskammionseinämän olevan liian paksu..Eikä meille tietystikään kerrottu,mitä se sitten tarkoittais.No tottakai me jäätiin sitten odottelemaan lääkäriä paikalle.Kyllä oli mieli maassa!Heti kaikki kauhukuvat täyttivät ajatukset,että vauvan sydämessä on jotakin vikaa ja suosittelevat meille saman tien raskauden keskeytystä.Mietin jo,että siitäkö syystä en ole koskaan vielä saanut vauvamme sydänääniä kuulla,kun se on viallinen..Kahden vuoden lapsettomuuden ja tuulimunan jälkeen sitä muutenkin on koko ajan varpaillaan.



No,se lääkäri oli tosi ihana ja ystävällinen.Yli puoli tuntia tarkkaili sydäntä jokaisesta mahdollisesta kulmasta ja sanoi,että hienoa,kun näkyy näin hyvin,ettei tarvitse arvailla.Normaalisti kun ei tässä vaiheessa välttämättä niin hyvin kaikki näy,mutta hän ei siis pitänyt pahana kokoani.Minkäs mä sille voisinkaan..Lapsi joka tapauksessa kasvaa normaalisti!Sanoi kovin vilkasliikkeiseksi ja sitten kertoi meille,että vaikka kuinka katsoo,ei hän löydä sydämestä mitään poikkeavaa!!!Ja kätilö oli maininnut sille myös laajentuneesta munuaisaltaasta ja lääkäri sanoi,että ei hän siinäkään mitään kummallista havaitse,vaan se on ollut laajentunut virtsasta,mutta vauva on juuri pissannut,joten ei siis mitään syytä huoleen,kaikki täysin normaalia,kuten pitääkin.Pyyteli kovasti anteeksi kätilön puolelta ja sanoi,että toki jos mieltämme vaivaa,niin voidaan kahden viikon päästä vielä kontrolloida,mutta että hän ei ainakaan näe siihen mitään syytä.No ei haluttu! En jaksais stressata enää yhtään.Kuitenkin olisin kuin tulisilla hiilillä sen kaksi viikkoa.Kun kaikki kerran oli hyvin!Harmitti muutenkin,kun esikoinen siellä hermostui jo heti alkuunsa ja mieheltäkin jäi työajasta enemmän pois mitä piti ja kaikki sitten loppujen lopuksi ihan turhaan..Kyllä siinä odotellessa ehti kaikki pahimmat mahdolliset vaihtoehdot jo käydä läpi.. :(



Että tämmöinen tapaus.Vähän siinä meni ilo koko ultrassa käynnistä,kun ei sitten muuhun pystynyt keskittymäänkään,kauhulla vaan odotti,mitä tuleman pitää..Rohkaisun sana siis kaikille,joilla ultra vielä edessä,että älkää suotta panikoiko,jos sattuu käymään jotain vastaavaa osaamattoman kätilön puolelta.En todellakaan toivo kenenkään joutuvan kokemaan samanlaista! Hyvähän se on,jos jotain ihan oikeasti löydetään,että se tutkitaan,mutta toivotaan terveyttä ja tarrasukkia jokaiselle pienelle joulutähtösellemme!



Peukuin ja kannustuksin mukana TiiviTaavi rv20

Niin siis vauvamme työnimi on TiiviTaavi,sekaannuksien välttämiseksi mainitsen :) Ja mulla edelleen ongelmia ton sissänkirjautumisen kanssa,että älkää ihmetelkö,jos nimimerkki joskus hieman eri.Olen kuitenkin siellä joulutähtösten listalla.

Onkohan meillä tavallista enemmän näitä supistuksia ja muita vaivoja? Jotenkin tuntuu, ettei tavallisen auvoista odotusta ole kenelläkään. Ehkä tämä tuntuu vaan kun meitä pinoutujiakin on niin paljon ja jokainen tietysti purkaa murheensa tänne. Mutta olisi kiva kyllä lukea sellaisestakin odotuksesta, jossa kaikki menee kuten pitää. Pistäkää pinon jatkoksi sellaisia tarinoita myös.



Tuosta huonosta kokemuksesta ultrassa haluaisin kyllä vähän kommentoida. Jos kätilö ei ole osannut tulkita ultrakuvaa on varmasti ollut teille parempi, että lääkäri tulee tutkimaan asian heti. Huono fiilishän siitä voi jäädä, mutta se rakenteiden tutkiminenhan siinä on kuitenkin ollut se tärkein asia ja se on nyt hoidettu oikein lääkärin tekemänä eikä vain kätilön.



