Vinkkejä lapsen itsekseen nukahtamiseen kaivataan.
Eli meillä on aina nukahtaminen tapahtunu luonnollisesti niin että jompi kumpi vanhemmista on nukuttanut tai ollu läsnä lapsen nukahtamis aikaan aivan vauvasta asti. Nukuttaminen ei ole ongelma vaan kun tenava on reilu 2v ja yölläkin heräilee erinäisiä kertoja eikä halua/ osaa itseskeen nukahtaa. Jossain vaiheessa en enää jaksa millään kyykkiä hänen sänkynsä vieressä joten otan meidän väliin jossa hän on tyytyväinen mutta me vanhemmat ei saada itse nukuttua kun tenava pyörii ja potkii. Siis miten olette saaneet lapsenne oppimaan itsekseen nukahtamisen? Lapsemme on myös hyvin tempperamenttinen ja nukkuu jo isojen sängyssä josta pääsee itse helposti pois. Ajattelin että osaisi nukahtaa sitten yölläkin itsekseen ilman minua. Onnistuiko se teillä kun osasi nukataa illalla ja päivällä itse?
Kiitos avusta,
SurinaS
Kommentit (4)
opettelimme omaan sänkyyn nukahtamista yöllä siten, että toinen vanhemmista meni yöllä lastenhuoneeseen patjalle nukkumaan (jos oli siis tarvis) eikä otettu meidän väliin nukkumaan. Tätä kun oli viikko - pari harrastettu, oppi lapsi nukahtamaan omaan sänkyyn ja siitä sitten siirryttiin siihen, ettei tultu yöllä sinne huoneeseen vaan lapsi nukahti itsekseen.
Illalla osasi jo itse kyllä nukkua omaan sänkyynsä eli ekaksi opeteltiin tämä taito, mutta jo 1v iässä. Mutta tuo yöherääminen oli vaiva pidempään.
Siis meillä aloteltiin itsellään nukahtamista siten, että pojan sänky laitettiin aivan meidän oman sängyn viereen ja pidettiin siitä säännöstä kiinni, että siellä myös pysytään. Toinen makoili sitten meidän sängyssä ja odoteltiin, että poika nukahtaa. Seuraava vaihe oli, että sänky siirtyi huoneessa toiseen nurkkaan ja sängyssä luettiin iltasatu ja sitten vanhempi siirtyi omalle sängylle makoilemaan siksi aikaa kun poika nukahti. Seuraavaksi luettiin iltasatu sängyssä ja itse poistuimme huoneesta ja kerroin, että äiti tulee aina välillä katsomaan. Muutaman kerran jälkeen poika olikin jo nukahtanut. Tällöin pojalla oli vielä tutti kuvioissa mukana mikä helpotti asiaa hurjan paljon ja tapahtui siis kaksi ja puoli vuotiaana. Kun tutti hyvästeltiin, nukahtaminenkin tuli melkoiseksi touhuksi. Mutta kun pitää säännöistä kiinni niin kyllä se siitä. Nyt poika on kolme ja nukkuu omassa huoneessa omassa sängyssään, joskin viime aikoina on tullut takapakkia kun illat on pimentyneet niin vaatii, että jäädään huoneeseen nukuttelemaan, muutoin hyppää huikkimassa, että äiti tuu viereen. Nyt siis nukutellaan taas kun kerran pari siihen viereen erehtyy jäämäänkin kun itseä surettaa pikkuinen kun yksin joutuu jäädä. Kaikkia virheitä se huono omatunto teettääkin : )
Kiitos vinkeistä. Kokeilemisen arvoisia kaikki. Sellainen tuli mieleen että pitäisikö vielä odottaa että valtava läheisyyden tarve taas laantuu niin vois olla pikkusen helpompi. Tutti ja päivävaippa ollaan juuri saatu pois(n.1kk sujunut),voisiko olla hyvä pitää pieni tauko uuden asian opettelemiseen vai ryhtyä heti toimeen ennen kuin uhmaa tulee lisää ja lisää?
meillä poika nukutettiin olemalla vieressä niin kauan kun nukkui pinnasängyssä. Kun siirtyi vähän alle 2v isoon sänkyyn omaan huoneeseen, alkoi pelleillä nukkumaan mennessä, eli pomppi pois sängystä yms. Niinpä päätettiin, ettei enää jäädä huoneeseen, vaan kun iltasatu on luettu, sanotaan hyvää yötä ja sammutetaan valot ja mennään pois. Poika melkein aina huutelee perään, joskus itkien, joskus muutenvaan. Jos huuto yltyy, menen takaisin, silitän hiuksia, peittelen ja sanon uudelleen hyvää yötä. Seuraavan kerran kun huutaa tosissaan, menen takaisin ja peittelen, mutten sano enää mitään. Sillälailla poika nukahtaa lopulta itsekseen, kun tietää, että äiti on lähellä jos tulee hätä. Unikaveripehmolelu on myös tärkeä.