Lue keskustelun säännöt.
Yläkoulun opinto-ohjaus, mikä järki?
11.02.2021 |
Nyt pitää kuuelmma tehdä kirjallinen hakusuunnitelma. Wtf.
”Laitan viisi lukiota, ekaksi se mihin toivon eniten, vikaksi sen mihin varmalla pääsen, väliin yksi jossa on pääsykoe”.
Ja tätä varten pitää istua ja istua ja istua siellä opon tunnilla?
Kuuntelemassa loputonta hölinää ammattikoulusta.
Ja kuitenkaan esim eri lukioista opo ei osaa sanoa muuta kuin että katso netistä.
Miksi tällaista ajanhaaskausta???
Kommentit (25)
Meillä taas ei puhuttu amiksesta mitään. Onneksi en itse ollut menossa niin ei muhun vaikuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sun lapsesi tietää mihin on hakemassa, niin miten vaikeaa voi olla ymmärtää että kaikki ysiluokkalaiset ei tiedä? Sinne ammattikouluunkin on menijöitä, ja niissä on paljon enemmän esiteltävää kuin siinä että tässä lukiossa on urheiluluokka ja tässä taidepainotus.
MIKSI sen mun lapsen tarvitsee haaskata kymmeniä tunteja aikaansa siksi että joku muu ei tiedä?
Miksei tuo voi olla vapaaehtoista?
ap
Samanlaista ajanhaaskaustahan se on ekaluokkalaiselle, joka osaa jo lukea, jne.
Eikä sitä ikinä tiedä milloin tieto on tarpeen. Sinun lapsesi ei välttämättä pääse lukion jälkeen haluamaansa paikkaan ja sitten voikin varmasti työllistävä amistutkinto alkaakin kiinnostaa. Sillä ei menetä ensikertalaisuutta.
Meidän yläasteluokaltamme menivät kaikki yhtä lukuunottamatta lukioon ja tiesivät asian jo käytännössä seiskalla minne ovat haluamassa. Eipä noilla opotunneilla paljoa virkaa ollut. Pakko oli kaikkien käydä kuuntelemassa siitä huolimassa jotain koko porukalle järjestettyjä amisesittelyitä. Ihan huuhaata on koko opo omasta mielestäni, tai ainakin pitäisi järjestää jotenkin ihan toisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas ei puhuttu amiksesta mitään. Onneksi en itse ollut menossa niin ei muhun vaikuttanut.
Ainoa oikea tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista ajanhaaskaustahan se on ekaluokkalaiselle, joka osaa jo lukea, jne.
Eikä sitä ikinä tiedä milloin tieto on tarpeen. Sinun lapsesi ei välttämättä pääse lukion jälkeen haluamaansa paikkaan ja sitten voikin varmasti työllistävä amistutkinto alkaakin kiinnostaa. Sillä ei menetä ensikertalaisuutta.
Se voi olla mutta ysillä on oikeasti kädet täynnä työtä niitä oikeita koulutöitä, joiden numeroilla haetaan lukioon.
Ja sitten kun mitään oikeaa tietoa ei saa. Siis esimerkiksi sitä että mihin lukioihin tulee lisäpaikkoja jne. Sitä opo ei tiedä.
Meidän esikoisella opo jankkasi pari kuukautta sitä, että "Ei hänkään ole lukiota käynyt ja silti päässyt näin pitkälle". Ja loppuaika käsitteli ammattikoulua ja Eiran aikuislukiota.
HUOH.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sun lapsesi tietää mihin on hakemassa, niin miten vaikeaa voi olla ymmärtää että kaikki ysiluokkalaiset ei tiedä? Sinne ammattikouluunkin on menijöitä, ja niissä on paljon enemmän esiteltävää kuin siinä että tässä lukiossa on urheiluluokka ja tässä taidepainotus.
MIKSI sen mun lapsen tarvitsee haaskata kymmeniä tunteja aikaansa siksi että joku muu ei tiedä?
Miksei tuo voi olla vapaaehtoista?
ap
Ihan samasta syystä kun matikassa ei voi valita mille tunneille osallistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opinnonohjaus riippuu täysin opettajasta. Lapselleni annettiin tasan yhden verran opastusta yläasteella: kyllä sun pitää mennä lukioon kun sun sisko teki itsemurhan.
Tästä seurasi erinäisiä ongelmia pariksi vuodeksi joten te jotka teette kirjallisia suunnitelmia olkaa tyytyväisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sun lapsesi tietää mihin on hakemassa, niin miten vaikeaa voi olla ymmärtää että kaikki ysiluokkalaiset ei tiedä? Sinne ammattikouluunkin on menijöitä, ja niissä on paljon enemmän esiteltävää kuin siinä että tässä lukiossa on urheiluluokka ja tässä taidepainotus.
MIKSI sen mun lapsen tarvitsee haaskata kymmeniä tunteja aikaansa siksi että joku muu ei tiedä?
