Lue keskustelun säännöt.
Miten elatus menee jos se on lapsen äiti joka on tekemässä lähtöä?
11.02.2021 |
Meillä on viime heinäkuussa syntynyt esikoinen ja vaimo jätti tammikuussa eropaperit sanoen ettei halua hoitaa lasta ja minä saisin isänä täyden huoltajuuden. En ole jaksanut etsiä tietoa, kun on ollut paljon keskusteltavaa vaimon kanssa ja olen keskittynyt töihin ja vauvan hoitamiseen. Äitini auttaa meitä sen minkä ehtii, mutta olen päävastuussa kaikesta. Vauvalla on kaikki hyvin, mutta vaimo on tosissaan eikä aio olla tekemisissä meihin enää ja haluaa sopia asiat. Vaimo ei asu kanssamme enää ja olen sanonut, että jos tosissaan aikoo lähteä, niin toivon ettei tee hätiköityä päätöstä ja palaa leikkimään äitiä kun poika on isompi. En ole riistämässä lapselta äitiä, mutta en halua hetkellisiä onnen hetkiä niin että ex tulee ja katoaa. Se ei ole lapselle hyväksi. Vaimo on ihan varma ja kysyi voisiko hän päästä irti siitä ettei tarvitsisi maksella elareita. Saisinko järkeviä neuvoja täältä kuinka toimia?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös isä voi jäädä vanhempainvapaalle, eli ei tarvitse yrittää käydä vielä töissäkin.
Tän tarinan isä on niin hyvä että kykenee sokkitilasta huolimatta hoitamaan sekä vauvan että työt. Moni nainen olisi tuossa tilanteessa jo vähintään saikulla jos se isä olisi siihen saakka hoitanut lasta vanhempainvapaalla.
Eikä olisi. Elämä jatkuisi kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hyvä, jos suurin murhe on nyt vain elatusapu.
Esikoinen on aina kasvua myös aikuiselle, oli yksinhuoltaja tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kyllä ihmetyttää , että onko äiti varmasti terve kun haluaa hylätä lapsensa ? Varsinkin jos on yhteisesti haluttu? Onko synnytyksen jälkeinen masennus suljettu pois ?
Miten niin? Hylkäähän monet isätkin omat lapsensa kun hoitaminen ja perhe-elämä vaan käy raskaaksi ja ikäväksi. Vaikka yleensä se on nainen joka päävastuun ottaa, ja mies voi lähinnä sivusta seurata lasten kasvua. Miksei sitten nainen hylkäisi? Paljon enemmän syytähän sillä on.
Täysin järkeistetysti ja ”paperilla” asia voisi olla noin, mutta kyllä se ihan biologisesti ja hormonaalisesti on luonnostaan äidille vaikeampaa. Muistan itse, että en meinannut raaskia edes suihkussa olla pitkään ja ekalta kampaamoreissulta oli valtava kiire kotiin vauvan luo
Vierailija kirjoitti:
Mutta hyvä, jos suurin murhe on nyt vain elatusapu.
Joo, minustakin outoa, että 150e elari on tässä nyt päällimmäisenä mielessä.
Oletteko tunnekylmiä, kypsymättömiä teinejä, heikkolahjaisia? Tällaiset vaihtoehdot tulee mieleen. Miksi aletaan tehdä lapsia tuollaisista lähtökohdista? Eikö kukaan ole kertonut ehkäisystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se vaadi huoltajuudesta luopumista, että saat Kelasta sen 150 euroa kuukaudessa - eikä se riipu tuloistasi. Riittää, kun toinen vanhempi todetaan maksukyvyttömäksi ja hän allekirjoittaa 0-sopimuksen, joka täällä jo mainittiinkin.
Koetko, että omat tulosi eivät riitä lapsesta huolehtimiseen? Ja että tarvitaan enemmän, kuin kelan apu? Silloin voit ehkä jutella äidin kanssa siitä, että pelkäät ettet pärjää yksinhuoltajana, ja voisilo hän auttaa sanotaan nyt vaikka ensi vuodesta alkaen.
Tuloni riittävät lapsesta huolehtimiseen ja on minulla säästöjä lapsen tulevaisuutta varten. En ole kynimässä vaimolta viimeisiä pennosia, mutta vaimon toive oli että hän pääsisi irti kaikesta entisestä. Tuntuu niin pahalta pelkkä ajatus, että yhdessä haluttu vauva onkin yllättäen vaimolle rasite. Äitini auttaa meitä vauvan hoidossa, vaikka vetovastuu on minulla.
