Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Autan viikossa n. 1,5 h yhteensä 10-vuotiasta lastani koulujutuissa
09.02.2021 |
Ja silloin kun minä olin lapsi kukaan ei auttanut minua.
Tulos: lapseni pärjää koulussa hienosti, saaden kokeista ysejä tai kymppejä. Minä pärjäsin sen sijaan kehnommin. 8 ja 7 olivat ala-asteella minulle tyypillisiä numeroita.
Olisipa joku auttanut minuakin. Aikuisena pääsin kyllä yliopistoon, mutta järkyttävästi se on töitä vaatinut.
Jos joku väittää, ettei vanhempien panoksella ole merkitystä.
Kommentit (13)
Paljon se on lapsestakin kiinni. Esikoinen tarvitsi hyvin harvoin apua, oikeastaan vasta lukion matematiikassa. Nyt kirjoitti syksyllä kaksi L ja toivotaan että kevään kirjoitukset menee edes lähelle samaa rayaa. Nuorempi taas tarvinnut koko ajan apua ja sellaisia 8 arvosanoja saa kokeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman kuuluukiin auttaa. Ei minuakaan pahemmin auteltu tai huolehdittu edes olenko valmistautunut kokeisiin ja lopputulos oli arvosanoissa pääosin 6-8. Kyllä haluan tukea lapsiani todella paljon enemmän, mitä omat vanhempani tekivät.
Vierailija kirjoitti:
Paljon se on lapsestakin kiinni. Esikoinen tarvitsi hyvin harvoin apua, oikeastaan vasta lukion matematiikassa. Nyt kirjoitti syksyllä kaksi L ja toivotaan että kevään kirjoitukset menee edes lähelle samaa rayaa. Nuorempi taas tarvinnut koko ajan apua ja sellaisia 8 arvosanoja saa kokeista.
Kyllä kaikkien on opittava työtä tekemään ja pitkäjänteisyyttä. Harvemmin me taidot tulevat itsestään - kyllä siinä aikuisten tukea tarvitsee.
Itsekin autoin ihan lukion loppuun asti ja lääkikseen pääsi suoraan todistuksella. Kyllä kannatti. Olispa muakin joku auttanut edes vähän...
No ei se, että sinä nyt autat, takaa sitä, että lapsi pärjää yliopistossa.
Minua ei autettu koskaan, koska kansakoulun käyneet vanhemmat eivät olleet itse käyneet koulua riittävästi. Mutta kyllä pärjäsin silti koulussa hyvin ja elämässä myöhemmin myös. Samoin miehelläni maatalossa, 9 lasta, kyllä hän omin avuin 9,1 peruskoulun päättötodistuksen on saanut. Lukiota ei käynyt, heillä ei arvostettu, mutta amiksessa vain kiitettäviä ja opistoinssihän hänestä lopulta tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman kuuluukiin auttaa. Ei minuakaan pahemmin auteltu tai huolehdittu edes olenko valmistautunut kokeisiin ja lopputulos oli arvosanoissa pääosin 6-8. Kyllä haluan tukea lapsiani todella paljon enemmän, mitä omat vanhempani tekivät.
Jep! Sama täällä.
Olen miettinyt onko tämä sukupolvikysymys, vai sattuiko minulle vain laiskat vanhemmat?
Ap
En niinkään auta, mutta usein keskustellaan päivän aiheista. Ja kerrotaan omia kokemuksia miten koulussa opittu nivoutuu muuhun elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei se, että sinä nyt autat, takaa sitä, että lapsi pärjää yliopistossa.
Minua ei autettu koskaan, koska kansakoulun käyneet vanhemmat eivät olleet itse käyneet koulua riittävästi. Mutta kyllä pärjäsin silti koulussa hyvin ja elämässä myöhemmin myös. Samoin miehelläni maatalossa, 9 lasta, kyllä hän omin avuin 9,1 peruskoulun päättötodistuksen on saanut. Lukiota ei käynyt, heillä ei arvostettu, mutta amiksessa vain kiitettäviä ja opistoinssihän hänestä lopulta tuli.
Olet siis kiitettävä elämänkoululainen 😉
Minua ei autettu, vanhemmat eivät hirveästi olisi osanneet auttaa, mutta onneksi en apua tarvinnutkaan. Ysejä ja kymppejä tuli helposti.
Oma lapsi pärjää myös hienosti itsekseen. Tarjoan kuitenkin apua ja joskus saankin auttaa kokeisiin valmistautumisessa, kielten keskusteluissa tai mutkikkaissa matikan läksyissä. Oma vastuu oppimisessa on kuitenkin lapsella itsellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lauma adhd-mukuloita lukihäiriöllä. Siihen ei kellot ja kalenterit riitä, paljonko luettiin läksyjä, tehtiin tehtäviä ja harjoiteltiin kokeisiin yhdessä. Ja tankattiin nelosvaroituksia ja ehtoja. Yks oli seiskan kevään kokonaan kotiopetuksessa. Sitten yleensä helpotti, kun löysivät sen oman tavan opiskella ja oppia, siihen asti oli kannateltava. Muutama ei ole vielä löytänyt omaa alaa, useammalla on parikin ammattitutkintoa, muutamalla korkeakoulu- tai yliopisto-opinnot, muutama ei tahtonut saada elämän syrjästä kiinni mitenkään. Näillä mennään.
Kyllä, vanhemman panostuksella lapsen koulumenestyksen suhteen on paljonkin merkitystä. Hienoa, että haluat tukea lastasi, monelle tälläkin palstalla se tuntuu olevan todella vaikea ajatus. Aurinkoista kevättä teille molemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, vanhemman panostuksella lapsen koulumenestyksen suhteen on paljonkin merkitystä. Hienoa, että haluat tukea lastasi, monelle tälläkin palstalla se tuntuu olevan todella vaikea ajatus. Aurinkoista kevättä teille molemmille!
Vanhemman panostuksella voi olla merkitystä, mutta eipä se kaikkien osalta ole tarpeen.
Itselläni on kaksi tytärtä. Nyt yläkouluikäinen esikoinen ei ole apua tarvinnut koko kouluaikanaan kuin muutaman satunnaisen kerran. Lukuaineiden ka oli edellisessä todistuksessa 9,6.
10-vuotias kuopus taas tarvitsee (ja saa) vanhempien apua läksyihin lähes päivittäin. Koulumenestys hänelläkin ok (8-9 tasoa), mutta teettää siis paljon enemmän työtä niin lapsella kuin vanhemmillakin.
Niin vain ovat lapset tässäkin asiassa yksilöitä.
Alue: Aihe vapaa
...on väärässä.
(jäi lause kesken)
Ap