Aluviikkoon (ma-ti), rakkaat SYYSKEIJUT!

En ole taas aikoihin kerennyt kirjottelemaan... Liitoskipuja on täälläkin ihan mukavasti ja yöllä herään joskus supistuksiin ja menkkamaisiin kipuihin... Nyt ei ole moneen yöhön supistellut, mutta viimeyönä heräsin kun supisteli ja koko mahaa poltti niinkuin olisi maha sekaisin ja nytkin vielä alavatsa on sellate hellä... onko muilla tälläisia tutemuksia?en tiedä pitäisikö soitella äitipolille kun on lääkärikin vasta loppu kuusta, varmaan on paikat auvennu kun viimeksi ei vielä ollut... Eilen oli neuvola ja neuvolan täti ainakin sanoi, että ihan normaalia valmistautumista... Kaikki oli muuten hyvin vauva on kääntynyt ja hb on alkanuut nousemaan rautakuurin ansioista. painoo tullut tällä kertaa 300g per viikko, kun viimeksi oli 700g ehkä pikkasen liikaa, mutta helteilläkin on osuutta... Sain synnytysvideon mukaan lainaksi neuvolasta kun synnytysvalmennukset on täältä lopetettu. Käytiin niitä asioita vaan neuvolan tädin kanssa läpi... Olen saanut melkein kaikki vauvan tavarat valmiiksi, vielä tarvii jonkin verran pestä vaateita ja lakanoita... nyt täytys koittaa vähän imuroida anoppi tulee käymään, on saanut valmiiksi pinnasängyn suojan ja verhon... vointeja kaikille

RV 34+3

PESÄNRAKENNUSVIETTI: Eipä ole kyllä kovin suuresti iskenyt kun on niin kuuma. Olen kuitenkin aloittanut mm.pyykinpesun, ettei uhohdu sitten. Eilen sain vauvanvaatteita koneeseen. Aamulla koneen päälle, minkä jälkeen menin takaisin nukkumaan. Heräsin hetkeksi ripustamaan pyykit ja varmaan tässä tällä vauhdilla muutama päivä menee, että saan ne kaappiin asti. Että ihan hyvä aloittaakin aikaisin :)

Tuntuu, ettei noille tavaroille ole oikein paikkaakaan. Kaikki on ihan kaaosta.



Viime yö meni tosiaan valvoessa. Vauva liikkui ihan mahdottomasti ja hiki valui noroina. Unirytmi on heti vapaiden alkaessa sekaisin. Ihana tuntea kuitenkin vauvan liikkeet monta kertaa päivässä. Siitä oon kyllä tyytyväinen.



Onnistunutta loppusuoraa kaikille!





-Elsa- rv 33

koko aamun olen siivoillu ja viikkaillu pyykkiä,pää on yhtä märkä kuin olis suihkussa käyny.

perhanan ukko kun jätti tuplarattaat auton takakonttiin,ei sitten päästä lenkkiä heittää muksujen kanssa vasta kun viiden pintaan.

mulle ei mieleen tullutkaan mitkään peräpukamat,koskaan ei ole ollut semmosta vaivaa,hyvä näin että selvis.ekaks vaan pelästyin niin pirusti kun pönttö oli verestä punainen.

mua ottaa päähän miehen poika,asuu meillä,käy töissä ja sitten meikäläisen pitäis elättää se.voi sitten ite rällätä kun tili tulee.ukolle sanoin että saa pakata kamppeesa ja ettiä toisen paikan missä asua jos ei ota osaa mihkään.pojan pyykkien pesu loppu just nyt.

jos saanen kysyä mitä mieltä olette semmosesta ´siivellä eläjästä`joka kuitenkin saa kaks kertaa kuussa palkan?



EHKÄSYSTÄ:ei vielä ole ihan selvää mulle,pillerit varmaankin tulee otettua.inhottaa vaan kun mulla rupee paino nousemaan ja mielialat heittelee.



SAIRAALAKASSI:otan samaan laukkuun omat ja vauvan kamppeet,ei miehen tarvi tuoda kuin turvaistuin.itelleni otan vaan liivinsuojia,imetysliivit ja yösiteitä,kameran,kännykän laturin,shampoota/hoitoainetta jne.inhoan niitä sairaalan isoja siteitä,viime kerralla oli myös omat siteet.

mutta nyt täytyy lähteä kokkaamaan lapsille ja itelle ruokaa.hyvää päivän jatkoja keijuille!

