Siis mitä, joku syö tuotteen ennen maksua?

Diabeetikot sitä paitsi, jos on tuota huonovointisuuteen ja äkillisen verensokerin heittelyyn taipumusta, useimmilla ei ole kun osaavat pitää huolta säännöllisestä syömisestä, niin heillä on mukana aina jotain pientä joka paikassa, että voivat ottaa jos huono olo tulee. 

Ihmettelin, kun tuo selitti tyyliin "pitää osata ottaa rennosti", kun jotkut kyseli miten voi syödä ennen kassaa.

Varastamistahan se on, jos suoraan sanotaan.

Outoahan tuo on, mutta me saatiin muksuina 90-luvun alkupuolella aina yhdessä siwassa äidin kanssa käydessä syödä suklaapatukat tai jätskit kaupassa, kun äiti teki ostoksia. Hän sitten vei tyhjät pakkaukset kassalle ja maksoi ne. Ei ainakaan haitannut siwan myyjää tuo järjestely. En itse kuitenkaan kehtaisi tehdä noin nyt aikuisena.

Joo, mulla on ollut diabetes toista vuosikymmentä jo, enkä ole ikinä joutunut syömään kaupassa ennen maksua. Laukussa kulkee aina jotain mukana, jos hätätilanne tulee. Kyllä oli tältä vanukkaan syöjältä ontuva selitys.

Älä puhu paskaa, kun et asiasta mitään tiedä. Pieni koululainen tai iäkäs vanhus voi saada heikotus kohtauksen milloin tahansa ja missä tahansa.

On nähty ja koettu useampa kertoja, verensokerin lasku diabetikolla ei ole

leikin eikä arvostelin asia.

Diabetes, migreeni tai heikotus ei näy päältäpäin. Ja jos kaupassa saa jonkun kohtauksen, se on äärettömän ikävä ja jopa hävettävä tunne. En itse kaupan kassana katso kieroon yhtäkään, joka löy tyhjän suklaapatukan kuoren, banaanipunnituslapun tai jogurttipurkin hihnalle. Yleensä nämä asiakkaat sanovat että oli pakko jo avata että selviää kotiin. Mulle se on ihan sama missä sen syövät, terveys ja hyvinvointi menee aina edelle. Se on sitten eri asia, jos tyhjä kaljatölkki tulisi vastaan mutta näin ei ole koskaan käynytkään.

Niin siis tää muija ei syönyt myynnissä olevaa tuotetta vaan kirppismyyjän eväät!

Vierailija kirjoitti:

Niin siis tää muija ei syönyt myynnissä olevaa tuotetta vaan kirppismyyjän eväät!

Onkohan edes sallittua työpaikalla pitää eväitä myyntitiskissä... Moka oli täysin kirpparin, laittaisivat edes lapun siihen eteen että NÄMÄ ON TYÖNTEKIJÄN EVÄITÄ

Saattoi olla joku lievästi kehitysvammainen henkilö, jolla ei tilannetajua eikä impulssikontrollia.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mulla on ollut diabetes toista vuosikymmentä jo, enkä ole ikinä joutunut syömään kaupassa ennen maksua. Laukussa kulkee aina jotain mukana, jos hätätilanne tulee. Kyllä oli tältä vanukkaan syöjältä ontuva selitys.

Kivat sulle.. diabeetikkojakin on erilaisia, osa on järjestelmällisiä ja osaavat ajatella ennakkoon, toiset taas unohtelevia ja huolettomia. Joskus se eväs on voitu syödä jo työpäivän aikana ja kauppaan on pakko töiden jälkeen mennä, toppatakissa neljön ruuhkassa voi tervettäkin alkaa heikottamaan. Luulisi saman sairauden kanssa elävän omaavan edes vähän sympatiaa kanssasisarilleen ja -veljilleen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis tää muija ei syönyt myynnissä olevaa tuotetta vaan kirppismyyjän eväät!

Onkohan edes sallittua työpaikalla pitää eväitä myyntitiskissä... Moka oli täysin kirpparin, laittaisivat edes lapun siihen eteen että NÄMÄ ON TYÖNTEKIJÄN EVÄITÄ

Niin tai asiakas voisi ensin yrittää maksaa ennen kuin lusikoi kohti kitapurjetta! Tulisi siinä selväksi, että se on jo jonkun toisen.

Kaffepulla kirjoitti:

Saattoi olla joku lievästi kehitysvammainen henkilö, jolla ei tilannetajua eikä impulssikontrollia.

Ei ollut. Vaan joku psykologi tms.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Saattoi olla joku lievästi kehitysvammainen henkilö, jolla ei tilannetajua eikä impulssikontrollia.

Ei ollut. Vaan joku psykologi tms.

Ettei vaan ollut se uimahallissa kastunut, joka on kallonkutistaja-alalla?

Pienen lapsen kanssa poikkeustilanteessa ehkä ok, mutta itse en ole koskaan moiseen sortunut. Aina on pienikin lapsi jaksanut odottaa, että on päästy kassasta läpi.

