Syy, miksi ystäväsi/sukulaisesi/tuttavasi ei löydä parisuhdetta, muttei itse sitä tajua -peukutusketju

epätoivo paistaa kilometrin päähän. siis sellainen "ihan sama kenen kans seurustelen, kuhan ois joku".

Vähän sama kuin aloituksessa. Stereotyyppisen nörtin näköinen hintelä, huonoryhtinen ja tyylitön mies tavoittelee missin/mallin näköisiä naisia. Ehkä hieman väärin valittu kohde...

Ei ole ystävästä/sukulaisesta/tuttavasta kyse, vaan tuntemattomista ihmisistä, joiden toimintaa ollut todistamassa.

Kaunis, hauska, iloinen ja kerrassaan upea nainen, johon miehet rakastuu päätä pahkaa. Sitä oikeaa miestä ei kuitenkaan löydy vaan kaikki jutut päättyvät ennen kuin ehtivät alkaakaan ja luulen sen johtuvan tän naisen omasta epävarmuudesta. Ensimmäinen vastoinkäyminen tulee niin nainen lähtee, oli se sitten iso tai pieni.

Ei uskalla olla näille miehille mitään muuta kuin se ihana ja täydellinen ja siitä kerää itsellensä paineet ja suhteet loppuu äkkiä, kun ei pysty muuta näiden edessä olemaan. Kun sitä vähän alkaa ärsyttää niin hän lähtee, koska ei halua olla eikä näyttää miehelle olevansa vihainen ja ärsyyntynyt. Eihän kukaan jaksa olla aina kiva ja on ihan ok vituttaa ja kyllä ne muut sua rakastaa vaikka sen puolen susta näkisivätkin. Toivon hänen vielä jonain päivänä tässä asiassa ylittävän itsensä.

Yksi tuttu kolmevitonen nainen haluaa määrätä kaiken aina kaikkialla, ja on työelämässäkin jo edennyt keskijohtoon. Luulee tietävänsä kaiken paremmin kuin alaisensa, vaikka voisin lyödä vetoa ettei oikeasti osaa juuri mitään.

Kertoo kuinka haluaisi löytää miehekkään ja menestyneen miehen. Löytää silloin tällöin miehen suhteeseen, mutta puolen vuoden päästä joko mies jättää hänet, tai hän jättää miehen. Tarkkaan en tiedä, mutta olen lähes varma, että tämä nainen on kauhea päällepäsmäri suhteessa, mutta haluaisi siitä huolimatta, että mies tekisi päätökset. Tällaiset ristiriitaiset toiveet ja käytöshän päättyvät eroon lähes aina. Ja sen kerran kun ne eivät vie eroon, niin veikkaan että kyse on siitä, että nainen on päätynyt yhteen jonkun psykopaattinarsistin kanssa, joka ottaa häneltä luulot pois, mutta ei sillä tavalla kuin tämä nainen fantasioissaan näkee, vaan oikein kunnolla alistaen ja mahdollisesti pahoinpidellenkin.

Mulla on yks miespuolinen kaveri, joka on tosi hyvä tyyppi eikä ulkonäössäkään pahemmin moittimista, mutta on vaan liian vitsikäs. Kukaan ei tajua, että hän yrittää flirttailla tai on kiinnostunut, kun heittää vaan KAIKEN vitsiksi. Sitten ihmettelee miksei kukaan ole kiinnostunut. 

reippaasti ylipainoinen mies kärsii vaikeuksista sukupuoliasioiden saralla (ei seiso), mutta ei ole valmis menemään lääkäriin ongelmansa kanssa, koska vika ei ole omasta mielestä hänessä. jaksaa aina valittaa, että vika on siinä, että naiset eivät ole tarpeeksi seksikkäitä.

up

Kaverini on kaikin puolin salonkikelpoinen, mutta ryssii kaikki suhteet olemalla liian innokas ja takertuva. Kerta toisensa jälkeen kuuntelen ja yritän toppuutella kun hän parin treffin perusteella jo analysoi toisen aviokelpuutta ja lisääntymishalukkuutta. Ottaa nämä asiat estoitta myös esille heti uuden kumppaniehdokkaan kanssa. Jokaista olisi ensitreffien jälkeen jo viemässä vanhemmilleen esiteltäväksi ja jos toinen ei ole valmis samaan alkaa mustasukkainen analysointi toisen syistä ja tarkoitusperistä. Lähtee sitten myös aggressiivisesti "peliin" mukaan vaikka ulkopuolisen nähden kyse ei ole siitä että treffikumppani "pelaisi" vaan luultavasti haluaa vain kevyttä tapailua ja tutustumista ilman nythetipaikalla -sitoutumisia.

