ONKO se lähihoitajan ammatti oikeasti ihan niin kauhea kuin kaikki aina sanoo?

Mitä kauheaa siinä on?

Ei ole. Perus rutiini hommaa. Ei tarvitse aivonystyröitä paljon kuormittaa, joten ei ole stressiä.

On se aika kamala, mutta töitä löytyy.

T. 8 vuotta alalla ollut ja aikuisena lähihoitajaksi opiskellut lähihoitaja

Jos pystyy nostelemaan ihmisiäja pesemään ihmisiä ja heidän takapuoliaan vielä vittumaisen asiakkaan käskyttäessä, niin siitä vaan... Itselle tuo olisi ehdoton nounou ja turpaan vetäisin, jos siinä paskan löyhkässä vielä pitäisi jonkun leivänpäällyskinkkuja sijoitella oikein. Kaikki tämä järjettömässä kiireessä ja pikkuriikkisellä palkalla. - ei kiitos.

Kaverit vaan kertoo noita yksityiskohtia töistään ja itse olen aivan "kauhuissani". Arvostus on valtava.

Ei ihan mutta melkein. Yksitoikkoista ja raskasta työtä mutta ihmisläheistä ja sinällään palkitsevaa. Ihan ok työ jos hoivaaminen sujuu ja työtä tekee vain toimeentulon takia eikä välitä urakehityksestä. Töitä on aina ja palkka ihan ok. Täytyy sietää kaikenlaisia ihmisiä ja eritteitä. Kiire on aina eikä kiitosta saa eli kyynistymistä täytyy vähän varoa.

Näin akuuttipuolen sairaanhoitajana ajattelen ,että lähihoitajan ammatti voi olla hyvä valinta aikuiselle naiselle, joka haluaa varman työpaikan ja jolla on järkeä päässä ja sydän paikallaan ja joka arvostaa hoitotyötä ja ymmärtää sen tärkeyden apua tarvitseville ihmisille. Palvelualttius on tärkeää eli se, että ymmärtää, että tärkeää on tehdä työssä niitä asioita, joista asiakas/potilas hyötyy, ei vain niitä, jotka ovat kiinnostavia hoitajalle. Perushoitoa monissa paikoissa varmasti on joten sitäkin olisi syytä arvostaa.

No riippuu minkä suuntauksen valitsee. Joku lastenpuoli on melko liirumlaarumia.

Hammashoitajana ei ole kovinkaan raskasta. 

Vammaiset ja vanhukset on todella raskas suuntaus niin henkisesti kuin fyysisesti.

Riippuu missä on töissä, mutta suurin osa on vähän ikäviä työympäristöjä. Vanhainkodissa on tylsät asukkaat, päiväkodissa meluisat. Molemmissa pestään pyllyjä.

Johtaminen on huonoa kaikkialla. Työ on tosi suorittavaa.

Jotkut ovat sairaalassa osastolla töissä ja siellä työ eroaa sairaanhoitajan työstä lähinnä sillä, että lähäri ei yleensä jaa lääkkeitä.

Mulla on kevyt ja helppo työ terveysneuvonnan puolella koronanäytteenottajana. Otan testejä, näpyttelen ne koneelle ja lähetän todistuksia. Eipä voisi juuri helpommin tehdä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos pystyy nostelemaan ihmisiäja pesemään ihmisiä ja heidän takapuoliaan vielä vittumaisen asiakkaan käskyttäessä, niin siitä vaan... Itselle tuo olisi ehdoton nounou ja turpaan vetäisin, jos siinä paskan löyhkässä vielä pitäisi jonkun leivänpäällyskinkkuja sijoitella oikein. Kaikki tämä järjettömässä kiireessä ja pikkuriikkisellä palkalla. - ei kiitos.

Kaverit vaan kertoo noita yksityiskohtia töistään ja itse olen aivan "kauhuissani". Arvostus on valtava.