Sinun kannattaisi oikeasti petehtyä nyt hieman synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Sinusta tuntuu pahalta kun vaimo ei halua lasta, mutta kieltäydyt itse ymmärtämästä että vaimosi ei ole kunnossa. Sinä syyllistät vaimoasi asiasta jolle hän ei voi mitään tuossa tilassa. Kun se oikea tapa olisi saada se vaimo psykiatrille vaikka väkisin.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä ei ymmärrä itse olevansa sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kyllä ihmetyttää , että onko äiti varmasti terve kun haluaa hylätä lapsensa ? Varsinkin jos on yhteisesti haluttu? Onko synnytyksen jälkeinen masennus suljettu pois ?
Yhteisestä päätöksestä lasta haluttiin ja pitkään yritettiin luonnollisesti ennen kuin tärppäsi ja poika syntyi viime vuonna. Haimme myös yhdessä apua ja kävimme yhdessä että erikseen terapeutin juttusilla, mutta vaimo sanoi ettei siitä ole apua, koska on päätöksensä tehnyt ja meillä oli iso riita, kun vaimon mielestä minun täytyy vastata lapsesta täysin. Alusta alkaen jo raskausaikana autoin vaimoa ja olen auttanut lapsen synnyttyä, mutta vaimolle muutokset olivat liikaa. Parhaani olen yrittänyt ja edelleen teen, jotta meillä olisi kaikki hyvin ja vauva voisi hyvin, mutta ihmetekoihin en kykene.
Miksi vaimon mielestä sinun täytyi vastata lapsesta täysin? Ettekö sopineet mitään jo lasta suunnitellessa, kun kerran vieläpä "pitkään yrititte luonnollisesti ennen kuin tärppäsi"? Oliko vaimon käytöksestä kummallisia merkkejä jo ennen lasta? Onko vaimolla jokin persoonallisuushäiriö, mt-ongelmia?
Et vastaa vieläkään oleellisiin kysymyksiin, toistelet vain noita, ettei halua hoitaa ja riitelitte. Jos kävitte terapeutilla, niin miksi? Oliko niitä mt-ongelmia vai ei? Vai vain parisuhdeongelmia/ vauvavuoden ongelmia?
Oletteko muuten jotain teinejä?
Vaimo ilmoitti, että lähtee ja laittoi eron vireille, pakkasi laukkunsa ja lähti pois yhteisestä kodista. Terapiassa huomasin ettei vaimo ole oma itsensä ja minun kanssa kun puhuu kahdestaan, niin sanoo totuuden mutta terapeutille ei. Terapiassa kävimme, koska ajattelimme siitä olevan apua vaimon ahdistukseen ja tuntemuksiin.
Missään vaiheessa en ole painostanut enkä syyllistänyt, mutta pitäähän parisuhteessa kahden aikuisen ihmisen pystyä keskustelemaan asioista ja sopimaan miten uusi muuttunut arki hoidetaan lapsen synnyttyä. Kaikki vaimon ilmoittamat asiat tulivat puun takaa, avioero ja lähtö.
Vaimo sanoi, että jättää kaikki lapseen liittyvät asiat minun hoidettavaksi ja tästä meille syntyi riita, kun vaimo ilmoitti ettei aio olla missään tekemisissä eikä halua tavata edes valvotusti. Vaimo kysyi olisiko mahdollista ettei hän maksaisi elareita, kun hän aloittaa uuden elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kyllä ihmetyttää , että onko äiti varmasti terve kun haluaa hylätä lapsensa ? Varsinkin jos on yhteisesti haluttu? Onko synnytyksen jälkeinen masennus suljettu pois ?
Miten niin? Hylkäähän monet isätkin omat lapsensa kun hoitaminen ja perhe-elämä vaan käy raskaaksi ja ikäväksi. Vaikka yleensä se on nainen joka päävastuun ottaa, ja mies voi lähinnä sivusta seurata lasten kasvua. Miksei sitten nainen hylkäisi? Paljon enemmän syytähän sillä on.
