Downshiftaus/radikaali työnvaihtoarvosta stressin takia?

Otsikon aiheeseen hypäten: onko kukaan leipiintynyt alaansa siinä määrin että on vaihtanut alaa tai tehnyt muita radikaaleja muutoksia? Poislukien nyt vaikka se palstalla paljon puhuttu elämäntapatyöttömyys.

En enää jaksa. Ikää 30, oman alan työkokemusta useita vuosia. Ala on stressaavaa, tuloksia kytätään herkeämättä, työ tulee uniin ja usein työpäivä päättyy itkuun. Koen jatkuvia suorituspaineita ja riittämättömyyden tunteita. Mitähän sitä tekisi? Muilla samanlaisia ajatuksia?