Viikko-viikko -ratkaisu ja kaikki hankaluudet

Rippi-ikäiset harvemmin on viikko-viikko. Ylioppilaat on aikuisia, ei mitään viikko-viikko lapsia.

Meillä rippijuhlat järjestettiin eri päivinä. Se toimi ihan hyvin, lapsi sai kahdet juhlat.

Yhteishuoltajuus varmaan tulee joka tapauksessa, jos viikko-viikkoa edes pohditte.

Meillä vielä alakouluikäiset,mutta ihan hyvin ollaan saatu synttärit ym sovittua. Ollaan pyritty pitämään välit sen verran hyvinä,ettei tarvii monia juhlia järjestää,vaan mahdutaan saman katon alle juhlimaan. Kustannukset ollaan laitettu puoliksi.

Meillä rippijuhlat maksettiin puoliksi.

KaveriSynttärit oli joka toinen vuosi toisen vastuulla, joka toinen vuositoisen. Omille sukulaisille molemmat pitivät omansa.

Vuosia menmty vko-vko:lla. Nyt molemmat lapset jo täysi-ikäisiä ja asuvat omillaan, onneksi! VAikka ihan hyvin meillä meni..yläasteikäisinä lapset alkoi jo kulkea omien toiveidensa mukaan. Toinen asui isällään, toinen mun luona ja tapasivat toista vanhempaa satunnaisesti.

Rippijuhlat ja lakkiaiset on järjestetty mun luona lasten toiveesta, lasten isä osallistunut kuluihin. Muutenkin isä on ottabut osaa kuluihin paljon ja tietty kun toinen lapsi asuis isällä, kulut maksoi isä. Elareita ei missään vaiheessa kumpikaan oel maksanut

Meillä on ollut nyt muutaman vuoden viikko-viikko systeemi ja vaikka pelkäsin, että tästä tulee maailman vaikein ero, niin hämmästyttävän hyvin ollaan saatu asiat sovittua. 

Meillä on yhteinen tili lasten kuluille, molemmat laittaa sinne saman summan (suurin piirtein saman kokoiset tulot, kumpikaan ei maksa elareita) ja lapsilisät menevät myös tilille. Synttärit ja muut kulut maksetaan tililtä, jos rahat eivät riitä, neuvotellaan paljonko tilille laitetaan lisää. 

Isompien juhlien kohdalla tod.näk. minä olen järjestäjänä, niin kuin aina parisuhteenkin aikana, ja kulut maksetaan puoliksi. Tuntuisi ihan hullulta järjestää kahdet juhlat, lapset tuskin siihen edes suostuisivat. Voimme viettää aikaa yhdessä vähemmänkin tärkeän tapahtuman vuoksi, saati sitten lapsemme tärkeän päivän. 

Asumme lähekkäin, lapset voivat helposti liikkua kodista toiseen, koulu ja kaverit ovat aina lähellä. Usein he tulevat käymään isäviikolla ja hakevat tavaroitaan pitkin viikkoa. 

Olemme myös sopineet, että toinen vanhempi on ensisijainen hoitaja, jos omalla viikolla tarvitsee apua. Ei ole mitään järkeä lähettää lapsia hoitoon mummolaan, jos toinen vanhempi on parin korttelin päässä ja viettäisi mielellään illan lapsiensa kanssa. 

Pyrimme viestimään lasten asioista ja vetämään yhteistä linjaa lasten kasvattamisessa (paremmin kuin ennen eroa). Lähetämme toiselle kuvia lasten kivoista hetkistä esim. matkoilta ja retkiltä. 

Kaiken tämän takana toki on, että aidosti rakastimme ja arvostime toisiamme vuosikausia. Vaikka emme halua enää elää parisuhteessa, kumpikin pitää edelleen toista hyvänä tyyppinä, jolla on heikkojen puoltensa lisäksi paljon hyviä ominaisuuksia. Haluan, että ex on onnellinen, koska hänen onnensa on lasteni etu. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut nyt muutaman vuoden viikko-viikko systeemi ja vaikka pelkäsin, että tästä tulee maailman vaikein ero, niin hämmästyttävän hyvin ollaan saatu asiat sovittua. 

Meillä on yhteinen tili lasten kuluille, molemmat laittaa sinne saman summan (suurin piirtein saman kokoiset tulot, kumpikaan ei maksa elareita) ja lapsilisät menevät myös tilille. Synttärit ja muut kulut maksetaan tililtä, jos rahat eivät riitä, neuvotellaan paljonko tilille laitetaan lisää. 

Isompien juhlien kohdalla tod.näk. minä olen järjestäjänä, niin kuin aina parisuhteenkin aikana, ja kulut maksetaan puoliksi. Tuntuisi ihan hullulta järjestää kahdet juhlat, lapset tuskin siihen edes suostuisivat. Voimme viettää aikaa yhdessä vähemmänkin tärkeän tapahtuman vuoksi, saati sitten lapsemme tärkeän päivän. 

Asumme lähekkäin, lapset voivat helposti liikkua kodista toiseen, koulu ja kaverit ovat aina lähellä. Usein he tulevat käymään isäviikolla ja hakevat tavaroitaan pitkin viikkoa. 

Olemme myös sopineet, että toinen vanhempi on ensisijainen hoitaja, jos omalla viikolla tarvitsee apua. Ei ole mitään järkeä lähettää lapsia hoitoon mummolaan, jos toinen vanhempi on parin korttelin päässä ja viettäisi mielellään illan lapsiensa kanssa. 

Pyrimme viestimään lasten asioista ja vetämään yhteistä linjaa lasten kasvattamisessa (paremmin kuin ennen eroa). Lähetämme toiselle kuvia lasten kivoista hetkistä esim. matkoilta ja retkiltä. 

Kaiken tämän takana toki on, että aidosti rakastimme ja arvostime toisiamme vuosikausia. Vaikka emme halua enää elää parisuhteessa, kumpikin pitää edelleen toista hyvänä tyyppinä, jolla on heikkojen puoltensa lisäksi paljon hyviä ominaisuuksia. Haluan, että ex on onnellinen, koska hänen onnensa on lasteni etu. 

Mä oisin voinut kirjoittaa tämän! Ihan samalla tavalla meni meilläkin. Erosimme kun lapset olivat 3 ja 5, nyt aikaa kulunut jo 15 vuotta ja kaksi tasapainoista nuorta naista saimme tälle systeemillä kasvatettua.