Useammallakin pinoutujalla tuntuu olevan erilaiset negatiivisen puoleiset fiilikset pinnassa. Ei ole mullakaan ole viime aikoina ollut varsinaista päivänpaistetta. Mieshän teloi hartiansa puolitoista viikkoa sitten leikkauskuntoon. Vaikka sai kiireellisen lähetteen jatkotutkimuksiin, niin elokuun loppupäiviin se tutkimusaika sitten tuli - ja kun mulla on LA 30.8. niin tiukille menee. Eniten ärsyttää se, että joudutaan elämään monta viikkoa epätietoisuudessa siitä, kuinka paha vamma todellisuudessa on, vaatiiko se leikkausta, miten iso operaatio siitä tulee, pystyykö mies osallistumaan vauvanhoitoon toipumisaikanaan jne. Mutta ei se nyt auta. Onneksi tilanne on jo sikäli parempi, että mies pystyy (perheen ainoana ajokortillisena) ajamaan autoa eikä olla sitten ihan kavereitten varassa.



Mun kohonneet sokeriarvot (erityisesti aamuarvot) määriteltiin sitten lieväksi raskausdiabetekseksi. Ei mitään kauhean vakavaa, mutta rutkasti lisätyötä ja jonkin verran huolta tämä tietenkin aiheuttaa. Joudun pistelemään sormenpäitä kyllästyksiin asti, kyttäämään syömisiäni ja vetämään Guarem-rakeita (verensokeria tasaavaa guaremkumivalmistetta). Karkki ja muu makea on sitten punaisella listalla. Onni onnettomuudessa, että tämä tuli näin myöhään, max. kuukausi ilman karkkia ei voi olla ylivoimainen suoritus mullekaan. Pelottaa vaan, miten tämä kaikki vaikuttaa synnytykseen ja vauvan ekoihin elinpäiviin: tuleeko vauvasta iso, tehdäänkö synnytyksessä sitten kaikki varotoimet (piuhat ja mittarit kiinni, eppari, selällään ponnistuttaminen ym. pahimmat kauhukuvani), onko vauvalla häikkää sokereissa, juotetaanko sille varalta lisämaitoa alusta asti jne.



SYNNYTYSAATOKSISTA ylipäänsä: Mulla on takana ihana synnytyskokemus Tammisaaren synnäriltä. Tällä kertaa olen menossa Lapin keskussairaalaan, joka lienee henkensä ja toimintatapojensa suhteen aika lailla Tammisaaren vastakohta, enkä suhtaudu kauhean optimistisesti tulevaan koitokseen. Ennakkoluuloistako? ehkä... Mun suurin pelko on juuri tuo, mitä kuvailin, eli että joudun passiiviseksi toimenpiteitten kohteeksi sänkyyn ja laitteisiin kiinni. Tammisaaressa sain olla ammeessa ja omassa rauhassa miehen kanssa ja ponnistaa jakkaralla. LKS:n synnärin nettisivuilla tuota jakkaraa toki mainostetaan kanssa, mutta totuus, jonka kuulin käydessäni tutustumassa osastoon pari viikkoa sitten, on se, että " hyvin harva kätilö osaa ja uskaltaa hoitaa jakkarasynnytyksiä, kun siinä on aina se oma riskinsä" . Juupa juu ja joopati joo. Saavat kyllä tehdä lujasti töitä saadakseen minut pyllylleni sänkyyn :) No, onhan noita ehkä jotain muitakin vaihtoehtoja.



Mä muuten kävin ekaa odottaessani mammajoogassa juuri tuolla Manipurassa, josta joku kyseli, ja joogaan kuuluin myös synnytykseen valmentautumista, ja oli yksi sellainen teemailta jossa oli miehetkin mukana. Minusta se oli tosi hyvä juttu, vaikka aika paljon olikin jo tuttua asiaa mulle. Sen kummemmissa synnytysvalmennuksissa en ollut silloin, eikä täällä päin järjestetä mitään valmennuksia, että ihan omin eväin sitten vaan etiäppäin.