No, on hyvä muistaa että lähihoitajan ammatti on aika moninainen. 15v olen hommia tehnyt ja en ole asetellut leivänpäällyskinkkuja tai pessyt takapuolia sitten kouluajan harjoittelujen. T. Lähihoitaja joka tykkää työstään

Riippuu työpaikasta. Tietysti työjärjestyksen kannalta on hyvä tietää paikkansa, mutta vanhakantainen hierarkia, jossa lääkäri tekee päätöksiä ilman että edes kysyy potilasta eniten hoitaneelta, ne hierarkiset paikat on lannistavia.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu missä on töissä, mutta suurin osa on vähän ikäviä työympäristöjä. Vanhainkodissa on tylsät asukkaat, päiväkodissa meluisat. Molemmissa pestään pyllyjä.

Johtaminen on huonoa kaikkialla. Työ on tosi suorittavaa.

Jotkut ovat sairaalassa osastolla töissä ja siellä työ eroaa sairaanhoitajan työstä lähinnä sillä, että lähäri ei yleensä jaa lääkkeitä.

Korjaisin nyt sen verran, että kyllä me jaetaan lääkkeitä. Ihan jokaisessa sairaalassa. :)

Vierailija kirjoitti:

No riippuu minkä suuntauksen valitsee. Joku lastenpuoli on melko liirumlaarumia.

Hammashoitajana ei ole kovinkaan raskasta. 

Vammaiset ja vanhukset on todella raskas suuntaus niin henkisesti kuin fyysisesti.

Uskomattomia väitteitä, että "lastenpuoli on melko liirumlaarumia"... Mitä päässäsi oikein liikkuu? Ei voi kuin ihmetellä miten helposti ihmiset tekee johtopäätöksiä toisten ammateista. Tapahtuuko päässäsi mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No riippuu minkä suuntauksen valitsee. Joku lastenpuoli on melko liirumlaarumia.

Hammashoitajana ei ole kovinkaan raskasta. 

Vammaiset ja vanhukset on todella raskas suuntaus niin henkisesti kuin fyysisesti.

Uskomattomia väitteitä, että "lastenpuoli on melko liirumlaarumia"... Mitä päässäsi oikein liikkuu? Ei voi kuin ihmetellä miten helposti ihmiset tekee johtopäätöksiä toisten ammateista. Tapahtuuko päässäsi mitään?

No ei se ole raskasta jos vertaa muihin lähihoitajan töihin. Tärkeää työtä mutta tylsää ja helppoa kun vertailee eri suuntia.

Olen tehnyt lähihoitajan töitä 20 vuotta eri paikoissa ja parasta työssä on työkaverit ja asiakkaat/potilaat. Tietysti jos on ammattitaidoton/leipiintynyt hoitaja, niin varmasti valitustakin joutuu kuuntelemaan. Työ on monissa paikoissa raskasta, niin henkisesti kuin fyysisesti. Siksi kannattaa nähdä vaivaa, että löytää itselleen sopivan työyhteisön ja työpaikan. Valinnanvaraa on. Minä olen päätynyt suhteellisen leppoisaan työhön, jossa mm. ohjaan paljon viriketoimintaa, annan ohjausta ja neuvontaa yms. Toki työssäni pitää olla paljon osaamista ja kykyä ideoida. Olen tätä ennen toiminut myös lähiesimiestehtävissä yksityisellä puolella, jossa työ on sekä käytännön työtä että mm. rekrytointia, perehdytystä, työvuorolistojen suunnittelua, uusien asiakkaiden kontaktointia jne. Minulle myös pyllyjen pesu on ollut ihan ok osa työnkuvaa ja hyvä hygieniataso on olennainen osa hyvää hoitoa :) 

On se aika kamalaa. Vaatii tietynlaista luonnetta pystyä kuuntelemaan ihan suoranaista veetuilua, kukkoilua, kyykyttämistä (sairailta, turhautuneilta ja elämäänsä vihaavilta asiakkailta) ja sitten se väkivalta ja sen uhka, jota itse ainakin sekä vanhuspuolella (laitoksessa ja kotihoidossa) että päihde-ja mielenterveyspuolella koin viikottain.

