Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin? Kaveruussuhteista puhe
11.02.2021 |
Eli olen menettänyt jo pari kaveria niin että he ovat yhtäkkiä olleet seurassani tosi vaisuja, melkein mököttävän oloisia. Olen yrittänyt kysellä miten menee, tai jopa kerran suoraan että olenko loukannut, kun viesteihin vastaaminen alkoi olla olematonta. Suoraan ei kukaan ole myöntänyt mitään. En koskaan juoruile toisten asioita eteenpäin, joten sellaisesta ei voi olla kyse. En myöskään viestittele liian intensiivisesti. Tapani nähdä ihmisiä on sellainen että elän omaa elämää, mutta silloin tällöin on tosi mukava nähdä kavereita ja vaihtaa kuulumisia. Tuntuu että tuo voisi olla ongelma? Esimerkiksi kun tapailin miestä, en kertonut asiasta kunnes tavallaan kaikki oli varmaa ja seurustelin jo. Onko tuo jotenkin väärin tehty? En vaan sinänsä kaipaa noissa asioissa mitään neuvoja tai kommentteja. Mutta kun useampi ihminen on alkanut olla suutahtaneen oloinen seurassani niin pakkohan tässä on pohtia mitä olen tehnyt väärin. Toisaalta itsekin olen vähän ärsyyntynyt jos menoja on vaikka peruttu mutta en ole sitä kauhean suoraan näyttänyt, koittanut ajatella vaan että no antaa olla.
Kommentit (9)
Kyllähän se vähän niin on, että jos ei kerro miessuhteista läheisille kavereille, niin se on vähän kuin märkä rätti heidän naamaansa.
Ehkä heistä tuntuu, että sinähallitset sitä kaverisuhdetta. Tapaat silloin kuin sinä haluat, kerrot mitä sinä haluat ja koska sinä haluat. Ikään kuin vastavuoroisuus kuolee.
Mietin vastaavaa tilannetta, niin kyllä loukkaantuisin, jos ei kaveri kertoisi, että on tavannut ihanan miehen ja sitten se asia tulisi esille vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo vakituisessa parisuhteessa.
Jos ei halua kavereita eli haluaa vaan tuttuja, niin sitten käyttäytyy noin. Tutuille ei kerrota omia asioita, mutta kaverisuhteessa omien asioiden jakama kyllä tiivistää sitä suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen itse juuri sellainen että pidän rakkaimpiin yhteyttä edes viikottain ja kerron kaikki vähänkin isommat asiat oikeastaan heti. Tiedän ettei kaikki ole samanlaisia kuin minä, mutta tuntuu että ihmissuhteista puuttuu syvyys jos toiselta saa viestin kerran kolmessa kuukaudessa ja keskustelu on pääosin pintapuolista. Se tunneyhteys katkeaa pikkuhiljaa, kun tuntee ettei ole toiselle tärkeä eikä osa hänen elämäänsä.
Niin, tuossa vaan ei oikein tullut sopivaa tilaisuutta kertoa aiemmin toiselle kaverille, koska emme ehtineet nähdä siinä vaiheessa kun vasta tapailin vasta miestä. Ja tuntui typerältä alkaa selostamaan asiasta viesteillä. Odotin että pääsemme näkemään kasvotusten niin ehtii kunnolla jutella.
Toisen kohdalla taas tuntui suoraan siltä että hän saattaisi sanoa jotain negatiivista. Hän on ehkä vähän negatiivinen ihminen, tai olen kokenut että piikittelee joskus. Tuntui etten sellaista kommentointia halua kuulla. Sen huomaaminen ja tuo hänen suhtautuminen sai kyllä miettimään kaveruuttamme muutenkin.
Enkä itse koe tuota mitenkään märkänä rättinä, jos joku toisista kavereistani on kertonut ihan samalla lailla että on nyt parisuhteessa. Mutta ymmärrän nyt että joistakin se voi tuntua siltä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuossa vaan ei oikein tullut sopivaa tilaisuutta kertoa aiemmin toiselle kaverille, koska emme ehtineet nähdä siinä vaiheessa kun vasta tapailin vasta miestä. Ja tuntui typerältä alkaa selostamaan asiasta viesteillä. Odotin että pääsemme näkemään kasvotusten niin ehtii kunnolla jutella.
Toisen kohdalla taas tuntui suoraan siltä että hän saattaisi sanoa jotain negatiivista. Hän on ehkä vähän negatiivinen ihminen, tai olen kokenut että piikittelee joskus. Tuntui etten sellaista kommentointia halua kuulla. Sen huomaaminen ja tuo hänen suhtautuminen sai kyllä miettimään kaveruuttamme muutenkin.