Sopii arvailla, mitä sukupuolta ja seksuaalisuutta tämä ystäväni edustaa.

Totean jälleen kerran, että oma painoni ei ole koskaan vaikuttanut miesmakuuni. Ja se on aikuisiällä vaihdellyt 47-87 kg:n välillä. Ei kenenkään tarvinnut minulle tulla kertomaan, että on paljon vaikeampaa saada miehiltä huomiota 87 kiloa painavana, enkä usko, etteikö sinunkaan "ystäväsi" sitä oikeasti tietäisi. Mutta ehkä hän on mieluummin yksin kuin suhteessa jonkun kanssa, jota ei halua myös seksuaalisesti?

Ulkonäkö ja luonne eivät kohtaa. Näyttää ulkoisesti esson baarin kanta-asiakkaalta, mutta jutut ovat kuin professorilla.

Vierailija kirjoitti:

Totean jälleen kerran, että oma painoni ei ole koskaan vaikuttanut miesmakuuni. Ja se on aikuisiällä vaihdellyt 47-87 kg:n välillä. Ei kenenkään tarvinnut minulle tulla kertomaan, että on paljon vaikeampaa saada miehiltä huomiota 87 kiloa painavana, enkä usko, etteikö sinunkaan "ystäväsi" sitä oikeasti tietäisi. Mutta ehkä hän on mieluummin yksin kuin suhteessa jonkun kanssa, jota ei halua myös seksuaalisesti?

Mutta miten voi olla että vain ne parhaimman näköiset kiinnostavat, kun itse on jotain muuta? Kyllähän siihen liittyy jokin epärealistinen käsitys siitä, että on "parempi" kuin ne ulkonäöltään enemmän omaa luokkaa olevat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean jälleen kerran, että oma painoni ei ole koskaan vaikuttanut miesmakuuni. Ja se on aikuisiällä vaihdellyt 47-87 kg:n välillä. Ei kenenkään tarvinnut minulle tulla kertomaan, että on paljon vaikeampaa saada miehiltä huomiota 87 kiloa painavana, enkä usko, etteikö sinunkaan "ystäväsi" sitä oikeasti tietäisi. Mutta ehkä hän on mieluummin yksin kuin suhteessa jonkun kanssa, jota ei halua myös seksuaalisesti?

Mutta miten voi olla että vain ne parhaimman näköiset kiinnostavat, kun itse on jotain muuta? Kyllähän siihen liittyy jokin epärealistinen käsitys siitä, että on "parempi" kuin ne ulkonäöltään enemmän omaa luokkaa olevat miehet.

Ensinnäkään en sanonut mitään "parhaimman näköisistä", sanoin vain, että painoni ei ole vaikuttanut miesmakuuni. Toiseksi, pystytkö sinä muuttamaan omia mieltymyksiäsi? Jos pystyt, niin silloinhan sinun on todella helppoa löytää halutessasi elämänkumppani/seksikumppani. Senkun päätät tykätä niistä, jotka sinusta kiinnostuvat.

Minulla on omanlaiseni miesmaku eikä siihen vaikuta se, mitä itse painan tai miltä näytän. Vain ikä on sellainen, mikä on elämän aikana muuttunut eli aina koen kiinnostavimpina suunnilleen itseni ikäiset miehet. En minä mieti tasoja tai ulkonäön paremmuutta tai huonommuutta. Minulle on vain kaksi tasoa, mies joko kiinnostaa tai ei kiinnosta.

Nykyisen puolisoni tapasin ollessani noin 77-kiloinen.

Vähän vaikea selittää... mutta on siis jotenkin sokea kaikelle flirtille, romantiikalle, rakkaudelle.

