Miksi ajatellaan, että nuorna lapset "tehneet" ovat kouluttamattomia= "alempaa yht.kuntaluokkaa"

Mä olen oikeasti niin väsynyt tuohon ajatukseen. Meillä on saatu kolme lasta alle 25-v. Silti olemme kouluttautuneita.Toinen on jo ehtinyt tehdä väikkäriäkin hyvän matkaa.



Mua on kohdeltu leikkipuistossa kuin lapsellista teiniäitiä. Jos on puhuttu esim. työpaikan stressistä tms niin todettu tyyliin "Ei tuossa iässä varmasti vastuu paina töissä"...



Viime kerralla puistossa sattui onnettomuus, jossa poiks kaatui pyörällä ja sai pahoja vammoja. Mieheni juoksi paikalle auttamaan ja kertoi olevansa lääkäri. Hyppäsi ambulanssin kyytiin ja minä otin perheen nuoremman lapsen hoitoon.



Siinä sitten kommentoitiin minulle, että ei me tiedetty että miehesi on lääkäri. Missä hän on töissä jne. Ja saman tien asenne minua kohtaan muuttui. Siis mieheni kautta. En edes viitsinyt sanoa, että itselläni on kouluja vähän enemmän käytynä..



No, sitten olin ystäväni luona kaupungin vuokratalon pihalla. Siellä oli eri ikäisiä vanhempia ja lapsia. Siellä ei kukaan arvostellut toista ammatin tai koulutuksen mukaan. Onko siis niin, että nämä "alemman yhteiskuntaluokan" äidit ovatkin sydämeltään sivistyneempiä?

on kenellä vaan!

ei sekään naurata ap



t. äidiksi nippa nappa 40 v tullut

Minusta se on lähinnä hupaisaa! Ihmiset kohtelavat vähän alempiarvoisena "teiniäitinä" (olen kuitenkin reilusti yli parikymppinen), vältän viimeiseen asti ammattini kertomista. Kohtelu muuttuu aivan täysin ihmisten kuullessa koulutukseni.

Täähän oli hauskaa luettavaa.



Mua on kyllä äitinä ja uraihmisenä kohdeltu ihan ok, mutta aika hassulta kuulostaa tuo, että suhtautuminen muuttuu kun tittelin tietää.

tänäänkin ollut pari ketjua siitä miten nuivasti kouluttamaton suku voi suhtautua kun lapsi lähtee opiskelemaan

Mekin saimme kolme lasta melko nuorina. Olimme kumpikin 26-vuotiaita kun kolmas lapsemme syntyi. Koen, että sain mainitsemaasi kohtelua joissakin puistoissa. Toisaalta löysimme muita opiskelijaperheitä, joiden kanssa vietimme paljon aikaa enkä siten ajattele, että olisin ollut jotenkin erilainen äiti.



Nyt ikää on jo hieman yli 30 v ja lapset jo koulussa joten noista ns. puistoajoista on jo aikaa. Uudessa työpaikassa kaikki aina hämmästyvät jos kerron, että minulla on jo kolme lasta. Toisaalta sitä, että on opiskellut silloin kun lapset ovat olleet pieniä, pidetään joskus tosi erikoisena ja ihmeellisenä asiana. Minusta taas siinä ei ole mitään ihmeellistä kun ajattelen meidän opiskeluajan tuttavaperheitä. Jälkikäteen olen joskus ihmetellyt miten olemme selvinneet taloudellisesti noista vuosista, mutta muuta ihmeellistä en asiassa näe.



Tsemppiä kaikille nuorille vanhemmille!

Ainahan nuoria sorretaan joka asiassa. Kun ihmiset tulevat tiettyyn ikään niin sitä luulee tietävänsä kaiken siinä vanhenemisen katkeruudessa (jotain tämän tapaista kai siinä taustalla on). Vanhemmat ihmiset ajattelevat kai automaattisesti, että nuoremmat ovat jotenkin huonompia ja alempiarvoisia.

suurin osa nuorena lapsia saavista on vähemmän kouluttautuneita, siksi että tyypillisesti korkeakoulutetut hankkivat lapsia vasta valmistuttuaan. Eli siksi yleensä niin ajatellaan.

Tottakai nuorissakin äideissä on menestyneitä ja koulutettuja, mutta tilastojen mukaan suuntaus on täysin selvä: nuorena äidiksi tulevat ovat todennäköisemmin kouluttamattomia, työelämässä hatarasti kiinni ja usein myös pitkän päälle yksinhuoltajia. Lisäksi nuorten vanhempien perheillä on enemmän sosiaalisia ongelmia. Mitäs kummallista siinä on? Jokainen vastaa omasta puolestaan ja turha siitä on loukkaantua. Vai kalahtiko kalikka?