Lue keskustelun säännöt.
Miten koulutus tai kouluttautumattomuus on vaikuttanut elämääsi, paljonko koulutuksella on merkitystä elämässä?
11.02.2021 |
Oletko peruskoulun käynyt joka lukee tiedelehtiä tai tekniikan tohtori joka työskentelee putkimiehenä?
Peruskoululla on kaksi tehtävää, säilyttää lapsia vanhempien työpäivän ajan ja antaa sellainen kasvatuksellinen koulutus jonka antamilla taidoilla kykenee toimimaan yhteiskunnan jäsenenä. Peruskoulussa opitaan tietoja ja taitoja mutta myös käyttäytymistä ja ryhmässä toimimista. Opetetaan kuinka jonottaa, kuinka puhutella ihmisiä ja lisäksi opetetaan perusasioita maailmasta, valtiomuodot käydään läpi, oppilas pyritään opettamaan lukemaan ja kaikkea sellaista.
Pärjääkö peruskoulun käyneenä nykymaailmassa?
Kuinka pitkälle uskotte ihmisen voivan oppia täysin itsenäisesti jostain alasta, maisteritasolle, tohtoriin hattuun asti vai voiko itsenäisesti, itseohjautuen kyetä hankkimaan jopa dosenttitason tiedon ja näkemyksen?
Miten koulutus on vaikuttanut elämääsi?
Kommentit (36)
Ehkä peruskoulunn käynyt voi lukemalla runsaasti saavuttaa ylioppilaan tietotason mutta vaikka matematiikkaa ei kyllä lukion pitkän matematiikan veraan kukaan tuosta vaan itsestään opi ja ymmärrä ainakaan pelkkiä romaaneja lukemalla ja laskuja MAKSAMALLA (laskemalla ehkä) ja se lukio onn pieni portti vasta matematiikan maailmaan.
Luultavasti peruskoulupohjalta varmaa maailma näyttää paljon valmiimmalta kun kaikki koneet tekee työn ja rahat tulee seinästä, ei ehkä niin syvästi ymmärrä peruskoululainen että kouluttautuneet tekevät ne laitteet ja koneet ja sen yhteiskunnan.
Varmaan täysin käsittämättömiä monet ilmiöt peruskoululaiselle kuten tv, radio tai puhelimen kamera teknisesti. Paljonko luonnonilmiöitä laitteiden takana tai luontoa yleensä voi ymmärtää jos luonnontieteellinen tieto rajoittaa yläasteen kasin ja ysin kemiaan ja fysiikkaan?
Mielennkiintoista pohditaa apllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttautumattomana duunarina en ole saanut elämässäni yhtään mitään aikaiseksi.
Masennus esti. Nyt tervehtyneenä kaikki on myöhäistä ja ei minusta kukaan välitä enkä tule miksikään pääsemään tai olemaan.
Ei tämän elämän näin pitänyt mennä.
Mies ##v.
Kyllähän koulutuksen puute vaikuttaa nyt erronneena 45 vuotiaana, tasokasta naista on vaikea saada enää amispohjalla . Vai ottaisiko joku koulutettu nainen elätikseen minut, huono palkkaisen ja kouluttamattoman miehen. Suhdemarkkinoilla olen alinta kastia.
Totta kai itseopiskellen voi teoriassa päästä miten pitkälle vain. Mutta käytännössä se on suurimmalle osalle ihmisistä täysin mahdotonta.
Minulle koulutuksella on ollut suuri merkitys lähinnä siksi, että ilman muodollista pätevyyttä en voisi toimia ammatissani. Vaikea on muutenkaan uskoa, että ilman ohjausta ja pientä pakkoa olisin tullut opiskelleeksi kovinkaan paljon.
Koulutuksella ei ole minulle mitään arvoa, olen kiinnostunut monista asioista, tieteestä ym. ja tutkin erilaisia asioita. Yleissivistys on ihan ok.
