Tilasin isoisän kantakortin mutta ei sieltä paljastunutkaan ihan sitä mitä olisin toivonut..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää ajatus siitä, että kaikista armeijan käyneistä on kunnon tiedot tuolla arkistoissa. Lähtien jo älykkyys- ja psykologisista testeistä, muista arvosteluista ja terveystiedoista nyt puhumattakaan. Siellä on mapeissa kaikki. Että sieltä sitten kelpaa lastenlasten tonkia tietoja joskus 2070-luvulla. "Vaarihan näyttää olleen ihan dille ja sopimaton johtajaksi.." :D 

Kyllä ne tiedot ovat kaikkien muidenkin kiinnostuneiden tongittavissa, kunhan on 50 v. kuolemasta. Jos siis laki on asian suhteen sama vielä 2070-luvulla. Nytkin kaatuneiden ja muiden yli 50 v. sitten kuolleiden kantakortit ovat vapaasti löydettävissä verkosta.

Pitää paikkansa. Olen käynyt netistä katsomassa kolmen sodassa kaatuneen sukulaiseni kantakortit. Kaikki olivat ns kunnon poikia, ihan kuin sukulaiset olivat muistelleet, eikä mitään rikkeitä tai epämääräisyyksiä ilmennyt. Tätä voi jatkaa sillä tavalla pidemmällekin, että sotapäiväkirjat ovat nekin netissä ja kantakortin perusteella voi "suunnistaa" lukemaan niitä. Tuurilla niistä voi löytää jonkin maininnan siitä, missä tilanteessa kaatuminen on tapahtunut. Varsinkin asemasodan ajalta on hyviä kirjoituksia, kun oli hiljaisempaa. Toki ne tekstit ovat aika ylimalkaisia, tyyliin "toinen komppania kohtasi vastarintaa, kolme kaatunutta", mutta kuitenkin. Yksi niistä kolmesta oli sukua. Sitten taas yhden sukulaisen komppanian kohdalla ei ollut muuta kuin sekavaa, selvästi kiireessä käsin kirjoitettua tekstiä pari riviä, mutta se oli talvisodan loppuvaihetta Kannaksella ja varmaan kusiset paikat muutenkin. 

Laittaisitko linkin, mistä nuo kantakortit näkyy?

Googlaa: Digitaaliarkisto. Sieltä "hakupalvelu" ja vapaasanahakuun sukulaisen nimi (laita sukunimi ensin). Odota hetki ja nimet tulee esiin. 

Kiitos!

Kerropa sitten löytyikö minkälaista tietoa? :)

Kävin katsomassa erään vasta tiedossa olleen sotasankarin kantakortin (kaatui viimeisenä sotakesänä). Kovat oli rangaistukset: juopumus julkisella paikalla ja sotilaspoliisin (?) vastustaminen: 30 vrk koppia. Juuri ennen sotaa suoritetussa varusmiespalveluksessakin saanut 7 vuorokautta arestia. Silti alikersantti, myöhemmin kersantti. Tuon ajan armeijassa oli se hyvä puoli, että jos mokasit, sait kunnon rangaistuksen, mutta sitten se oli suoritettu ja palattiin ruotuun. Nykyään laitetaan kotiin ja syrjäytetään kaveri heti alussa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. Ennen oli kovempi kuri, varsinkin sota-aikana. Suomessa ei sentään ammuttu pikkujutuista.

Ammuttiin mm. aseistakieltäytymisestä. Tänä päivänä pasifismi osittain jopa hyväksytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. Ennen oli kovempi kuri, varsinkin sota-aikana. Suomessa ei sentään ammuttu pikkujutuista.

Ammuttiin mm. aseistakieltäytymisestä. Tänä päivänä pasifismi osittain jopa hyväksytään.

Arndt Pekurisen kantakortista (ennen sotia), tuomiot: 4 kk + 4 kk + 6 kk + 9 kk vankeutta! Aina kun tuomio lusittu, takaisin armeijaan. Eli intissä vietti melkein kaksi vuotta sotilasvankilassa, kun ei ottanut asetta käteen. Lopulta antoivat hetkeksi olla, mutta sota-aikana sitten teloittivat. Eikä ollut kommunisti eikä vakooja, vaan pasifisti.

Ennen kuin kritisoitte mielenterveysongelmia miettikää vähän mikä tilanne silloin on ollut. Sodat kesti 1939-1945 (Lapin sota viimeisenä) ja miehet olivat monet alle kaksikymppisiä sinne mennessään. Vertailuna vuoden kestänyt korona-ahdistus on myös lisännyt mt-ongelmia.

Löytyipäs tällainen keskustelu. Olen samassa tilanteessa kuin ap. Isäni on tuomittu varastamisesta 8 kk kuritushuoneeseen vuonna 1942, ei selviä mitä on varastanut. 8 kk istumisen jälkeen takaisin rintamalle. 

Oli ihan tuntematon juttu suvulle. Ilmeisesti ei edes isoäitini tiennyt koko asiasta.

Mielenkiintoista että google heitti tänne. Oman isän kantakortissa luki että oli karannut ja saanut tuomionkin, mutta eivät olleet laittaneet täytäntöön vaan takaisin linjaan. Isä ei tästä koskaan puhunut.

Vähän kyllä arveluttaa onko noita tietoja järkevä julkaista ihan kaikille, edes omaisille.

Minä ole tilannut kolmen kaatuneen sukulaiseni kantakortit.

Yhdessä luki että kaatunut ja siunattu.

Toisessa luki että kaatui matkalla kenttäsairaalaan.

Kolmannessa luki että kaatunut ja siunattu.

Kyselin lapseni mummoilta noita (heidän veljiään). Ensimmäinen sai oli kuulemma saanut tarkka-ampujan luodin päähänsä talvisodassa. Näin kertoi myöhemmin veli, joka talvisodassa oli samassa porukassa.

Toisesta ei ollut muuta tietoa kuin se, että pappi oli kertonut että luoti oli osunut sydämeen ja loppu tullut heti. No eipä tullut. Jatkosdasn hyökkäysvaiheessa meni.

Kolmas oli oudoin. Mummo sanoi että sankarihautajaiset oli olleet, mutta heille oli sanottu että pommitus oli osunut niin pahasti kohdalle, ettei arkkua saa avata. Kantajat arveli että siellä oli vain hiekkaa. Oli Kannaksella 1944 kun venäläinen aloitti suurhyökkäyksen.

20-23 vuotiaita kaikki.