Minä lähden huomenna kokeilemaan töiden tekemistä. Toivottavasti onnistuu ilman supistuksia. Kohtu on kyllä viikossa rauhoittunut ihan selvästi joten uskoisin, että ongelmia ei enää tule.



Galluppia taisi olla ainakin vaatepesusta. Minä en vielä ole pessyt ainuttakaan vaatetta. Ei niitä kyllä paljoa ole vielä kaapissa. Muutamia vanhemmilta sisaruksilta muistoksi jätettyjä ja yksi tälle vauvalle ostettu. Täytyy ostaa tai ommella ennen laskettua aikaa vielä jotain. Odottelen myös äitiyspakkausta ja pesen sitten kerralla kaikki.



Painostakin oli kyselyä. Minulle sitä on tullut runsaasti, jo kahdeksan kiloa. Saa nähdä miten neuvolassa ensi kerralla suhtaudutaan siihen. Minulle tuota painoa on päässyt kertymään kun yritän syödä säännöllisesti ja tiheästi. Muuten en pysty olemaan. Annoskoko ja koostumus on vaan liian suuri ja energiapitoinen kulutukseen nähden. Lepo ja yleinen tahdin hidastuminen eivät todellakaan kuluta niin paljon kuin normaali elämä.

Mulla on edelleen sellainen olo ettei raskaana olisikaan. Mikään paikka ei ole kipeä, ei ole paha olo, ei supistele eikä liikkeitäkään tunnu vielä kuin tosi harvakseltaan. Jos maha olisi pienempi olisi varmaan pakko tehdä raskaustesti uudestaan :). Pitää koettaa nauttia nyt, esikoista odottaessani ei tällaista " seesteistä keskiraskautta" ollut mailla eikä halmeilla.



Vähän välillä hirvittää vaan se, miten sitten pärjään kahden pienen kanssa. Meillä esikoinen on nyt vuoden vanha, eli vauvan syntyessä ikää löytyy vasta 1 v 5kk. Tänään oli vähän huonompi päivä, kun pikkuherran olisi pitänyt enemmänkin saada toteuttaa itseään. Ja huutohan siitä tulee joka kerta kun äiti kieltää tai yrittää auttaa. Tuntuu ettei tällaisena päivänä olisi mitään mahdollisuutta pärjätä kahden kanssa. Eikä kyllä yhtään auttanut kun kävin toisella palstalla lukemassa kokemuksia tällaisesta ikäerosta..Mites muut, joilla on tulossa pieni ikäero, hirvittääkö ikinä jo näin etukäteen?



Aika karu kohtelu Minni.H:lla (meniköhän nimimerkki oikein..) rakenneultrassa. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin, vaikka eihän tuollaisen jälkeen kovin hyvä mieli voi jäädä. Meillä on viikko vielä tuohon ultraan ja jännittää ihan hirveästi. Toivottavasti kaikki on kunnossa. Jotenkin nämä vähäiset liikkeet huolettavat, esikoinen kun oli jo heti liikkeiden tuntuessa varsinainen ikiliikkuja aina synnytykseen asti (ja sen jälkeenkin ;).

Enpä ole pinoutunut sitten ihan alkuraskauden mutta tänään oli jo kyllä ihan pakko lähteä etsimään hieman vertaistukea tähän tilanteeseen. Vaikka tässä Krita jo kaipailikin tarinoita normaalisti sujuneista raskauksista niin valitettavasti sellaista ei ole tarjolla. Oikeastaan vähän innostuinkin (jos nyt niin voi sanoa) tosta Kultakutrin viestistä kun huomasin että joku toinenkin on samassa tilanteessa eli supistusten takia sängynpohjalla ja vielä aivan täsmälleen samoilla raskausviikoilla. Viikon tässä olen jo maannut ja lueskellut kirjoja. Tänään soittelin taas äippäpolille ja sieltä käskettiin vaan ottamaan rauhallisesti koska " kyllähän kotona on paljon mukavampi maata kuin täällä sairaalassa" . Olen kyllä jo ihan kyllästynyt vaan makaamaan mutta pakkohan se on.



NIMI on jo pojalle valmiina mutta tytön nimi on vielä hakusessa. Tarkoitus olisi laittaa samalla kirjaimella alkava nimi kuin esikoisella mutta saa nyt sitten nähdä.



VAATTEITA en ole vielä pessyt enkä nyt sitten vähään aikaan pesekään.Ajattelin kyllä valmistautua hieman paremmin kuin esikoiseen. Silloin järjestelyt olivat nimittäin hieman kesken mutta tyttö syntyikin kuukauden etuajassa.