Ja tosiaan, on näitä tilanteita, että muistisairas/kehitysvammainen, aggressiivinen, vahvoilla käsivoimilla varustettu pyörätuoliasiakas on ripuloinut runsaasti tuolissaan, kaivanut löysää ulostetta housuistaan, lääppinyt sitä ympäriinsä itseensä ja tuoliinsa, ja kun menet auttamaan ja siivoamaan, asiakas pistääkin hanttiin, yrittää huitoa ja lyödä ja tarrata sinuun näillä ulosteisilla käsillään, potkii, venkuilee, sylkee, yrittää purra, ja sun täytyy vaan selvitä.

Saat ehkä kollegan avuksesi (jos ehtii omilta töiltään) jolloin hän pitää kiinni asiakkaan käsistä ja sinä yrität niin nopeasti kuin voit saada pestyä ulosteet ja vaihdettua puhdasta, mutta asiakas venkuroi ja huutaa koko ajan niin että kollegasi ei jaksa pitää kiinni, välillä asiakkaan käsi irtoaa otteestaan ja asiakas ehtii tarrata/lyödä/raapaista sinua tällä ulosteisella kädellään.

Kun homma on ohi, valutte kaikki hikeä, sinulla on ulostetta poskessa, käsivarressa pitkä naarmu ja toiseen käteen tulossa muhkea mustelma, ja kun tulette ulos asiakkaan huoneesta, joku vierailulla oleva omainen alkaa sättiä, "miten oikein kohtelette täällä ihmisiä, kun tuollainen hirveä huuto kuului käytävälle asti, kohdellaanko täällä asiakkaita kaltoin?!"

Sinä yrität nätisti selittää, että oli hieman haastava tilanne ja asiakas ei yhteistyöhaluinen, muttet saa kertoa mitään tarkempaa, esim että kyseessä oli vahva aggressiivinen mies ulosteet housuissa ja joka yritti hakata teitä. Vaitiolovelvollisuus näet.

Sori, karkas juttu käsistä. Traumat puskee pintaan vieläkin..

Ex-lähihoitaja

Vierailija kirjoitti:

On se aika kamalaa. Vaatii tietynlaista luonnetta pystyä kuuntelemaan ihan suoranaista veetuilua, kukkoilua, kyykyttämistä (sairailta, turhautuneilta ja elämäänsä vihaavilta asiakkailta) ja sitten se väkivalta ja sen uhka, jota itse ainakin sekä vanhuspuolella (laitoksessa ja kotihoidossa) että päihde-ja mielenterveyspuolella koin viikottain.

Ja tosiaan, on näitä tilanteita, että muistisairas/kehitysvammainen, aggressiivinen, vahvoilla käsivoimilla varustettu pyörätuoliasiakas on ripuloinut runsaasti tuolissaan, kaivanut löysää ulostetta housuistaan, lääppinyt sitä ympäriinsä itseensä ja tuoliinsa, ja kun menet auttamaan ja siivoamaan, asiakas pistääkin hanttiin, yrittää huitoa ja lyödä ja tarrata sinuun näillä ulosteisilla käsillään, potkii, venkuilee, sylkee, yrittää purra, ja sun täytyy vaan selvitä.

Saat ehkä kollegan avuksesi (jos ehtii omilta töiltään) jolloin hän pitää kiinni asiakkaan käsistä ja sinä yrität niin nopeasti kuin voit saada pestyä ulosteet ja vaihdettua puhdasta, mutta asiakas venkuroi ja huutaa koko ajan niin että kollegasi ei jaksa pitää kiinni, välillä asiakkaan käsi irtoaa otteestaan ja asiakas ehtii tarrata/lyödä/raapaista sinua tällä ulosteisella kädellään.

Kun homma on ohi, valutte kaikki hikeä, sinulla on ulostetta poskessa, käsivarressa pitkä naarmu ja toiseen käteen tulossa muhkea mustelma, ja kun tulette ulos asiakkaan huoneesta, joku vierailulla oleva omainen alkaa sättiä, "miten oikein kohtelette täällä ihmisiä, kun tuollainen hirveä huuto kuului käytävälle asti, kohdellaanko täällä asiakkaita kaltoin?!"

