ONKO se lähihoitajan ammatti oikeasti ihan niin kauhea kuin kaikki aina sanoo?

Näitä juttuja lukiessa en voi olla ajattelematta että jos minut jotenkin saataisiin pakotettua lähihoitajaksi niin varmaan sekoaisin ja minusta tulisi myrkkyhoitaja joka myrkyttäisi kaikki hankalat potilaat..

Lähihoitajalla on mahdollisuus moneen työhön ja ammattiin. Ei voi siis sanoa millaista työ on kun se on niin erilaista eri paikoissa. Minä en pese pyllyjä enkä tee muutakaan perushoitoa. Työni on kevyttä ja siistiä ohjaustyötä. Äänihuulet ovat ainoat rasittuvat kehonosat.

Pääsääntöisesti aivan hirveää työtä.

Likaista, haisevaa, äärettömän raskasta fyysisesti; saat puskea monesti hiki valuen pyörtymisen rajamailla, saat vit tuilua asiakkailta, työkavereilta, omaisilta ja esimiehiltä. Sua kouritaan, raavitaan, purraan, nipistellään, syljetään, huoritellaan.. Juopot, narkit, mt-ongelmaiset siihen päälle kotihoidossa.

Kuolemaa, paskanhajua, eritteitä. En enää IKINÄ mene kotihoitoon tai mihinkään laitokseen töihin. 15 vuotta riitti. Lähihoitajan työpaikat on yleensä hirvittäviä. Ette uskoisi mitä kaikkea olen kokenut ja nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu missä on töissä, mutta suurin osa on vähän ikäviä työympäristöjä. Vanhainkodissa on tylsät asukkaat, päiväkodissa meluisat. Molemmissa pestään pyllyjä.

Johtaminen on huonoa kaikkialla. Työ on tosi suorittavaa.

Jotkut ovat sairaalassa osastolla töissä ja siellä työ eroaa sairaanhoitajan työstä lähinnä sillä, että lähäri ei yleensä jaa lääkkeitä.

Korjaisin nyt sen verran, että kyllä me jaetaan lääkkeitä. Ihan jokaisessa sairaalassa. :)

No meidän osastolla (HUS) lähärit ei kyllä jaa lääkkeitä.

"No meidän osastolla (HUS) lähärit ei kyllä jaa lääkkeitä."

Työpaikoissa on paljon vaihtelua ja tehtävissä. Olisi kiva jos lähihoitajana saisi tehdä pelkkää perustyötä, eikä mitään muuta. Palkka on kuitenkin pieni ja kaikki eivät välitä lisävastuusta. Tekemistä on muutenkin tarpeeksi.

Kotihoidossa yli 10v töissä ja itse tykkäsin vaihtelevasta työstä, jossa lähihoitajallakin paljon vastuuta. Kokemusta myös erilaisista laitoksesta ja päiväkodista. Kaikki olleet mielestäni ihan ok työpaikkoja. Toki mukaan mahtuu myös rankkoja, ei niin hyviä päiviä.

Samaa mieltä, että varteenotettava vaihtoehto aikuiselle naiselle, jolla maalaisjärkeä ja rakkautta lähimmäistä kohtaan. Töitä riittää eläkeikään asti ja sen ylikin, ja palkkakin voi olla ihan kohtuullinen.

Ihan mukavaa hommaa jos löytää mieluisan työpaikan. Töitä on tarjolla erittäin paljon ja todella erilaisista paikoista. Voi olla siis haastavaa löytää sitä omaa paikkaansa. Lähtökohtaisesti ihmisen täytyy olla tässä työssä kykenevä kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä ja hallitsemaan asiakaspalvelutaidot, kuitenkaan tulematta itse jyrätyksi. Omista oikeuksistaan täytyy olla tietoinen ja pystyä tarvittaessa puolustamaan itseään. Heikkoluontoiset ihmiset eivät useinkaan pärjää, niin paljon tulee vastaan rankkoja tilanteita ja surullisia ihmiskohtaloita etenkin tietyillä aloilla. Kannattaa miettiä niitä omia vahvuuksia ihmisenä, moni on polttanut itsensä loppuun näissä hommissa.

Ei se ole kamalaa. Turha niiltä on kysellä asiasta jotka eivät sovi hoitajaksi. Työ on fyysisesti kohtuullisen raskasta, mutta niin on moni muukin työ esim rakennus ym aloilla.