Miksei tuo voi olla vapaaehtoista?
ap
Ihan samasta syystä kun matikassa ei voi valita mille tunneille osallistuu.
Matikassahan opetetaan matikkaa monipuolisesti ja matikka on lukuaine.
Aika lailla eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opon tehtävä on vafmistaa, että kaikki oppilast tekevät aidon valinnan eri mahdollisuuksiensa völillä. Valinta ei ole se, että menee lukioon kooska kuuluu. Valinta on se, että TIETÄÄ mitä kaikkia eri vaihtoehtoja on olemassa, ja valitsee niidtä.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista ajanhaaskaustahan se on ekaluokkalaiselle, joka osaa jo lukea, jne.
Eikä sitä ikinä tiedä milloin tieto on tarpeen. Sinun lapsesi ei välttämättä pääse lukion jälkeen haluamaansa paikkaan ja sitten voikin varmasti työllistävä amistutkinto alkaakin kiinnostaa. Sillä ei menetä ensikertalaisuutta.
Jos tää lapsi on menossa lukion jälkeen ammattikouluun, ei hän tee kuitenkaan näillä tiedoilla enää mitään, kun ne on jo vanhentuneet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opon tehtävä on vafmistaa, että kaikki oppilast tekevät aidon valinnan eri mahdollisuuksiensa völillä. Valinta ei ole se, että menee lukioon kooska kuuluu. Valinta on se, että TIETÄÄ mitä kaikkia eri vaihtoehtoja on olemassa, ja valitsee niidtä.
Kas kun hänhän ei kerro niistä eri lukioista mitään. Jankkaa, jankkaa, jankkaa ammattikouluista.
Ja sitten pitää tehdä suunnitelma. Mitään infoa ei saa siitäkään.
Sitäpaitsi kyllä se ysiluokkalainen osaa ton verran googlettaa.
Vierailija kirjoitti:
Opon tehtävä on vafmistaa, että kaikki oppilast tekevät aidon valinnan eri mahdollisuuksiensa völillä. Valinta ei ole se, että menee lukioon kooska kuuluu. Valinta on se, että TIETÄÄ mitä kaikkia eri vaihtoehtoja on olemassa, ja valitsee niidtä.
Juuri näin. Ja siinä onkin tasapainottelua miten itsensä ilmaisee. Ettei tule tunne, että pakotetaan jotain vaihtoehtoa, ja ettei myöskään tule loukanneeksi sellaista, joka on jo päätöksensä tehnyt.
Yhteisillä tunneilla olisi tarkoitus esitellä kaikki vaihtoehdot ja lisäksi opon tavata jokainen henkilökohtaisesti kysyäkseen suunnitelmista ja huolehtiessaan niiden realistisuudesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se koko ysin opoilu käsitteli ammattikoulua. Vain ja ainoastaan ammattikoulua. Henk koht tapaamisessa opo jankutti lähihoitajaopinnosta.
Ja teini painotetulla luokalla, jolla keskiarvo yli ysin ja teinin oma keskiarvo 9,8.
Mutta ei. Kun lähihoitajan ammatti on niiiiiin hieno.
Mä olen sitä mieltä, että kyllä kaikki nuo ovat ihan yleishyödyllisiä asioita tietää, vaikka nuorella olisikin jo varma tieto siitä, mihin aikoo hakea. Ei ainakaan oma teinini valittanut opon tunneista viime vuonna, kävi amiksessakin tutustumassa (koska piti), vaikka tiesi hakevansa lukioon. Eikä edes yhteisvalintalappuun kirjoittanut kuin kolme vaihtoehtoa, joista viimeistä (lähilukio) siihen ei edes olisi tarvinnut. Oli selvää, että pääsee vähintään kakkosvaihtoehtoonsa (pääsi loppujen lopuksi ykkösvaihtoehtoon). Meinasi kyllä ihan laittaa "ihan läpällä" kahdeksi viimeiseksi vaihtoehdoksi jotain hevoshoitajaa tms. mutta jätti sitten näin tekemättä.
Itselläni ei ollut 9.luokalla mitään käsitystä minne hakea, enkä tähän saanut mitään apua opolta. Opo tyyliin suuttui kun sanoin, että en tiedä, minne hakea, ei ole suunnitelmia ja mieluiten jättäisin koulunkäynnin peruskouluun. Hirveää painostusta oli ja harva ymmärsi, miten huono koulussa olin ja todellakin olisin halunnut vain lopettaa koulunkäynnin. Hain sitten jonnekin ja olisin päässytkin kokkikouluun. Päädyin kymppiluokalle kouluun, josta en tiennyt mitään ja sitten samaan kouluun lukioon. Lukiossakaan ei ollut mitään hajua tulevaisuudesta. Takana minulla on työttömyyttä, vaikka minne pääsemättä hakemista ja sitten aivan turha tradenomin tutkinto.