Sinä yrität nätisti selittää, että oli hieman haastava tilanne ja asiakas ei yhteistyöhaluinen, muttet saa kertoa mitään tarkempaa, esim että kyseessä oli vahva aggressiivinen mies ulosteet housuissa ja joka yritti hakata teitä. Vaitiolovelvollisuus näet.

Sori, karkas juttu käsistä. Traumat puskee pintaan vieläkin..

Ex-lähihoitaja

Tämä puheenvuoro pitäsi lähettää niille jotka kritisoivat hoitajamitoituksen kasvattamista.

Vierailija kirjoitti:

On se aika kamalaa. Vaatii tietynlaista luonnetta pystyä kuuntelemaan ihan suoranaista veetuilua, kukkoilua, kyykyttämistä (sairailta, turhautuneilta ja elämäänsä vihaavilta asiakkailta) ja sitten se väkivalta ja sen uhka, jota itse ainakin sekä vanhuspuolella (laitoksessa ja kotihoidossa) että päihde-ja mielenterveyspuolella koin viikottain.

Ja tosiaan, on näitä tilanteita, että muistisairas/kehitysvammainen, aggressiivinen, vahvoilla käsivoimilla varustettu pyörätuoliasiakas on ripuloinut runsaasti tuolissaan, kaivanut löysää ulostetta housuistaan, lääppinyt sitä ympäriinsä itseensä ja tuoliinsa, ja kun menet auttamaan ja siivoamaan, asiakas pistääkin hanttiin, yrittää huitoa ja lyödä ja tarrata sinuun näillä ulosteisilla käsillään, potkii, venkuilee, sylkee, yrittää purra, ja sun täytyy vaan selvitä.

Saat ehkä kollegan avuksesi (jos ehtii omilta töiltään) jolloin hän pitää kiinni asiakkaan käsistä ja sinä yrität niin nopeasti kuin voit saada pestyä ulosteet ja vaihdettua puhdasta, mutta asiakas venkuroi ja huutaa koko ajan niin että kollegasi ei jaksa pitää kiinni, välillä asiakkaan käsi irtoaa otteestaan ja asiakas ehtii tarrata/lyödä/raapaista sinua tällä ulosteisella kädellään.

Kun homma on ohi, valutte kaikki hikeä, sinulla on ulostetta poskessa, käsivarressa pitkä naarmu ja toiseen käteen tulossa muhkea mustelma, ja kun tulette ulos asiakkaan huoneesta, joku vierailulla oleva omainen alkaa sättiä, "miten oikein kohtelette täällä ihmisiä, kun tuollainen hirveä huuto kuului käytävälle asti, kohdellaanko täällä asiakkaita kaltoin?!"

Sinä yrität nätisti selittää, että oli hieman haastava tilanne ja asiakas ei yhteistyöhaluinen, muttet saa kertoa mitään tarkempaa, esim että kyseessä oli vahva aggressiivinen mies ulosteet housuissa ja joka yritti hakata teitä. Vaitiolovelvollisuus näet.

Sori, karkas juttu käsistä. Traumat puskee pintaan vieläkin..

Ex-lähihoitaja

Eikö tuollaisia potilaita voisi siirtää johonkin psykiatriseen yksikköön ja jos riehuminen alkaa niin annettaisiin rauhoittavaa suoraan piikillä? Ei ole oikein että hoitajat joutuu tuollaiselta vielä pyllyn pyyhkimään..  Pitäisi olla pari raavasta miestä pitelemässä kiinni niin että joku voi käydä tuikkaamassa jotain sedatiiveja riehujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se aika kamalaa. Vaatii tietynlaista luonnetta pystyä kuuntelemaan ihan suoranaista veetuilua, kukkoilua, kyykyttämistä (sairailta, turhautuneilta ja elämäänsä vihaavilta asiakkailta) ja sitten se väkivalta ja sen uhka, jota itse ainakin sekä vanhuspuolella (laitoksessa ja kotihoidossa) että päihde-ja mielenterveyspuolella koin viikottain.