Täysin järkeistetysti ja ”paperilla” asia voisi olla noin, mutta kyllä se ihan biologisesti ja hormonaalisesti on luonnostaan äidille vaikeampaa. Muistan itse, että en meinannut raaskia edes suihkussa olla pitkään ja ekalta kampaamoreissulta oli valtava kiire kotiin vauvan luo <3. Hyvin vähän äidit vauvojaan hylkäävät, ja kyllä siellä ihan poikkeuksetta jotain mielenterveysproblematiikkaa taustalta tällöin löytyy. Jos ihan oikeasti et ole nähnyt tätä oman elämänkokemuksesi kautta, niin ajattele asiaa vaikka ihan elokuva- tai kirjallisuuskulttuurin kautta, joka peilaa jollain tapaa myös todellisuutta. Onko tyypillisintä , yleisintä ja loogisinta, että pienen vaivan synnyttyä äiti ottaa hatkat? Ei ole.
Tässä väännetään mustaa valkoiseksi. Elämässä kun tapahtuu asioita, jotka eivät ole "tyypillisiä, yleisiä ja loogisia". Joo, on mahdollista että äiti on masentunut. On mahdollista että lapsi onkin yllättäen syntynyt vaikeavammaisena. Mutta kaikkien biologisesti naisten kokemukset, ajatukset ja tunne-elämä eivät ole samanlaisia lisääntymisen äärellä. Eivät yksinkertaisesti ole. Kaikki eivät hormoneista huolimatta ole kykenemättömiä hylkäämään jälkeläisiään. Terveet eläimetkin tekevät sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, miksi äiti ei halua hoitaa vauvaa? Mitä on sanonut syyksi? Miksi on muuttanut pois? Onko mt-ongelmia? Millainen parisuhteenne oli? Onko synnytyksen jälkeinen masennus suljettu pois? Oliko äiti liian kovilla ja valvoi kaikki yöt?
Liian suuri muutos, johon ei halua sitoutua eikä koe itseään äitinä. Mt-ongelmia ei ole ollut ja parisuhde on ollut kaiken aikaa onnellinen ja tasapainoinen, ongelma ilmeni pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen, ja päätimme heti hankkia apua terapiasta. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta en osaa sanoa. Vaimo ei ole valvonut öitä putkeen, vaan olemme vuorotelleet vauvan hoidossa ja vauva on ollut rauhallinen, syö ja nukkuu tasaisesti. Ns. helppo vauva, joten ei ole vetänyt meitä piippuun, mutta muutos on ollut suuri mutta sen me tiesimme jo etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, miksi äiti ei halua hoitaa vauvaa? Mitä on sanonut syyksi? Miksi on muuttanut pois? Onko mt-ongelmia? Millainen parisuhteenne oli? Onko synnytyksen jälkeinen masennus suljettu pois? Oliko äiti liian kovilla ja valvoi kaikki yöt?
Liian suuri muutos, johon ei halua sitoutua eikä koe itseään äitinä. Mt-ongelmia ei ole ollut ja parisuhde on ollut kaiken aikaa onnellinen ja tasapainoinen, ongelma ilmeni pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen, ja päätimme heti hankkia apua terapiasta. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta en osaa sanoa. Vaimo ei ole valvonut öitä putkeen, vaan olemme vuorotelleet vauvan hoidossa ja vauva on ollut rauhallinen, syö ja nukkuu tasaisesti. Ns. helppo vauva, joten ei ole vetänyt meitä piippuun, mutta muutos on ollut suuri mutta sen me tiesimme jo etukäteen.
Mitä se äiti nyt tekee? Onko hänellä suunnitelmia? Muuta kuin vannoi, ettei ala enää koskaan parisuhteeseen vaan haluaa olla loppuikänsä sinkku? Mikä kuulostaa kyllä aika jyrkältä mielipiteeltä.
Onko äiti töissä tai menossa töihin? Onko koulutusta tai opiskeleeko? Onko riippuvuuksia tms.? Minkä ikäisiä olette? Mitä äiti sitten teki ennen vauvaa, jos kerran muutos oli liian suuri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikista ole vanhemmiks vaikka ensin niin luulee, eikä se oo sen pahempi asia miehen tai naisen kohdalla. Voi olla liian ruusuinen kuva lapsen hankinnasta ja totuus iskee päin näkö , kun oletkin 24/7 kiinni lapsessa. Parempi tunnustaa se nyt. Kyllä se lapsikin vaistoaa, että äiti ei ole siitä kiinnostunut.
Saati, että joskus menee hermo ....ja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elatusapu on lapsen oikeus, älä missään nimessä suostu nollasopimukseen.
Jos tehdään nollasopimus, niin silloin lähivanhempi saa Kelasta elatustuen.
Kela maksaa vain silloin, jos nollasopimus on tehty lastenvalvojan luona ja elatusvelvollinen on vähävarainen. Vanhempien keskenään tekemä nollasopimus ei oikeuta Kelan maksamaan elatustukeen.