Eipä muuta kuin jaksamisia kaikille, Oribi

Liityn joukkoonne tuolta taustalta. Oon seuraillu aktiivisesti juttujanne mutta enpä ole aiemmin saanut kirjoitettua. Nyt pisti silmään Manzanan tuskailu lasten pienen ikäeron kanssa. Meillä tulee ikäeroksi myös sama 1 v ja 5 kk. Ja hirvittää välillä niin vietävästi... Alkuun oli aikalaillakin sulateltavaa raskausuutisen kanssa (vaikka tietysti ihanaa olikin) ja kun lisäksi saatiin vkon 13 ultrassa kuulla, että raskaus onkin peräti kuukautta pidemmällä, alkoi hirvittää entisestään. Meillä poitsu on tosi vilkas ja tempperamenttinen ja parhaillaan sillä on joku merkillinen 1v.-uhmaikä (jos äiti kieltää, sitä voi raapia ja siltä voi vetästä silmälasit yms.). Jospa se siitä rauhottuis tässä muutamassa kuukaudessa :) Ainakin pitäis saada herran otteet vähän hellemmiksi, jotta vauva sais olla rauhassa. Ja sitte toivotaan että vauva ois oikein superrauhallinen, niin kaipa me sitten selvitään, eikös.



Alkuraskauden pahoinvoinnin ja päänsärkyjen jälkeen olo on ollut ihan mukava. Onneksi näin kotiäitinä voi ottaa päikkärit pojan kanssa yhtäaikaa, niin sillai jaksaa ihan mukavasti. Supistelut alkoi tossa reilu viikko sitte, samaan aikaan kuin esikoisenkin kanssa. Nyt ei onneksi ne enää säikäytä, kun ovat tuttu juttu.



Vaaterumbaa en ole todellakaan vielä edes suunnitellut alkavani. Tosi vastahan nuo pikkuvaatteetkin tuli pestyä edellisen käytön jälkeen ja laitettua laatikkoon. Ehkä sieltä sitte suorilta :)



T. HildaKo, 20+jotain

Tinurille pahoittelut vielä minunkin puolestani ja paljon voimia. Kyllä saat aika ristiriitaisia tunteita nyt käydä läpi.



Ilmalaiva ja joulunlapsi: Lyhyesti vaan tää mun prosessi eli tapasin jo muutama viikko sitten lääkärin joka on hoitanut mua näiden ekassa synnytyksessä saamani vaurioiden takia ja hän myöntyi heti sektioon joten pelkopolilla ei sitten tarvinnut enää asiaa ¿ajaa läpi¿. mua oli hoidettu samassa sairaalassa näiden vaurioiden takia ja pyysin myös psykologia lähettämään lausuntonsa sinne joten keskustelu ei alkanut ns puhtaalta pöydältä vaan tavallaan lääkäri ja pelkokätilö tiesivät jo mikä on tilanne. Sektio siis myönnettiin aika helposti tämän mua hoitaneen lääkärin toimesta koska hän tiesi mun tapauksen ja hänen milestään " sektio on tässä tapauksessa aivan perusteltua" . Sairaala on KOKS Kotkassa. Täytyy sanoa että tällä hetkellä on olo aika hyvä, sektio on myönnetty joten pelko siitä että sama kidutus johon ekalla kerralla jouduin ei toistu enää. Kyllä helpotti heti kun sain tuon myöntävän vstauksen kuulla. kertokaa fiiliksiänne omasta tilanteestanne jos huvittaa. Kuitenkin mullakin on silti tämä homma tavallaan niin " päällä" että se pyörii silti ajatuksissa päivittäin mutta puhuminen auttaa.



Masu potkii ja selkää painaa. mutta ihana on olo. Öitä kaikille.



Senna, rv(en todellakaan muista)

Tai vahingossa lipsahti,oon vasta muutama päivä sitten alkanut kirjoitteleen ja vähän aikaa sitten muutenkin käymään täällä. .

Löysin täältä tämän joulukuisten palstan ja ajattelin kans tulla kun ehdin niin kirjoittelemaan.

Meille tulossa neljäs. Eka just 5v. toinen 3,5v. kolmas täyttää syksyllä 2v. että vilskettä riittää eikä ole tekemisen puutetta.

Oon kärsinyt koko raskauden ajan kovasta pahoinvoinnista joka nyt helpottanut,vieläkin välillä ainakin aamuisin kauhea olo.

Kyllä hirvittää välillä että mitenkähän sitä pärjää nyt sitten,varsinkin sellaisina päivinä kun ei mikään oikein tahdo sujua ja lapset kiukuttelee. Tai nyt se varmaan tuntuu vielä vaikeammalta kun odottaa,on kaikenlaisia vaivoja.. Mahakin tuntuu kasvavan entistä nopeammin mitä enemmän on lapsia.