Jämähdin nuorena kesätyöpaikkaani ja siitä eteenpäin töitä on riittänyt kouluttamattomuudesta huolimatta jo 30 vuotta. Palkka ei ole kummoinen, mutta toimeen tulen ja työt jää työpaikalle, arvostan vapaa-aikaa todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi maisteria, tällä hetkellä määräaikaisena yliopistohallinnossa. Olen ollut monen alan töissä, mutta etenkin innostus tiettyihin teemoihin on innostanut opiskelemaan ja pätevöitymään. Koulutus on varmasti tuonut lisää arvostusta ja enemmän työmahdollisuuksia.
EIi monikaan mensan jäsen koulutttaudu koska se on tavallaan turvaan varmaaankin. Saaavat koulutuksensa tavallaan ns kentältä. Koulutuus antaaa syyn päntätä krjoista ne tiedot ja tarjota tentitt ja antaa sinulle tietoa omasta edistymisessstäsi opintojesi suhteeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen duunariperheestä ja vanhempieni koulutus on kansakoulu. Olin kiinnostunut koululaisena historista, taiteista ja yhteiskuntaopista. Silti päädyin amikseen, koska ”työnteko on tärkeintä”. Koulutus on tietenkin vaikuttanut siihen, mitä työtä olen tehnyt, mutta omalla ajallani olen ollut kiinnostunut ja itseopiskellut ihan muuta.
Nyt aikuisena olen myös alkanut kouluttautua eteenpäin, vaikka duunariammattini todennäköisesti työllistääkin paremmin. Joskus olen harmitellut, ettei kukaan kannustanut kouluttautumaan korkeammalle tai toteuttamaan omia unelmia jo nuorena. Toisaalta saan turvaa duunariosaamisesta ja osaan arvostaa kaikenlaisia töitä.
Vierailija kirjoitti:
EIi monikaan mensan jäsen koulutttaudu koska se on tavallaan turvaan varmaaankin. Saaavat koulutuksensa tavallaan ns kentältä. Koulutuus antaaa syyn päntätä krjoista ne tiedot ja tarjota tentitt ja antaa sinulle tietoa omasta edistymisessstäsi opintojesi suhteeen.
Varmaaan esim justiin tenologiankiin alalla se on koko elämänmitttaista opiskelua eli joutuu kokoaika syventämäään tietojaan koska kehitys kehitttyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen duunariperheestä ja vanhempieni koulutus on kansakoulu. Olin kiinnostunut koululaisena historista, taiteista ja yhteiskuntaopista. Silti päädyin amikseen, koska ”työnteko on tärkeintä”. Koulutus on tietenkin vaikuttanut siihen, mitä työtä olen tehnyt, mutta omalla ajallani olen ollut kiinnostunut ja itseopiskellut ihan muuta.
Nyt aikuisena olen myös alkanut kouluttautua eteenpäin, vaikka duunariammattini todennäköisesti työllistääkin paremmin. Joskus olen harmitellut, ettei kukaan kannustanut kouluttautumaan korkeammalle tai toteuttamaan omia unelmia jo nuorena. Toisaalta saan turvaa duunariosaamisesta ja osaan arvostaa kaikenlaisia töitä.
Taiide ja kieeelet on hyvät lapsuudessa, kehitttöää aivoja.
En usko, että kykenisin ilman tutkijankoulutusta kriittisesti tarkastelemaan kaikkea ympärilläni olevaa. Pelkkä faktatiedon omaksuminen ei auta jäsentämään maailmaa eikä luo uusia ideoita. Olen aina arvostanut koulutusta. Se on tärkein pääomani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen maisteri. En juuri miettinyt lukion jälkeen alavalintaa ja väärin sitten valitsinkin monella tavalla. Tutkinto on ollut riippakivi ja harmitus. Olisi pitänyt opiskella vaikkapa nopeasti merkonomiksi tutkinnon jälkeen ja varmaan olisi töitäkin löytynyt helpommin.
Lukio, amk-inssi, dippainssi, sähköarska ja nyt uudestaan ilta-amk:ssa.
Varsinaisesti kuitenkaan muodollisella koulutuksella ei ole mitään merkitystä, sillä 90% osaamisestani on tullut duuneista ja harrastuksista. Se on vain leima "joo, osaa se varmaan jotain". Joskus irvailinkin silloiselle palkanmaksusta päättävälle henkilölle paljonko hän joutuisi maksamaan jos olisin oikea ammattilainen enkä harrasteluissa osaamisensa hankkinut (tuolloin liksa 6500 €).