No mä en kyllä olettanutkaan, että sopimusta tehdään keskenään vaan ihan lastenvalvojalla nollasopimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elatusapu on lapsen oikeus, älä missään nimessä suostu nollasopimukseen.
Jos tehdään nollasopimus, niin silloin lähivanhempi saa Kelasta elatustuen.
Kyllä se vanhempi sen kelalle maksaa. Ei kela huvikseenn elareita maksele.
Jos etävanhemmalla on niin pienet tulot, että tehdään lastenvalvojalla nollasoppari, niin silloin Kela ei peri elatusmaksuja etävanhemmalta. Jos etä ei suostu maksamaan elareita ja lähi hakee ne Kelasta, niin sitten Kela perii ne etältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, miksi äiti ei halua hoitaa vauvaa? Mitä on sanonut syyksi? Miksi on muuttanut pois? Onko mt-ongelmia? Millainen parisuhteenne oli? Onko synnytyksen jälkeinen masennus suljettu pois? Oliko äiti liian kovilla ja valvoi kaikki yöt?
Liian suuri muutos, johon ei halua sitoutua eikä koe itseään äitinä. Mt-ongelmia ei ole ollut ja parisuhde on ollut kaiken aikaa onnellinen ja tasapainoinen, ongelma ilmeni pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen, ja päätimme heti hankkia apua terapiasta. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta en osaa sanoa. Vaimo ei ole valvonut öitä putkeen, vaan olemme vuorotelleet vauvan hoidossa ja vauva on ollut rauhallinen, syö ja nukkuu tasaisesti. Ns. helppo vauva, joten ei ole vetänyt meitä piippuun, mutta muutos on ollut suuri mutta sen me tiesimme jo etukäteen.
Mitä se äiti nyt tekee? Onko hänellä suunnitelmia? Muuta kuin vannoi, ettei ala enää koskaan parisuhteeseen vaan haluaa olla loppuikänsä sinkku? Mikä kuulostaa kyllä aika jyrkältä mielipiteeltä.
Onko äiti töissä tai menossa töihin? Onko koulutusta tai opiskeleeko? Onko riippuvuuksia tms.? Minkä ikäisiä olette? Mitä äiti sitten teki ennen vauvaa, jos kerran muutos oli liian suuri?
Latailee akkuja omassa asunnossaan ja aikoo palata takaisin töihin myöhemmin. Olemme kolmekymppisiä ja molemmilla omat työt ja urat. Vaimo sanoi, että luottaa minuun isänä ja vanhempana, itse toivon että voisimme pitää yhteyden edes puhelimitse kuten tähänkin asti. Olen antanut aikaa ja sanonut, että voi tarvittaessa soittaa ja pyytää minulta apua jos ei jaksa. Ennen vauvaa vaimo työskenteli toimitusjohtajana, joten työkin vei voimia. Riippuvuuksia ei ole, ei juo eikä polta.
Osa kommentoijista sietäisi hävetä. Todella rumasti vastannut osa, olisi ihan eri ääni kellossa jos mies lähtisi ja nainen miettisi toimeentuloa ja käytännönasioita
Onko hän koskaan puhunut siitä, että haluaisi satuttaa itseään tai vauvaansa? Ehkä hänellä on ollut synkkiä ajatuksia. Aina kun tulee ilmi tapauksia, missä äiti on hylännyt lapsen kadulle, roskikseen tai surmannut lapsen, kansa aina kyselee miksi äiti ei antanut lasta isälleen, muille perheenjäsenille tai edes jättänyt vauvan sairaalaan / paloasemalle.
Vierailija kirjoitti:
Onko hän koskaan puhunut siitä, että haluaisi satuttaa itseään tai vauvaansa? Ehkä hänellä on ollut synkkiä ajatuksia. Aina kun tulee ilmi tapauksia, missä äiti on hylännyt lapsen kadulle, roskikseen tai surmannut lapsen, kansa aina kyselee miksi äiti ei antanut lasta isälleen, muille perheenjäsenille tai edes jättänyt vauvan sairaalaan / paloasemalle.
Ei missään vaiheessa. Vaimo on alusta saakka sanonut, että haluaa lapsen kasvavan turvallisessa ympäristössä, jossa saa rakkautta. Vaimo ei halua satuttaa itseään eikä vauvaa, mutta häpeää ja kokee epäonnistuneensa, en minä häntä kuitenkaan syytä.
Aliarvioitko sä jotenkin isän kykyjä?