LAPSENHOITO SYNNYTYKSEN AIKANA tulee toivottavasti hoitumaan ihanaisen tukiverkkomme voimin: siskon perhe, anoppi ja eräs ystävä ovat luvanneet osallistua. Viimeksi mainittu on luvannut lähinnä asuvana olla yöpäivystäjänä valmiina tulemaan meille, jos lähtö koittaa yöllä. Totta kai silti jännittää, miten lähtö sujuu. Ensin täkäläisten synnyttäjien pitää hankkiutua 50 km päähän terveyskeskukseen, jossa tilannekatsauksen jälkeen laitetaan joko ambulanssissa (kätilö mukaan) tai omalla autolla 290 km Rovaniemelle. Ja jos tilanne on tarpeeksi pitkällä, saa syntyä tk:ssa. Syntyy niitä toisinaan siinä ambulanssissakin :) Tervetuloa vaan kaikki Lappiin lisääntymään!



Njoammil 36+6 (Siis aivan hurjalta näyttää tämä numero jo. Huomenna vauva on virallisesti täysiaikainen?!?)

Taitaa olla eka kerta sitten sen kun ilmoittauduin mukaan:) Kovasti olen täällä lukenut kuulumisia mut enpä oo saanut aikaiseksi kirjoitella. Nyt esikoinen päikkäreillä ja kumma kyllä itse en tällä kertaa mukana. vaikka nyt varmaan olis se lepääminen ihan viisasta. Tyttö kun syntyi viikolla 37+2 ja nyt mennään 36+4. Olisin jo ihan valmis synnyttämään ainakin psyykkisesti ja kyllä fyysisestikin;)

Joku täällä mainitsi supistuksista jotka salpaavat hengen. Olipas mukava kuulla et sellanen on ihan yleistä. Äsken kun nukutin lasta päikkäreille niin oli kuin satakiloinen kivi olis laskettu rintakehälle samaan aikaan kun supistus iski...näitä ennakoivia supistuksia ei ekassa raskaudessa ollutkaan.



Huomiseksi oli minulle varattu tutkimusaika perätilaraskauteen ja kun kävin varmistassa tilaani neuvolassa maanantaina niin kaveri olikin kääntynyt:) Huomenna menen vielä lääkärin pakeille joka ultralla varmistaa asian etten turhaan jätä menemättä tutkimuksiin jos onkin vielä perätilassa. Toivottavasti on älynnyt pysyä rt.



Eipä muuta kuin hyvää päivänjatkoa kaikille täältä Ah, niin ihanan pilviseltä Tampereelta!

RIZZU minä olen ilmoittautunut samaiselle kurssille. Harkitsen vielä sne perumista, koska se alkaa sen verran aikaisin, että joudun jättämään vasta koulunsa aloittavan esikoisen aamuksi yksin kotiin. Olen jonossa peruutuspaikalle Manipuran iltapväkurssille, mutta jos sieltä ei paikkaa vapaudu niin tapaamme varmaan sitten tuolla :)



Kävin Ikeassa shoppaamassa ja sain hankittua peräti patjan pinnasänkyyn. Melkein ostin koulupöydän esikoiselle ja lipaston vauvanvaatteille, mutta jäin sitten jahkaamaan... täytyy mennä joku ilta uudestaan miehen kanssa.



EHKÄISY SYNNYTYKSEN JÄLKEEN ilmeisesti kondomit. Minulle ei hormonit oikein sovi ja kierukasta on aika ikävä kokemus, kipuilua ja tiputteluvuotoa päivittäin 4kk kunnes tympääntyneenä poistatin sen kokonaan. Ollaan miehen kanssa pohdittu myös vasektomiaa eli miehen sterilisaatiota, mutta itse en haluaisi niin pysyvää ehkäisyä koska olemme kuitenkin vasta kolmekymmentä täyttäneitä ja saattaa olla, että jossain vaiheessa kuitenkin neljäs lapsi vielä halutaan. En kyllä aio ' loppuikääni' kondomeillakaan pelata...



Jos vaikka niitä vaippoja ompelisi



Mayella rv 32

Tämäkin keijukainen kaivautuu taas pimennostaan esille. Aikaa onkin taas vierähtänyt ihan kiitettävästi. Mammalomakin alkoi viimeinen päivä heinäkuuta, ja nyt kovasti olen yrittänyt saada laitettua vauvantarvikkeita valmiiksi tulokasta varten. Synnytysvalmennusta emme saaneet ollenkaan, johtuen kesä ajasta. Onneksemme saimme käydä kuitenkin tutustumassa synnärille, mikä olikin tosi hyvä juttu meille ensikertalaisille, ja varsinkin miestä ajatellen. Tietääpähän reppana mitä suunnilleen on odotettavissa :D.