Ja tosiaan, on näitä tilanteita, että muistisairas/kehitysvammainen, aggressiivinen, vahvoilla käsivoimilla varustettu pyörätuoliasiakas on ripuloinut runsaasti tuolissaan, kaivanut löysää ulostetta housuistaan, lääppinyt sitä ympäriinsä itseensä ja tuoliinsa, ja kun menet auttamaan ja siivoamaan, asiakas pistääkin hanttiin, yrittää huitoa ja lyödä ja tarrata sinuun näillä ulosteisilla käsillään, potkii, venkuilee, sylkee, yrittää purra, ja sun täytyy vaan selvitä.

Saat ehkä kollegan avuksesi (jos ehtii omilta töiltään) jolloin hän pitää kiinni asiakkaan käsistä ja sinä yrität niin nopeasti kuin voit saada pestyä ulosteet ja vaihdettua puhdasta, mutta asiakas venkuroi ja huutaa koko ajan niin että kollegasi ei jaksa pitää kiinni, välillä asiakkaan käsi irtoaa otteestaan ja asiakas ehtii tarrata/lyödä/raapaista sinua tällä ulosteisella kädellään.

Kun homma on ohi, valutte kaikki hikeä, sinulla on ulostetta poskessa, käsivarressa pitkä naarmu ja toiseen käteen tulossa muhkea mustelma, ja kun tulette ulos asiakkaan huoneesta, joku vierailulla oleva omainen alkaa sättiä, "miten oikein kohtelette täällä ihmisiä, kun tuollainen hirveä huuto kuului käytävälle asti, kohdellaanko täällä asiakkaita kaltoin?!"

Sinä yrität nätisti selittää, että oli hieman haastava tilanne ja asiakas ei yhteistyöhaluinen, muttet saa kertoa mitään tarkempaa, esim että kyseessä oli vahva aggressiivinen mies ulosteet housuissa ja joka yritti hakata teitä. Vaitiolovelvollisuus näet.

Sori, karkas juttu käsistä. Traumat puskee pintaan vieläkin..

Ex-lähihoitaja

Eikö tuollaisia potilaita voisi siirtää johonkin psykiatriseen yksikköön ja jos riehuminen alkaa niin annettaisiin rauhoittavaa suoraan piikillä? Ei ole oikein että hoitajat joutuu tuollaiselta vielä pyllyn pyyhkimään..  Pitäisi olla pari raavasta miestä pitelemässä kiinni niin että joku voi käydä tuikkaamassa jotain sedatiiveja riehujaan.

Suuntaus on se, että tällaiset ja vielä pahemmatkin trendikkäästi vaan integroidaan samalle "tavalliselle" osastolle muiden kanssa. En tiedä onko se vaan kustannuskysymys, vai onko psykiatriset paikat niin täynnä, ainakin niitä on lopetettu viime aikoina.

Hoitajia vaan kehotetaan valppauteen ja vilkuilemaan taaksensa. "No kun hänellä on se sairaus, kyllähän te ammattilaisina ymmärrätte, älkää kääntäkö selkäänne koskaan tälle asiakkaalle ja huolehdi että pääset pakenemaan huoneesta, jos tilanne vaatii".

Ja että joku saisi rauhoittavaa tuollaisessa tilanteessa, ei onnistu, hirveän vaikeaksi tehty, lääkärit eivät mielellään määrää, lääkityksiä enemmänkin vain vähennetään koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu missä on töissä, mutta suurin osa on vähän ikäviä työympäristöjä. Vanhainkodissa on tylsät asukkaat, päiväkodissa meluisat. Molemmissa pestään pyllyjä.

Johtaminen on huonoa kaikkialla. Työ on tosi suorittavaa.

Jotkut ovat sairaalassa osastolla töissä ja siellä työ eroaa sairaanhoitajan työstä lähinnä sillä, että lähäri ei yleensä jaa lääkkeitä.

Korjaisin nyt sen verran, että kyllä me jaetaan lääkkeitä. Ihan jokaisessa sairaalassa. :)

Luulen, että tarkoitti suonensisäisiä lääkityksiä. Niitä tekee vain sairaanhoitaja, siis iv. Lääkityksiä.