No mieti itse jos olisit töissä vanhainkodissa ja jokaisen nurkan takana odottaa pappalauma valmiina hyökkäämään sun kimppuun, iskemään sut kanttuvei lattiaan ja rais kaamaan sut. Pää aivan tokkurassa ja hajalla ja traumatisoitunut jokaisen työpäivän jälkeen, ja tietysti alapääkin pahasti arkana. Ei tuota kukaan kauaa kestä.

t. lähihoitajamies joka ei enää ikinä suostu töihin vanhainkotiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se aika kamalaa. Vaatii tietynlaista luonnetta pystyä kuuntelemaan ihan suoranaista veetuilua, kukkoilua, kyykyttämistä (sairailta, turhautuneilta ja elämäänsä vihaavilta asiakkailta) ja sitten se väkivalta ja sen uhka, jota itse ainakin sekä vanhuspuolella (laitoksessa ja kotihoidossa) että päihde-ja mielenterveyspuolella koin viikottain.

Ja tosiaan, on näitä tilanteita, että muistisairas/kehitysvammainen, aggressiivinen, vahvoilla käsivoimilla varustettu pyörätuoliasiakas on ripuloinut runsaasti tuolissaan, kaivanut löysää ulostetta housuistaan, lääppinyt sitä ympäriinsä itseensä ja tuoliinsa, ja kun menet auttamaan ja siivoamaan, asiakas pistääkin hanttiin, yrittää huitoa ja lyödä ja tarrata sinuun näillä ulosteisilla käsillään, potkii, venkuilee, sylkee, yrittää purra, ja sun täytyy vaan selvitä.

Saat ehkä kollegan avuksesi (jos ehtii omilta töiltään) jolloin hän pitää kiinni asiakkaan käsistä ja sinä yrität niin nopeasti kuin voit saada pestyä ulosteet ja vaihdettua puhdasta, mutta asiakas venkuroi ja huutaa koko ajan niin että kollegasi ei jaksa pitää kiinni, välillä asiakkaan käsi irtoaa otteestaan ja asiakas ehtii tarrata/lyödä/raapaista sinua tällä ulosteisella kädellään.

Kun homma on ohi, valutte kaikki hikeä, sinulla on ulostetta poskessa, käsivarressa pitkä naarmu ja toiseen käteen tulossa muhkea mustelma, ja kun tulette ulos asiakkaan huoneesta, joku vierailulla oleva omainen alkaa sättiä, "miten oikein kohtelette täällä ihmisiä, kun tuollainen hirveä huuto kuului käytävälle asti, kohdellaanko täällä asiakkaita kaltoin?!"

Sinä yrität nätisti selittää, että oli hieman haastava tilanne ja asiakas ei yhteistyöhaluinen, muttet saa kertoa mitään tarkempaa, esim että kyseessä oli vahva aggressiivinen mies ulosteet housuissa ja joka yritti hakata teitä. Vaitiolovelvollisuus näet.

Sori, karkas juttu käsistä. Traumat puskee pintaan vieläkin..

Ex-lähihoitaja

Eikö tuollaisia potilaita voisi siirtää johonkin psykiatriseen yksikköön ja jos riehuminen alkaa niin annettaisiin rauhoittavaa suoraan piikillä? Ei ole oikein että hoitajat joutuu tuollaiselta vielä pyllyn pyyhkimään..  Pitäisi olla pari raavasta miestä pitelemässä kiinni niin että joku voi käydä tuikkaamassa jotain sedatiiveja riehujaan.

Ei kaikkia riehuvia dementikkoja voi siirtää psykiatrialle - on psykogeriatrisia osastoja, mutta se on eri juttu. Kehitysvammainenkin voi olla aggressiivinen osan ajasta. Moni muistisairas on aggressiivinen ja heitä on vaikka kuinka paljon. Jokuhan sen piikinkin antaisi sielläkin, eli hoitaja, samoin pylly on pakko pyyhkiä jos ihminen ei itse pysty. Palkkaa ihmeessä lisää raavaita ihmisiä, sitähän kai hoitajamitoituksilla tavoitellaan, että olisi tarpeeksi väkeä. Kerronpa vielä sen, että mitoituksia kierretään kun monelle dementikoille olisi hyvä olla dementiayksikössä jossa yksiköt pienempiä mutta ollaan tuetussa palveluasumisessa.

Koulutus lähihoitajaksi sinänsä hyödyllinen ja opettavainen, mutta neljä vuotta alalla suht karmivassa työympäristössä sai minut vuoden saikun kautta lopettamaan, enkä alalle palaa muuta kuin pakon edessä. Vakinaiseksi en suostu mihinkään, kun olen asuntolainani ja luottokortit jo tuolla 4 vuoden rääkillä itselleni saanut.

Vierailija kirjoitti:

On se aika kamalaa. Vaatii tietynlaista luonnetta pystyä kuuntelemaan ihan suoranaista veetuilua, kukkoilua, kyykyttämistä (sairailta, turhautuneilta ja elämäänsä vihaavilta asiakkailta) ja sitten se väkivalta ja sen uhka, jota itse ainakin sekä vanhuspuolella (laitoksessa ja kotihoidossa) että päihde-ja mielenterveyspuolella koin viikottain.