Muutakin radikaalia elämässä on tapahtunut; olemme mieheni kanssa jo pidemmän aikaa etsineet sopivaa ok-taloa nykyisen kotikaupunkimme liepeiltä. Tähän saakka mieleistä ei vaan ole löytynyt, ja jo ehdimme asennoitua siten, että ollaan nyt sitten tässä nykyisessä vuokra-asunnossa vielä ties miten kauan aikaa. Nyt viime viikolla kuitenkin kolahti, ja sopiva talo löytyi. Nyt vaan odotellaan et päästään tekemään kauppakirjat valmiiksi. Uusi asuinpaikka on 30 km:n päässä nykyisestä kodistamme. Joten ajattelemista, suunnittelemista ja tekemistä riittää entistä enemmän. Muuton ajankohdan olemme kuitenkin ajatelleet koittavan vasta vauvan syntymän jälkeen, ja muuttoporukkaa tässä kovasti olen kasaillut kokoon. Ettei vaan Minjuska asustanut samassa kunnassa, tosin eri kylässä?



Mitäs muuta...tänään käytiin lääkärin luona synnytystapa-arviossa ja vikassa ultrassa. Masukin painoarvio oli 2600-2900g. Masukki makaili kohdussa raivotarjonnassa, ja ei vahingossakaan näyttänyt kasvojaan meille. Kohdunkaula oli myös lyhentynyt, sitä oli jäljellä nyt 1,5cm, paikat kuitenkin edelleen kiinni. Sf-mitta otettiin viime viikolla, jolloin se oli 32,5cm. Meillä olisi viikko ennen laskettua aikaa parin sadan km:n päässä miehen serkun häät, ja utelinkin lääkäriltä vieläkö uskallan moisiin juhliin lähteä. Lääkäri kehoitti miettimään tarkkaan ja seuraamaan tilannetta. Supistuksia olen selän puolella tuntenut jo muutaman viikon ajan, ne eivät kuitenkaan ole olleet päivittäisiä. Asukki myllää edelleen kiitettävästi ja potkut ne vaan kovenee.



Lääkärikäynnin jälkeen sain vihdoin ja viimein raahattua Kelalle palkkatodistukset äp-rahaa varten. Olin varautunut siihen että päätöksen teko kestää, mutta käsittelijä olikin vapaa ja teki äippäraha päätöksen samantien, ja saankin parempaa äp-rahaa mitä osasinkaan odottaa. Joskus siis jotain positiivistakin Kelalta, ja vielä ilman minkäänlaisia tappeluja:)



Mutta nyt yritän taasen saada revittyä itteäni niskasta kiinni sen verran että silitän tuon pyykkikasan pois silmistäni.



-F- rv. 36+1

Miusta sukeutuu oikein pinohirmu näin mammalomalla :)



EHKÄISY: ihan hakusessa. Mulle ei kans nuo hormonit ole oikein sopineet, tulen haluttomaksi ja mieliala keikkuu laidasta toiseen. En iha oikeasti tiedä mitä...miehen sterilisaatiota on meilläkin mietitty. Siinä on monta mietittävää. Ollaanko todella sitä mieltä ettei enää lisää? Just nyt jos kysytään niin ei todellakaan enää, mutta...toisaalta mies on jo nyt 40v joten en usko että se haluaa enää kovin monen vuoden päästä lapsia. Ite mietin sitäkin että miehen pitää sit kyllä olla ihan sata varma ettei halua enempää lapsia minun tai kenenkään muunkaan kanssa. Ei sillä että eroamassa oltas tai huonosti menis, mutta koskaanhan ei elämästä tiedä miten se viskoo.



Kävin toteamassa ettei pyöräily ole enää meikäläiselle oikea harrastus, jestas mitkä liitokivut!!



Nyt on molempien lasten huoneet siivottu. Ja tyttären huoneesta lähti KAKSI muovikassillista kaikkea turhaa, lähinnä rikkinäistä sälää, kinder-kamaa tai paperia. Pojan huonnesta yllättäen vain yksi.Nyt ei jaksakaan sitten enää muuta, sohvalle vaan....jalat haluaisin nostaa ylös oikein kunnolla, muttei selällään enää voi olla. Siitä tulikin mieleen että täytyy perua se ensi viikkoinen hammaslääkäriaika.