Päätin peruskoulua 1990-luvun lopussa. Nykyään tuossa kymppiluokka ja lukiokoulussa ei taida enää olla kymppiluokkaa. Nykyään tuntuu ihan turhalta kaikki ne vuodet, joita olen koulua käynyt kun työtä en ole saanut ja työttömänä vain olen. Olisin saavuttanut tämän "aseman" ja lukuisat ongelmani pelkällä peruskoulullakin. Nykyään kun kilpailu opiskelupaikoista on entistä kovempaa niin tuskin olisin yhtään mihinkään kouluun huonolla koulumenestykselläni päässyt. Nyt kun oppivelvollisuus pitenee niin sitten pakolla varmaan lähihoitajan opintoihin minut olisi laitettu. Toki koko ajan on pelko siitä, milloin Te-toimisto minut näihin opintoihin pakottaa.
Oppilaanohjaus tulisi järjestää yksilöllisesti eli pois ne koko luokalle pidettävät huuhaatunnit ja nämä resurssit käytettävä tehokkaammin yksilö- ja pienryhmäohjaukseen.
Mun teini tiesi menevänsä lukioon ja olisi halunnut tietoa PK-seudun eri lukioista ja lukion ainevalinnoista. Opo kuitenkin puhui ainoastaan amiksesta ja jossakin sivulauseessa mainitsi meidän lähilukion, joka on Helsingin huonoin ja jonne paremmin koulussa menestyvistä nuorista kukaan ei halua hakea. Tarjolla oli yksi henkilökohtainen tapaaminen opon kanssa ja tämän 10 minuuttia opo käytti nuoren hakutoiveiden lyttäämiseen. Ivallinen "Luuletko pääseväsi näihin kouluihin" oli ainoa ohjaus nuorelle, jonka keskiarvo oli 9,9 ja jolla oli myös hyvin harrastuspisteitä niihin erikoislukioihin joihin oli hakemassa. Tämä kokemus on helsinkiläisen lähiön yläkoulusta.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ollut 9.luokalla mitään käsitystä minne hakea, enkä tähän saanut mitään apua opolta. Opo tyyliin suuttui kun sanoin, että en tiedä, minne hakea, ei ole suunnitelmia ja mieluiten jättäisin koulunkäynnin peruskouluun. Hirveää painostusta oli ja harva ymmärsi, miten huono koulussa olin ja todellakin olisin halunnut vain lopettaa koulunkäynnin. Hain sitten jonnekin ja olisin päässytkin kokkikouluun. Päädyin kymppiluokalle kouluun, josta en tiennyt mitään ja sitten samaan kouluun lukioon. Lukiossakaan ei ollut mitään hajua tulevaisuudesta. Takana minulla on työttömyyttä, vaikka minne pääsemättä hakemista ja sitten aivan turha tradenomin tutkinto.
Päätin peruskoulua 1990-luvun lopussa. Nykyään tuossa kymppiluokka ja lukiokoulussa ei taida enää olla kymppiluokkaa. Nykyään tuntuu ihan turhalta kaikki ne vuodet, joita olen koulua käynyt kun työtä en ole saanut ja työttömänä vain olen. Olisin saavuttanut tämän "aseman" ja lukuisat ongelmani pelkällä peruskoulullakin. Nykyään kun kilpailu opiskelupaikoista on entistä kovempaa niin tuskin olisin yhtään mihinkään kouluun huonolla koulumenestykselläni päässyt. Nyt kun oppivelvollisuus pitenee niin sitten pakolla varmaan lähihoitajan opintoihin minut olisi laitettu. Toki koko ajan on pelko siitä, milloin Te-toimisto minut näihin opintoihin pakottaa.
Toisaalta taas unelmissani olisin päässyt opiskelemaan Helsingin yliopistoon valtiotieteitä. Kyllä tuonnekin useammankin kerran yritin turhaan opiskelemaan. Mutta ehkä sitten kuitenkin hyvä,että en päässyt kun eihän ruokaan tutkinto työpaikkaa takaa ja vielä enemmän ärsyttäisi työttömänä vtm-tutkinnolla. Nyt olen vain työtön tradenomi. Ehkä tosiaan olisi pitänyt suorittaa se lähihoitajan tutkinto niin muista asioista välittämättä ainakin töitä olisi varmaankin löytynyt.
Meillä opo lyttäsi siinä ekassa tapaamisessa heti lapsen ideat Norssista, Kuvislukiosta jne.
Ei siis mitänä tietoa ollut teinin todistuksesta, mutta kun hän on hiljainen ja rauhallinen, se ilmeisesti riitti.
Jos sun lapsesi tietää mihin on hakemassa, niin miten vaikeaa voi olla ymmärtää että kaikki ysiluokkalaiset ei tiedä? Sinne ammattikouluunkin on menijöitä, ja niissä on paljon enemmän esiteltävää kuin siinä että tässä lukiossa on urheiluluokka ja tässä taidepainotus.