Ja tosiaan, on näitä tilanteita, että muistisairas/kehitysvammainen, aggressiivinen, vahvoilla käsivoimilla varustettu pyörätuoliasiakas on ripuloinut runsaasti tuolissaan, kaivanut löysää ulostetta housuistaan, lääppinyt sitä ympäriinsä itseensä ja tuoliinsa, ja kun menet auttamaan ja siivoamaan, asiakas pistääkin hanttiin, yrittää huitoa ja lyödä ja tarrata sinuun näillä ulosteisilla käsillään, potkii, venkuilee, sylkee, yrittää purra, ja sun täytyy vaan selvitä.

Saat ehkä kollegan avuksesi (jos ehtii omilta töiltään) jolloin hän pitää kiinni asiakkaan käsistä ja sinä yrität niin nopeasti kuin voit saada pestyä ulosteet ja vaihdettua puhdasta, mutta asiakas venkuroi ja huutaa koko ajan niin että kollegasi ei jaksa pitää kiinni, välillä asiakkaan käsi irtoaa otteestaan ja asiakas ehtii tarrata/lyödä/raapaista sinua tällä ulosteisella kädellään.

Kun homma on ohi, valutte kaikki hikeä, sinulla on ulostetta poskessa, käsivarressa pitkä naarmu ja toiseen käteen tulossa muhkea mustelma, ja kun tulette ulos asiakkaan huoneesta, joku vierailulla oleva omainen alkaa sättiä, "miten oikein kohtelette täällä ihmisiä, kun tuollainen hirveä huuto kuului käytävälle asti, kohdellaanko täällä asiakkaita kaltoin?!"

Sinä yrität nätisti selittää, että oli hieman haastava tilanne ja asiakas ei yhteistyöhaluinen, muttet saa kertoa mitään tarkempaa, esim että kyseessä oli vahva aggressiivinen mies ulosteet housuissa ja joka yritti hakata teitä. Vaitiolovelvollisuus näet.

Sori, karkas juttu käsistä. Traumat puskee pintaan vieläkin..

Ex-lähihoitaja

Hyvin kirjoitettu ja niin totta. Niin totta.

Tämä pitäisi lähettää kaikille, jotka miettivät opintoihin hakeutumista. Ei siksi, että heitä peloteltaisiin, vaan siksi että he saisivat realistisen kuvan mitä on odotettavissa. Jos arvelee tuon kestävänsä, niin sitten paperit vetämään.

Vierailija kirjoitti:

Vaippahoitaja, joka saa p***** päälleen myös työkavereilta, omaisilta ja etenkin johtoportaalta.

Menetät vapaa-ajan, koska lisät on ne, millä elää. Terveys menee, kyynistyt. Hirveää hommaa, kyllä. En tee enää päivääkään. Tuli turpaan, mutta siitä vaan jatkamaan töitä. Huh huh.

Työkaveria läväytti yksi varhaisesti dementoitunut mies turpaan niin että leuka meni kipeäksi. Miten toimittiin? Kukaan ei sanonut mitään, kukaan ei ollut kiinnostunut. Koska näkyviä vammoja ei tullut, kävi tämä hoitaja itkemässä itkunsa jossakin vessassa piilossa ja sitten vain takaisin hommiin. Lyöjää ei lääkitty mitenkään. Sanoin tälle uhrille, että lähde kotiin, olet juuri saanut turpaan, sehän on itsessään jo traumaattinen kokemus. Mutta se vain sanoi, että en uskalla, osastonhoitaja suuttuu, työkaverit suuttuu, pitää vaan alistua. Ja sinne se jäi tekemään niitä hommia, vaikka silmistä näki että hän pelkäsi ihan helvetisti.

Olin tuolloin opiskelija ja sanoin tästä tapauksesta koulussa. Opettajat välttelivät aihetta, muut opiskelijat katsoivat vuoroin minua, vuoroin opettajia. Mutta koska opettajatkaan eivät kommentoineet, asia jäi siihen. Käsittämätön vaikenemisen kulttuuri liittyen väkivaltaan. 

Jos paska, kusi ja oksennus eivät pelota ja jaksat tehdä säännötöntä kolmivuoroa pikku palkalla niin ok.

Olen ollut ja tiedän.

Kannattaa muistaa että kyseessä on ihmistyö ja sen mukana ne paineetkin tulevat. Jos sinulla on itselläsi paha olla, päätä särkee, masentaa tai paniikkokohtaus iskee, et voi näyttää sitä ikinä hoidettavillesi. Se on raskasta. Muutenkin alalla on aika kovat arvot, siis työntekijöiden kesken. Sairastajat leimataan helposti lusmuiksi, pääasiassa siksi että ne työt lähtevät heti kasaantumaan muiden niskoille. Sitten on muutakin toksisuutta, eli ilkeitä ja yksinkertaisia ihmisiä ryhmätyössä, mikä mahdollistaa pahojen kiusaamisongelmien syntymisen.