Enkä itse koe tuota mitenkään märkänä rättinä, jos joku toisista kavereistani on kertonut ihan samalla lailla että on nyt parisuhteessa. Mutta ymmärrän nyt että joistakin se voi tuntua siltä.
Et tee mitään kaverilla jonka suhtautumista sun pitää pelätä. Ei ole hyvän ystävyyden merkki.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuossa vaan ei oikein tullut sopivaa tilaisuutta kertoa aiemmin toiselle kaverille, koska emme ehtineet nähdä siinä vaiheessa kun vasta tapailin vasta miestä. Ja tuntui typerältä alkaa selostamaan asiasta viesteillä. Odotin että pääsemme näkemään kasvotusten niin ehtii kunnolla jutella.
Toisen kohdalla taas tuntui suoraan siltä että hän saattaisi sanoa jotain negatiivista. Hän on ehkä vähän negatiivinen ihminen, tai olen kokenut että piikittelee joskus. Tuntui etten sellaista kommentointia halua kuulla. Sen huomaaminen ja tuo hänen suhtautuminen sai kyllä miettimään kaveruuttamme muutenkin.
Enkä itse koe tuota mitenkään märkänä rättinä, jos joku toisista kavereistani on kertonut ihan samalla lailla että on nyt parisuhteessa. Mutta ymmärrän nyt että joistakin se voi tuntua siltä.
Niin, kun niille ystäville ei voisi soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän niin on, että jos ei kerro miessuhteista läheisille kavereille, niin se on vähän kuin märkä rätti heidän naamaansa.
Ehkä heistä tuntuu, että sinähallitset sitä kaverisuhdetta. Tapaat silloin kuin sinä haluat, kerrot mitä sinä haluat ja koska sinä haluat. Ikään kuin vastavuoroisuus kuolee.
Mietin vastaavaa tilannetta, niin kyllä loukkaantuisin, jos ei kaveri kertoisi, että on tavannut ihanan miehen ja sitten se asia tulisi esille vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo vakituisessa parisuhteessa.
Jos ei halua kavereita eli haluaa vaan tuttuja, niin sitten käyttäytyy noin. Tutuille ei kerrota omia asioita, mutta kaverisuhteessa omien asioiden jakama kyllä tiivistää sitä suhdetta.
Tuttu - kaveri - ystävä. Kolme läheisyyden tasoa av:n mukaan. Tutulle ei välttämättä kerrota mitään, kaverille kerrotaan enemmän, ystävälle kerrotaan kaikki.
Ap, aloituksesi perusteella vaikutat melko samantapaiselta ihmiseltä kuin minä. Myös minulta on lähtenyt ystäviä ja he ovat olleet juuri sitä tyyppiä, jolle tiivis yhteydenpito ja kaikkien asioiden jakaminen yksityiskohtaisesti on tärkeää. He hyvin todennäköisesti kokivat minut kylmänä ja välinpitämättömänä, kun taas itse puolestani koin, että he sekoittivat läheisyyden usein rajattomuuteen. Luonnekysymys eikä näissä asioissa ole varsinaisesti syyllisiä, ainoastaan keskenään yhteensopimattomia ihmisiä. Aina vastakohdat eivät täydennä toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuossa vaan ei oikein tullut sopivaa tilaisuutta kertoa aiemmin toiselle kaverille, koska emme ehtineet nähdä siinä vaiheessa kun vasta tapailin vasta miestä. Ja tuntui typerältä alkaa selostamaan asiasta viesteillä. Odotin että pääsemme näkemään kasvotusten niin ehtii kunnolla jutella.
Toisen kohdalla taas tuntui suoraan siltä että hän saattaisi sanoa jotain negatiivista. Hän on ehkä vähän negatiivinen ihminen, tai olen kokenut että piikittelee joskus. Tuntui etten sellaista kommentointia halua kuulla. Sen huomaaminen ja tuo hänen suhtautuminen sai kyllä miettimään kaveruuttamme muutenkin.
Enkä itse koe tuota mitenkään märkänä rättinä, jos joku toisista kavereistani on kertonut ihan samalla lailla että on nyt parisuhteessa. Mutta ymmärrän nyt että joistakin se voi tuntua siltä.
Niin, kun niille ystäville ei voisi soittaa.
Kaikki eivät pidä puhelimessa puhumisesta, heille se ei ole yhtä luontevaa kuin kasvotusten juttelu
Ja kaikkien kanssa ei ole tällaista ongelmaa. Voiko liittyä siihen että osa ihmisistä haluaisi tiiviimmän kaverisuhteen? Toisaalta näillä molemmilla on jo joku toinen jota pitävät parhaana ystävänään, joten ei kai tuo mitään mustasukkaisuuttakaan voi olla