Aina ehdin koneelle näin myöhään, mutta parempi kai myöhään kuin... Tuntuu tosiaan, että yllättävän monella on jo erilaisia ongelmia raskauden kanssa eikä niitä seesteisiä keskiraskauksia tunnu juuri keltään löytyvän. Luulen tosin, että ne, joilla sen kummempia vaivoja ei ole, eivät ehkä koe niin suurta tarvetta purkaa huoliaan ja tuntemuksiaan kuin ne, jotka kamppailevat supistusten tai muiden kurjuuksien kanssa ja tarvitsevat ehkä siitä syystä enemmän vertaistukea. Itse kuulun niihin onnekkaisiin joilla ei mitään pieniä liitoskipuja kummempia vaikeuksia ole raskauden aikana ollut ( koputellaanpas taas sitä kuuluisaa puuta, kopkop!) ja huomaan itsessäni, että vaikka pino tuleekin luettua lähes joka päivä, niin läheskään aina ei jaksa kirjoitella mitään, kun mitään uutta ei kuitenkaan kuulu. Mukava on kuitenkin aina lukea teidän kaikkien kuulumisia, niin hyviä kuin huonojakin. On hyvä tietää, että on olemassa foorumi juuri meille jouluisille jossa voi osallistua tähän yhteiseen odotukseen sen verran kuin haluaa. (Tulipas tuhti kappale!)



OMAA NAPAA...no joo, ei kuulu mitään uutta. Liikkeitä tuntuu harvakseltaan ja toisinaan jo vatsan päältäkin näkee pienoisen liikut, mutta harvemmin. Koskaan vaavi ei suostu liikkumaan, kun iskä on vieressä kytiksellä. Kumma juttu, oli pitkään sama esikoisenkin kanssa. Keskiviikkona on neuvola, sitten ollaan taas ehkä vähän viisaampia. Painoa on omien punnitusten mukaan tullut noin kolmisen kiloa lisää, mutta sekin nähdään sitten keskiviikkona tarkemmin. Olen todella iloinen, että painoa ei vielä ole tuon enempää kertynyt, sillä viimeksi sain 20 kg rikki ja osa noista kiloista on vyötäröllä vieläkin...ei kiva!



NIMISTÄ...ollaan valittu tyttö- ja poikanimi suosikit, mutta katsellaan sitten joulukuussa tarkemmin keneltä tulokas näyttää:) Ei Eetun näköiselle vauvalle voi antaa nimeksi Aatua! Esikoisella on kaksiosainen nimi väliviivalla ja niin toivoisin tälle toisellekin, jos tulija sattuu olemaan tyttö. Ainoa joka pistää hanttiin on mies, jonka mielestä tuo meidän suosikki tyttönimi tulis olla erikseen ilman väliviivaa. Mullehan tämä ei tietenkään käy, sillä ei se oo enää sitten mun suosikkinimi ilman sitä väliviivaa! Luulenpa, että tästä asiasta taitetaan peistä vielä monet kerrat...;)



MANZENA kyseli lasten pienestä ikäerosta..Meillä tulossa hieman enemmän ikäeroa (1v 9kk) mutta ei paljon kuitenkaan ja minä tunnustan, etten edes uskalla miettiä, miten siitä sitten oikein selvitään. Välillä kun on just niitä päiviä, ettei tahdo yhdenkään kanssa jaksaa...Toisaalta koitan ajatella myös positiivisesti, että kyllä' sitä aina jotenkin pärjää, niin ovat muutkin pärjänneet. Eihän sitä ennen ensimmäistä lastakaan osannut kuvitella pärjäävänsä ja aina kun vieraili lapsiperheessä niin minä ainakin ajattelin, että voi kauheaa, tuollaistako se sitten on! Sitten kun on itse siinä tilanteessa että on lapsi niin oppi ne omat keinot selvityä eri tilanteista. Uskon, toivon ja luotan siihen, että niin käy nytkin näiden kahden pienen sisaruksen kanssa. Rankkaa se tulee varmasti olemaan ainakin alussa, mutta eiköhän se maksa itseään takaisin sitten kun pikkuisista alkaa olla seuraa toisilleen. Joka tapauksessa on ihanaa saada taas vauva taloon, on tuo esikoisprinsessa jo kuitenkin olevinaan niin isoa tyttöä jo, vaikka pieni vielä onkin:)



Huhhuh! Tulipas paljon tekstiä vaikkei mitään asiaa muka ollutkaan. Tyypillistä! Nyt tämä mamma lähtee unten maille ja toivottavasti aina sinne Höyhensaarille asti!



Voimahalaus kaikille sen tarpeessa oleville!



Lucy. ja Piiperöinen 21+6