Ei ymmärrä kun naiset ovat kiinnostuneita ja huomioivat. Joku hänelle flirttailee niin vastaa sanomalla kiitos. Nainen tulee hänelle kotiin käymään ja tämä sankari vaan katsoo viattomana elokuvaa ja syö popkornia. En tiedä mistä tämä sokeus johtuu. Eikö oikeasti ymmärrä tai kiinnostu? Pitäisikö naisen riisua itsensä alasti ja kirjoittaa otsaansa ”ota minut”? Vai onko ollut vain niin kauan sinkkuna ettei uskalla mennä pidemmälle ja pelkää jotain?

On vankilassa ja yrittää sopia treffejä vankilan ulkopuolelle, vaikka ei suunnittele pakoa.

Eräs kaukainen sukulainen on hurahtanut salaliittoteorioihin ja paasaa niistä jokaisessa tilaisuudessa, olivat kuuntelijat sitten kiinnostuneita tai ei. Sitten ihmettelee kun kukaan ei kiinnostu hänestä eikä pyydä treffeille. Kuka tuollaista jaksaisi pidemmän päälle. Ehkä niitten salaliittoteoreetikkojen kannattaisi perustaa oma treffipalvelu. Tosin siellä voisi olla sukupuolijakauma about 90/10, saatte arvata itse kumpia on enemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Kaunis, hauska, iloinen ja kerrassaan upea nainen, johon miehet rakastuu päätä pahkaa. Sitä oikeaa miestä ei kuitenkaan löydy vaan kaikki jutut päättyvät ennen kuin ehtivät alkaakaan ja luulen sen johtuvan tän naisen omasta epävarmuudesta. Ensimmäinen vastoinkäyminen tulee niin nainen lähtee, oli se sitten iso tai pieni.

Ei uskalla olla näille miehille mitään muuta kuin se ihana ja täydellinen ja siitä kerää itsellensä paineet ja suhteet loppuu äkkiä, kun ei pysty muuta näiden edessä olemaan. Kun sitä vähän alkaa ärsyttää niin hän lähtee, koska ei halua olla eikä näyttää miehelle olevansa vihainen ja ärsyyntynyt. Eihän kukaan jaksa olla aina kiva ja on ihan ok vituttaa ja kyllä ne muut sua rakastaa vaikka sen puolen susta näkisivätkin. Toivon hänen vielä jonain päivänä tässä asiassa ylittävän itsensä.

Kuulostaa aivan yhdeltä ystävältäni. Upea nainen, tosi kiltti myös. Sen vuoksi törmää kerta toisensa jälkeen miehiin, jotka kohtelevat häntä huonosti tai pitävät sivusuhteena. Epävarmuus näkyy myös melkoisena takertumisena, mikä usein johtaa siihen, että mies säikähtää ja perääntyy. Yhteydenpito viesteillä kymmeniä kertoja päivän aikana on liikaa kenelle tahansa.

Tylsä, hermostunut / jännittää, ei ole kovin sivistynyt eikä edes kaikki peruskäytöstavat ole hallussa,

omasta mielestään on kohtelias. Liian suuret luulot itsestä, menee toisinaan viikonloppuisin töihin kännissä / krapulassa, mutta on silti omasta mielestään suunnilleen koko paikan paras työntekijä ja kovan luokan ammattilainen.

Niin siis ja on alkoholiongelma, jota ei suostu myöntämään eikä siitä saa kukaan edes puhua.

Ei harrasta mitään eikä ole kiinnostunut mistään. Ei ole lainkaan omia samaa sukupuolta olevia kavereita ja välit omiin perheenjäseniinkin ovat melko oudot, vaikka kuvittelee niiden olevan läheiset.

Puhuu ikivanhoja asioita, koska luulee Venäjän matkan vuodelta 2002 olevan edelleen kiinnostava aihe.

Ei osaa lainkaan kuunnella muita, keskeyttää ja puhuu päälle, ei osaa keskustella. Jaarittelee ja puhuu tyhjää vaikka tunnin. Ei tosiaan osaa edes olla 5 min hiljaa vaan hermostuu siitäkin ja alkaa vilkuilla muita aggressiivisen hermostuneesti ja keksii väkisin jotain pölötettävää.

