Etävanhemman tapaamiset
Tiedän, että tämä on nyt tosi vaikea aiheena, mutta... Löytyisikö keltään yhtään mitään vinkkiä mitä tilanteessa voisi tehdä?
Minulla on kolmivuotias kehitysvammainen poika. Olemme pojan isän kanssa eronneet. Poika on isällään kerran viikossa yötä.
Isän ja pojan suhde on minulle tärkeä. En vaan meinaa millään jaksaa sitä, että poika ripustautuu isän luona olon jälkeen minuun aivan täysin ja itkee koko illan ja pahimmillaan seuraavankin päivän. Miten auttaa isän ja lapsen suhdetta ja toisaalta pojan oloa?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Totuttaa poika olemaan isällään enemmän, niin ei ole niin iso kulttuurishokki?
Isän töiden vuoksi on aina vähintään viiden yön mittainen tauko, ettei voi isällä olla.
Jos isän luona olisi mukana äidin kuva tai joku äidiltä tuoksuva huivi vaikka, ja sama tietysti toisin päin, tuomassa lapselle varmuutta toisen vanhemman olemassaolosta silloinkin, kun on toisen vanhemman luona?
Kuvia on ja soitetaan videopuheluita. Ei vaan auta.
Tuli myös mieleen, vaikka ymmärrän, että ei välttämättä (vielä) toimi, joku itse tehty kalenteri, siinähän voisi olla vaikka vain 7 päivää, jos kerran viikot ovat aika samanlaisia. Sitten joka päivän kohdalla olisi sen vanhemman kuva, jonka luona lapsi on. Kalenteri kulkisi lapsen mukana. Se konkretisoisi aina sitä, että nyt ollaan tällä vanhemmalla ja seuraavaksi taas nukkumisen jälkeen toisen vanhemman luokse 😊 voisi ehkä tuoda turvaa kun näkisi aina, missä mennään. Ehkä siinä voisi olla joku liikuteltava merkki, jota siirrettäisiin päivästä toiseen... Tai vaikka pojan oma kuva vähän pienempänä siinä vanhemman kuvan päällä.
No kaikkea sitä tulee mieleen mutta voisi tuo jotain lasta auttaa.
Ei ole lapsella hyvä olla isän luona jos näin. Yhteys perheneuvolaan, sossuun tai lastenvalvojaan ja olosuhdeselvitys. Lasun kautta saat tukea tilanteeseen. Itsellä erityislapsi ja sama tilanne ollut jo vuosia. Vaatii lähivanhemmalta paljon, että saa pyörät pyörimään. Sinulla selkeästi huoli lapsesta, joten ei kannata viivytellä.
Myös ehkä se, että kun lapsi tulee sinun luokse, annat heti täyden jakamattoman huomion, syliä ja paijaamista, "tankin täyttämistä", niin pitkään, että lapsi jo itse ottaa etäisyyttä - josko se sitten auttaisi vähän. Mutta varmaan näin jo teetkin.
Kyllä lapsella voi olla kaikki ihan hyvin toisen vanhemman luona, vaikka sitten itkeskelee toisen luona. On ihan normaalia eikä tarkoita, että toisessa kodissa tapahtuisi mitään pahaa. Kyseessä vielä kehitysvammainen pieni lapsi, jonka tunnesäätely tai muu kehitys ei ole ikätasoista, joten kuulostaa tosi ymmärrettävältä tuo hänen käytöksensä suhteessa äitiin.
Totuttaa poika olemaan isällään enemmän, niin ei ole niin iso kulttuurishokki?