Minjuska

yahoolistalla on nyt sitten sovittu ensi sunnuntaille Cantina Westiin klo 14. Lupasin joskus täällä infota ja kaikki keijut ovat tervetulleita mukaan.



Koska pöytävaraus on jo tehty/täytyy tehdä niin kannattaa ilmoittautua mikäli on tulossa, toki paikkoja voidaan järjestää pöytään muutamalle sattumalta saapuvallekin :)



Syyskeijujen lista on osoitteessa http://groups.yahoo.com/group/syysaidit-06/



Terkuin Mayella

Meni jokunen tovi, ennen kuin olin kaikkien kuulumiset ehtinyt lukea! Alkaa kuulostaa siltä, että monella meistä alkaa synnytys olla enemmän kuin lähellä, oireiden perusteella! Hienoilla viikoilla onneksi jo ollaan, ettei niin haittaa vaikka syyskuisista tulisikin elokuisia.

Itellä ollut taas suht hyvä olo, jaksoin tänään siivota ja järkkäillä paikkoja ihan enemmänkin. Eikä tullut edes supistuksia vaikka koko kämpänkin imuroin. Tosin, tulihan niitä sitten muutama, kun ehdin rauhoittua. Pyöriäinenkin on jostakin syystä innostunut potkiskelemaan välillä ihan urakalla tai sitten tunkee polveaan tai kantapäätään vatsanahkaan niin että tuntuu. Kutittelen aina vastaukseksi.



Ehkäisystä: Olen kanssa täällä miettinyt sitä jo jonkin aikaa vaikkei nyt ihan ajankohtaista vielä olekaan. Pillereitä en haluaisi alkaa enää syömään, kai mie laitatan alkuun ihan tavallisen kierrukan ja jos ei sovi, niin mietitään sitten uudelleen. Kortsuista en oo oikein koskaan tykännyt ja sterilisaatio on ihan liian radikaalilta tuntuva päätös, ikää kun on vasta 28.



Lasten hoito synnytykseen lähettäessä: Kaikki lähiseudulla asuvat sukulaiset kuulemma tulevat apuun jos suinkin työltään pääsevat. Miun mummo ja ukkikin lupasivat, eläkeläisiä kun ovat, joten eiköhän lapset sinne mene. Äiti tai sisko tulee meille jos lähtö tulee yöllä.



Auts! Olipahan supistus taas, nousin tästä hetkeksi päästämään koiran ulos ja heti supisti. Aika monesti ne tuntuukin tulevan kun lähtee liikkeelle.



Hetken huilitauko olisi nyt paikallaan, lapsetkin lähtivät naapuriin leikkimään.



Mukavaa viikonjatkoa kaikille!



Niina ja pyöriäinen rv 34+4



p.s. Mayella, saitko viestini? On ollut ongelmia meilin kaa aina välillä.

En olekaan aikoihin tänne kirjoitellut, mutta lueskelen jokapäivä.



Elaine kyseli tosta Tays.in synnytysvalmennuksesta, tääl olis yks keiju menossa, mutta mulle soitettiin juuri ja aikaa siirrettiin, eli päästään tutustumaan sinne vasta 22.8..:((



Onko muita keijuja menossa juuri tuona päivänä synnytysvalmennukseen?? Siellä on kuulemma kova ruuhka, joten joutuivat jakaan ajat kahteen valmennuskertaan..meitä syys synnyttäjiä taitaneekin olla aikasta paljon täällä tampereen seudulla!



Omaa(.) sen verran, että täällä sitä vain kotona lomaillaan ja vaavi sekä minä voidaan molemmat paksusti :)) kaikki tarvittavat jutut on vauvalle hankittu(ensimmäinen tulossa, joten paljon on saanutkin hankkia..)

Minuunkin on iskenyt tuo pesänrakennusvietti ja kaikki paikat alkaa jo olemaan valmiina ja siisteinä..