Huono muisti, syyttää muita itse tekemistään asioista ja muut muka vääntelevät ja muokkaavat asioita, hänessä ei ole mitään vikaa, mutta muut ovat tällaisissa tilanteissa hänen mukaansa jopa vakavasti psyykkisesti sairastuneita. Hamstraaja, laiska, epäsiisti, ei osaa huolehtia asunnostaan.

Tunkee itseään toistuvasti seuraan, johon häntä ei ole kutsuttu tai jossa hänelle hyvin selvästi viestitään, että seurasta ei olla kiinnostuttu. Ripustautuu muiden ihmisten ystäviin, joita ei edes tunne ja kuvittelee olevansa näille läheinen. Kun tapaa jonkun uuden naisen, on heti suunnittelemassa kaiken todella pitkälle eikä osaa lukea toisen merkkejä tai ottaa huomioon toisen elämäntilannetta, esim. tunkee väkisin koko ajan seuraan, vaikka nainen haluaisi viettää omaa aikaa lastensa kanssa.

Itsessään ei näe mitään vikaa, mutta ei kuitenkaan itse huolisi naista, joka tupakoi tai joka ei äänestä.

Ylipainoa on useita kymmeniä kiloja, henkilö ei huolehdi perushygieniastaan. Hän on fiksu, mutta ikäisekseen toisinaan naiivi. Elämänkokemusta puuttuu. Kirjaviisautta on enemmän. Puhuu mielenterveysongelmistaan puolitutuillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean jälleen kerran, että oma painoni ei ole koskaan vaikuttanut miesmakuuni. Ja se on aikuisiällä vaihdellyt 47-87 kg:n välillä. Ei kenenkään tarvinnut minulle tulla kertomaan, että on paljon vaikeampaa saada miehiltä huomiota 87 kiloa painavana, enkä usko, etteikö sinunkaan "ystäväsi" sitä oikeasti tietäisi. Mutta ehkä hän on mieluummin yksin kuin suhteessa jonkun kanssa, jota ei halua myös seksuaalisesti?

Mutta miten voi olla että vain ne parhaimman näköiset kiinnostavat, kun itse on jotain muuta? Kyllähän siihen liittyy jokin epärealistinen käsitys siitä, että on "parempi" kuin ne ulkonäöltään enemmän omaa luokkaa olevat miehet.

Ensinnäkään en sanonut mitään "parhaimman näköisistä", sanoin vain, että painoni ei ole vaikuttanut miesmakuuni. Toiseksi, pystytkö sinä muuttamaan omia mieltymyksiäsi? Jos pystyt, niin silloinhan sinun on todella helppoa löytää halutessasi elämänkumppani/seksikumppani. Senkun päätät tykätä niistä, jotka sinusta kiinnostuvat.

Minulla on omanlaiseni miesmaku eikä siihen vaikuta se, mitä itse painan tai miltä näytän. Vain ikä on sellainen, mikä on elämän aikana muuttunut eli aina koen kiinnostavimpina suunnilleen itseni ikäiset miehet. En minä mieti tasoja tai ulkonäön paremmuutta tai huonommuutta. Minulle on vain kaksi tasoa, mies joko kiinnostaa tai ei kiinnosta.

Nykyisen puolisoni tapasin ollessani noin 77-kiloinen.

Eihän siinä mieltymyksistä ole kysymys. En ole koskaan valikoinut mieskandidaattejani ulkonäön perusteella, mahdollisuuden ovat saaneet muilla ansioilla. Esteettisesti minua miellyttää silti tietynlaiset miehet muita enemmän, mutta seksuaalinen haluni ei ole sidoksissa estetiikkaan. Se perustuu henkiseen kontaktiin ja tuntoaistiin. Tuli joskus nuorempana harrastettua seksiä oikein kauniin miehen kanssa, ja se oli kurjinta ikinä. Sen jälkeen hänen kauneutensakaan ei näyttänyt lainkaan niin viehättävältä enää. 

Mutta ei se tykkääminen silti ole päättämisen asia eikä se etenkään valikoidu niiden joukkoon, jotka kiinnostuvat minusta.