Ainakin tuolla alalla on ihan hirveää johtamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se aika kamalaa. Vaatii tietynlaista luonnetta pystyä kuuntelemaan ihan suoranaista veetuilua, kukkoilua, kyykyttämistä (sairailta, turhautuneilta ja elämäänsä vihaavilta asiakkailta) ja sitten se väkivalta ja sen uhka, jota itse ainakin sekä vanhuspuolella (laitoksessa ja kotihoidossa) että päihde-ja mielenterveyspuolella koin viikottain.

Ja tosiaan, on näitä tilanteita, että muistisairas/kehitysvammainen, aggressiivinen, vahvoilla käsivoimilla varustettu pyörätuoliasiakas on ripuloinut runsaasti tuolissaan, kaivanut löysää ulostetta housuistaan, lääppinyt sitä ympäriinsä itseensä ja tuoliinsa, ja kun menet auttamaan ja siivoamaan, asiakas pistääkin hanttiin, yrittää huitoa ja lyödä ja tarrata sinuun näillä ulosteisilla käsillään, potkii, venkuilee, sylkee, yrittää purra, ja sun täytyy vaan selvitä.

Saat ehkä kollegan avuksesi (jos ehtii omilta töiltään) jolloin hän pitää kiinni asiakkaan käsistä ja sinä yrität niin nopeasti kuin voit saada pestyä ulosteet ja vaihdettua puhdasta, mutta asiakas venkuroi ja huutaa koko ajan niin että kollegasi ei jaksa pitää kiinni, välillä asiakkaan käsi irtoaa otteestaan ja asiakas ehtii tarrata/lyödä/raapaista sinua tällä ulosteisella kädellään.

Kun homma on ohi, valutte kaikki hikeä, sinulla on ulostetta poskessa, käsivarressa pitkä naarmu ja toiseen käteen tulossa muhkea mustelma, ja kun tulette ulos asiakkaan huoneesta, joku vierailulla oleva omainen alkaa sättiä, "miten oikein kohtelette täällä ihmisiä, kun tuollainen hirveä huuto kuului käytävälle asti, kohdellaanko täällä asiakkaita kaltoin?!"

Sinä yrität nätisti selittää, että oli hieman haastava tilanne ja asiakas ei yhteistyöhaluinen, muttet saa kertoa mitään tarkempaa, esim että kyseessä oli vahva aggressiivinen mies ulosteet housuissa ja joka yritti hakata teitä. Vaitiolovelvollisuus näet.

Sori, karkas juttu käsistä. Traumat puskee pintaan vieläkin..

Ex-lähihoitaja

Tämä puheenvuoro pitäsi lähettää niille jotka kritisoivat hoitajamitoituksen kasvattamista.

Just tämän vuoksi vaihdoin alaa. Ty pe rät, tietäväiset omaiset. Hoitakaa itse läheisenne!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että kyseessä on ihmistyö ja sen mukana ne paineetkin tulevat. Jos sinulla on itselläsi paha olla, päätä särkee, masentaa tai paniikkokohtaus iskee, et voi näyttää sitä ikinä hoidettavillesi. Se on raskasta. Muutenkin alalla on aika kovat arvot, siis työntekijöiden kesken. Sairastajat leimataan helposti lusmuiksi, pääasiassa siksi että ne työt lähtevät heti kasaantumaan muiden niskoille. Sitten on muutakin toksisuutta, eli ilkeitä ja yksinkertaisia ihmisiä ryhmätyössä, mikä mahdollistaa pahojen kiusaamisongelmien syntymisen.

Tuota ongelmaa syntyy, kun esimiehet sallivat sen. Esimiehetkin pitävät sairastajia lusmuina ja alkavat jopa ihan törkeästi syyttelemään ja huokailemaan, että mitäs nyt sitten tehdään... Jaa a, sinä se esimies olet ja sinä olet vastuussa siitä, että homma toimii. Vaikeaa tuntuu olevan myös työvuorojen ja lomien suunnittelu näille esimiehille.

Mä kouluttauduin aikuisena lähihoitajaksi ja erikoistuin sairaanhoitoon ja huolenpitoon ja tein töitä sairaalassa teholla ja sisätaudeilla. Pidin paljon näistä töistä ja kouluaikoina työharjoituksissa koin kyllä kaikki vanhainkodit ja vammaisten asumisyksiköt ja ei ikinä enää. Kouluttauduin tästä obduktioteknikoksi ja eipä ainakaan potilaat vikise lol

Ei ole terveisin osastonsihteeri