Vauvalle on nimet olleet jo tiedossa heti alusta alkaen, mies keksi pojalle ja minä tytölle nimen, eli hyvin tasapuolisesti mennään etiäpäin;)

huomenna on neuvola, onneksi! kun viimeksi oli hiukan nuo verenpaineet nousseet, niin niitä sitten tarkkaillaan..rautakuurilla on tämäkin keiju! ei vaan meinaa toi obsidan tehota.



lisäksi kiva laskimovaiva on vaivannut mua alkuraskaudesta saakka, kysyinkin kerran neuvolalääkäriltä tuosta vaivasta, että kuinka monella se yleensä on..totesi että n. viidellä sadasta odottajasta...että pitikin sellanen sitten itselle tulla..jäin töistäkin jo pois kesäkuun lopulla, seisomatyö ei oikeen sopinut, kun vaavin pää painaa tuolla alhaalla jotain isoa laskimoa..Onko kenelläkään muilla samaa onkelmaa ollut? Kuulemma kestää ihan siihen saakka, kunnes synnyttää..

aika ikävä vaiva ollut, varsinkin pitkiä matkoja kävellessä, nyt hiukan helpottaa, kun vauva on noussut sen verran ylemmäksi..raivotarjonnassahan se muuten on ollut koko raskauden ajan.

" Onni" liikkuu masussa kovasti ja yöt on täälläkin nukuttu hiukan huonosti, tuntuu että uni tulee vasta siinä aamun pikku tunneilla parhaiten.

Painoa mulle ei oo tullut, kun vaivaset 8 kiloa koko aikana, tietysti siihen saa laskea sen joulun, jonka ansiosta painoa oli jo sen 3 kiloo liikaa :))

Täälläkin inhotaan jo noita helteitä..huh huh, mikä intiaanikesä pitikin tuleman!!



Mukavaa viikonjatkoa keijukaiset :))



Manta ja " Onni" rv 32 plus 5

Täällä taas!



Kiitos infoamisesta pk-seudun keijujen tapaamisesta Cantina Westistä, minä ilmoittaudun mukaan! Yritän parhaani mukaan välttää mökkihöperyyttä ja mikäs sen mukavampaa kuin tutustua uusiin, etenkin samassa vaiheessa oleviin ihmisiin! Mun kaikki " lapselliset" ystäväni asuvat jossain muualla kuin pk-seudulla.

Täytynee ehkä sittenkin liittyä sinne yahooseen, tosin tarvin ensin sellaisen uuden sähköpostiosoitteen, jossa olisi nimimerkkini eikä oikeaa nimeäni, niin tajuavat sitten, kenestä on kyse (Yahooseen rekisteröityessäänhän tarvii sen s-postiosoitteen).



Kerrotko Mayella vielä, mihin ihmeen iltapäiväkurssille olet jonossa? En minä nähnyt sellaisesta ilmoitusta... Itseä nimittäin hieman myös epäilyttää tuo Manipuran kurssin aikainen aloitusaika...



PESÄNRAKENNUKSESTA: Mulle iski myös aamupäivän harmituksen jälkeen se. Innostuin silittämään vauvan kaikki lakanat ja pyyhkeet pesun jäljiltä, ja voin sanoa, että minä en juuri koskaan silitä yhtään mitään. Saattaapi olla, ettei Untamo kyllä toista kertaa pääse silitetyissä lakanoissa nukkumaan. Vaatteita en ole silittänyt. Pesusta joku kyseli: mä ostin Ariel Sensitiveä nestemäisenä, on mielestäni hyvä. Pesupulvereista en jotenkin pidä, tuntuu, että niitä pulverin paloja jää pyykkiin, vaikka kone kuinka hyvin huuhteleekin.



Kävin muuten äsken uimassa ihan uimahallissa! Se tuntuu tosiaan olevan mun suosikki raskaudenajan liikuntamuoto, olo on tosi kevyt eikä vauhti ole " normaalitilasta" juurikaan hidastunut. Huomasin myös sen, että vaikka uidessa supisteli, vesi " leikkasi" ilkeimmän tunteen siitä pois. Haluaisinkin ehdottomasti saada ammeen avautumisvaiheeseen synnytykseen! Täytyy Kättärin kierroksella perjantaina kysellä sellaisesta mahdollisuudesta.



Mutta josko nyt menisi ripustamaan pyykit kuivumaan. Siellä on mun tukivyö (Anita) josta olen tullut totaalisen riippuvaiseksi! Ehkäisee supistuksia tosi hyvin.



Öitä!



T. Rizzu & Untamo 35+3 (edelleen)