Heikotuskohtaus voi tulla kenelle tahansa, ja silloinkin ajattelisin, että kyseessä on poikkeus, ei niin, että joka kerta avaa banaanin tai pillimehun ennen kassaa. Pienet lapset oppii tosi nopeasti, että niin voi toimia aina, ellei aikuinen selitä, että tuotteet kuuluu maksaa ensin.

Kerran olin jostain syystä tosi janoisena kaupassa, oli muistaakseni käyty jo muualla asioilla, ja viimeiseksi mentiin ruokakauppaan, ja oli vielä tosi lämmin sää. Silloin oli niin jano, että meinasin pökertyä kassajonossa. Sinnittelin jotenkin kassan läpi, avasin ja hörppäsin sitten maksamisen jälkeen limsapullosta niin vauhdikkaasti, että siitä kuohui osa lattialle. Silloin olisi ehkä kannattanut avata se pullo jo ennen kassaa ja varovaisemmin.

Tosiaan jos on diabeetikko tai muusta sairaudesta kärsivä, ymmärrän syömisen ennen maksua jos on kiire saada verensokeria korkeammalle. Kiukutteleva lapsi on rajatapaus, mutta ymmärtäisin kyllä mainiosti senkin. Mutta tuo että terve, aikuinen ihminen ei malta jättää shoppailua kesken ja marssia tuotteen kanssa kassalle, maksaa ja mennä kaupan eteiseen tai autoon syömään ja sitten palata kauppaan jatkamaan ostoskierrosta, on jotenkin röyhkeää ja junttimaista. Sama kuin ostaisit vaikka urheiluvaatteet ja kävisit niillä heittämässä kahden tunnin juoksulenkin ja vasta sitten palaisit maksamaan, ja sanoisit selitykseksi että olin aikonut ne ostaa joka tapauksessa, joten mitä väliä vaikka kävin niillä hikoilemassa? Niin kauan kuin tuote on maksamatta, kauppa omistaa sen.

Tuo kirpparin kylmähylly saattoi olla kirpparin ainoa paikka jossa säilyttää eväitä, eli takahuoneessa ei ehkä ole henkilökunnalle jääkaappia yms. Työntekijä olisi voinut toki kirjoittaa että kyseessä on hänen eväät, mutta ehkä hänelle ei tullut mieleen että joku voisi ihan oikeasti syödä sen ennen maksua. Eli toisin sanoen oletti aikuisilla ihmisillä olevan käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mulla on ollut diabetes toista vuosikymmentä jo, enkä ole ikinä joutunut syömään kaupassa ennen maksua. Laukussa kulkee aina jotain mukana, jos hätätilanne tulee. Kyllä oli tältä vanukkaan syöjältä ontuva selitys.

Kivat sulle.. diabeetikkojakin on erilaisia, osa on järjestelmällisiä ja osaavat ajatella ennakkoon, toiset taas unohtelevia ja huolettomia. Joskus se eväs on voitu syödä jo työpäivän aikana ja kauppaan on pakko töiden jälkeen mennä, toppatakissa neljön ruuhkassa voi tervettäkin alkaa heikottamaan. Luulisi saman sairauden kanssa elävän omaavan edes vähän sympatiaa kanssasisarilleen ja -veljilleen...

Ei kauppaan ole koskaan pakko mennä neljänruuhkassa. Ei, vaikka olisi minkälainen sairaus. Jos on niin holtiton, ettei kykene huolehtimaan oman sairautensa hoidosta, pitää hankkia hoitaja/avustaja, joka huolehtii. Ei ole kauppiaan tehtävä tarjota ensiapua huolimattomille. 

Itsellä kävi kanssa tehdä aloitus tästä jutusta.

Ei sitä saisi syödä eka ja sitten maksaa. Tuote ei ole oma ennen, kuin tuote on maksettu.

Kuvitella jos lähes kaikki alkaisi tekemään samoin, niin rikollisuushan siinä kasvaisi.

Ainoat tapaukset, joissa tuon ymmärrän

1. Vammainen henkilö, joka ei osaa kontrolloida tekemisiään (sellaisilla yleensä avustaja mukana, joten hyvin epätodennäköistä)

2. Pieni lapsi, joka on karannut aikuiselta ja napannut tuotteen ennen kuin aikuinen ehtinyt hätiin

Meinasin itse kerran pyöryä lähikauppaan. Silti ei siinäkään hetkessä käynyt edes mielessä ottaa hyllystä jotain ja lappaa suuhun maksamatta. Yritin silti sinnitellä kassalle, jossa myyjä sitten totesi, että juo nyt se mehu ensin, ettet siihen paikkaan pyörry. Sitkeässä on opittu malli siitä, että maksamatonta tuotetta ei käytetä. Kaikilla näköjään ei ole, mikä hämmästyttää suuresti. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoat tapaukset, joissa tuon ymmärrän

1. Vammainen henkilö, joka ei osaa kontrolloida tekemisiään (sellaisilla yleensä avustaja mukana, joten hyvin epätodennäköistä)

2. Pieni lapsi, joka on karannut aikuiselta ja napannut tuotteen ennen kuin aikuinen ehtinyt hätiin

Eikun on vielä yksi tapaus

3. Muistisairas vanhus, joka on jo niin sekaisin ettei ymmärrä mitä voi tehdä ja mitä ei