Nyt taas siis AMK:ssa. Näppärä ja suht iisi tapa refressata tietoja uusimpiin juttuihin, vaikka välillä meinaa palaa pinna virkaintoisten viestinnän ja erenkin ruotsin opettajattien kanssa, aivan kuin nuo olisivat niitä tärkeimpiä osattavia asioita. Ja onhan ainakin tekosyy pitää itseään poissa duunin iltariennoista kun voi sanoa "olis luennot/aamulla labrat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouluttautumattomana duunarina en ole saanut elämässäni yhtään mitään aikaiseksi.
Masennus esti. Nyt tervehtyneenä kaikki on myöhäistä ja ei minusta kukaan välitä enkä tule miksikään pääsemään tai olemaan.
Ei tämän elämän näin pitänyt mennä.
Mies ##v.
No ei tuo kyllä kuulosta tervehtyneen ajattelulta.
Kyllä, minun elämästäni noin neljä ensimmäistä vuosikymmentä meni rankasti oireillessa ja olen mennyt selkeästi lahjojeni ja älyni alapuolella mm masennuksen takia. En silti ajattele, että elämä olisi suinkaan ohi. Isoille palkoille en varmaan tule enää pääsemään enkä varmaan jaksaisi pusertaa itseäni uuteen ammatti identiteettiin, mutta tulen näillä tuloilla toimeen ja minulla on intohimo joka tuo elämääni mieltä: kirjallisuus ja elokuvat. Muutama läheinen ihminen pitää myös kuupan koossa, parisuhteessa riittää myös hyvällä tavalla haastetta.
Se on niin oma asenne taas, pitääkö itseään häviäjänä vai voittajana. Minä lopetin itseni vertailun muihin ajat sitten. En mieti pätkääkään mitä muut minusta ovat mieltä. Mitä he minun elämästäni tai taustoistani tietävät?
Ihminen on lopulta ihan itse vastuussa omasta kehittymisestään, ei joku terapeutti tai opinahjo. Aikaa muutokset voivat viedä muuta siihen kasvuun se elämä kannattaa kuitenkin käyttää.
Tykkään duunariammateista. Olen koulutukseni vuoksi tullut syrjityksi niistä. Eivät palkkaa maisteria, vaikka minulla on motivaatio ja kyvyt kunnossa....
Olen ikiteekkari ja vaikka olen tehnyt pitkän työuran ict-hommissa niin puuttuvan tutkinnon vuoksi olen joutunut tyytymään osaamistani huonompiin työpaikkoihin ja paljon surkeampaan palkkaan. Esimerkiksi Nokialle, tai edes sen alihankkijoille ei ollut edes yhtiön hulluina vuosina mitään asiaa ilman akteemista loppututkintoa.
Ite olen sosionomi lto ja melko tyytyväinen valintaani sillä työllistyn helposti. Toisaalta koen että palkka ja koulutuksen pituus sekä antamani panos eivät mene tasan.
Koulutus on kaikki. Siitä lähtee kaikki. Se on edellytys kaikkeen.
Peruskoulu käyty ja lukio kesken. Perin miljoonia, niillä eletty jo 15v ja ikinä ei tarvis töihin mennä rahan vuoksi.
Hyväntekeväisyystyötä olen eri järjestöissä tehnyt tämän 15v ajan useamman päivän viikossa. Se on arvokasta työtä.
Nimellisesti olen ns suvun yrityksessä mukana jotta ei tarvi selitellä ympäri kaupunkia miksi en ns ole töissä. Välillä teen jotain oikeaakin työtä siellä ;)
Jätin opinnot kesken, vain lukio käytynä.
Ei ole vaikuttanut juurikaan.
Pääsin työelämään kiinni ja sen jälkeen koulutuksesta ei ole koskaan kysytty, CV on riittänyt.
Treffaillessa pari naista kysyivät kouluksesta (oli jo silloin töissä) ja antoivat ymmärtää etä samantasoinen tutkinto pitäisi olla, joten jätin treffit siihen. Eivät olisi olleet minun makuuni kuitenkaan, en arvosta speksilistaajia. Nyt onnellisesti naimisissa.