Tilasin isoisän kantakortin mutta ei sieltä paljastunutkaan ihan sitä mitä olisin toivonut..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hänelle palveluksesta! Toivottavasti varasti edes saksalaisilta.

Ukki kertoi että olivat juoneet saksalaista telaketjuöljyä, käsitelleet sitä jotenkin ja vetäneet kännit :-)

Oli muutenkin aika "sotasankari", istunut vankilassa ja vapautettu sieltä kaukopartiohommiin vapaaehtoisena.

Jäi siellä nalkkiin "höökipulveriin", amfetamiiniin jota popsi partioreissujen aikana, eikä pystynyt lopettamaan kaman käyttöä sodan loputtua.

Pääsi kuiville vasta joskus -70 luvulla.

"Telaketju" oli panssarivaunujen etanolipohjaista jäähdytysnestettä. Sitä joivat jotkut, mutta riskinä oli epäpuhtaudet ja jos sattui olemaan metanolia.

Mikäs sen suurempi kunnia, kuin jos faarivainaa olisikin ollut rintamalohkon suurin sutenööri ja pimeän tavaran kauppias.

Toinen ukki puhui mielellään sodasta, oli kova itänaapurin vihaaja ja osallistui kaiken maailman veteraanien kuoroihin ja tapahtumiin ensimmäisten joukossa. Rinnassaan hän kantoi erilaisia juhlamerkkejä, jotka lapsena käsitin kunniamerkeiksi. Kantakortissa ei sitten ilmennyt yhtään osallistumista taisteluihin, vaan hän oli toiminut kaukana takalinjoilla huollon tehtävissä koko sodan ajan. Rintamerkit oli jotakin kuorotoiminnasta ansaittuja. Toinen ukki puolestaan ei venäläisistä pahaa puhunut, eikä osallistunut mihinkään veteraanien toimintaan. Hänen kantakortissaan vilisee taisteluihin osallistumisia, kaksi haavoittumista ja ylennyspäivämäärät. Että ei ne suuret puheet aina kerro mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää ajatus siitä, että kaikista armeijan käyneistä on kunnon tiedot tuolla arkistoissa. Lähtien jo älykkyys- ja psykologisista testeistä, muista arvosteluista ja terveystiedoista nyt puhumattakaan. Siellä on mapeissa kaikki. Että sieltä sitten kelpaa lastenlasten tonkia tietoja joskus 2070-luvulla. "Vaarihan näyttää olleen ihan dille ja sopimaton johtajaksi.." :D 

Kyllä ne tiedot ovat kaikkien muidenkin kiinnostuneiden tongittavissa, kunhan on 50 v. kuolemasta. Jos siis laki on asian suhteen sama vielä 2070-luvulla. Nytkin kaatuneiden ja muiden yli 50 v. sitten kuolleiden kantakortit ovat vapaasti löydettävissä verkosta.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää ajatus siitä, että kaikista armeijan käyneistä on kunnon tiedot tuolla arkistoissa. Lähtien jo älykkyys- ja psykologisista testeistä, muista arvosteluista ja terveystiedoista nyt puhumattakaan. Siellä on mapeissa kaikki. Että sieltä sitten kelpaa lastenlasten tonkia tietoja joskus 2070-luvulla. "Vaarihan näyttää olleen ihan dille ja sopimaton johtajaksi.." :D 

No aika pieni osuus sinne johtajakoulutukseen loppujen lopuksi katsotaan sopivaksi, että siinä nyt ei mitään ihmettelemistä tai häpeämistä. Jos taas vaari on on ihan dille, niin se ominaisuus tuskin iän myötäkään häviää:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää ajatus siitä, että kaikista armeijan käyneistä on kunnon tiedot tuolla arkistoissa. Lähtien jo älykkyys- ja psykologisista testeistä, muista arvosteluista ja terveystiedoista nyt puhumattakaan. Siellä on mapeissa kaikki. Että sieltä sitten kelpaa lastenlasten tonkia tietoja joskus 2070-luvulla. "Vaarihan näyttää olleen ihan dille ja sopimaton johtajaksi.." :D 

Kyllä ne tiedot ovat kaikkien muidenkin kiinnostuneiden tongittavissa, kunhan on 50 v. kuolemasta. Jos siis laki on asian suhteen sama vielä 2070-luvulla. Nytkin kaatuneiden ja muiden yli 50 v. sitten kuolleiden kantakortit ovat vapaasti löydettävissä verkosta.

Pitää paikkansa. Olen käynyt netistä katsomassa kolmen sodassa kaatuneen sukulaiseni kantakortit. Kaikki olivat ns kunnon poikia, ihan kuin sukulaiset olivat muistelleet, eikä mitään rikkeitä tai epämääräisyyksiä ilmennyt. Tätä voi jatkaa sillä tavalla pidemmällekin, että sotapäiväkirjat ovat nekin netissä ja kantakortin perusteella voi "suunnistaa" lukemaan niitä. Tuurilla niistä voi löytää jonkin maininnan siitä, missä tilanteessa kaatuminen on tapahtunut. Varsinkin asemasodan ajalta on hyviä kirjoituksia, kun oli hiljaisempaa. Toki ne tekstit ovat aika ylimalkaisia, tyyliin "toinen komppania kohtasi vastarintaa, kolme kaatunutta", mutta kuitenkin. Yksi niistä kolmesta oli sukua. Sitten taas yhden sukulaisen komppanian kohdalla ei ollut muuta kuin sekavaa, selvästi kiireessä käsin kirjoitettua tekstiä pari riviä, mutta se oli talvisodan loppuvaihetta Kannaksella ja varmaan kusiset paikat muutenkin. 

Minäkin olen tilannut kummankin isoisäni kortit ja laittanut ne Sotapolku.fi.

En tiedä menikö kaikki komppanja tms merkinnät ihan oikein kun en tiedä näistä armeijan lyhenteistä mitään ja merkinnät tehty kauniilla, koukeroisella kaunokirjoituksella.

Tuossa aikaisemmin joku laittoi että isoisä oli ollut sotasairaalassa ja sitä ihmetelleet kun ei itse ollut puhunut haavoittumisesta mitään. Ja sairaala olikin sitten hermoparantola johon toki moni joutuikin. Monta itsemurhan tantereella tehnyttä on merkitty myös taistelussa menehtyneeksi, jotta lesket saivat eläkkeen.

Miten ja mistä kantakortin voi tilata/katsoa?

Vierailija kirjoitti:

Miten ja mistä kantakortin voi tilata/katsoa?

Kansallisarkiston (entinen Sota-arkisto) nettisivuilta voi tilata, maksaa muistaakseni pari kymppiä ja saat kopion postitse kotiisi. Syntymä- ja kuolinaika pitäisi tietää, ja tietysti koko nimi niin osaavat etsiä. Jotenkin näin se meni. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ja mistä kantakortin voi tilata/katsoa?

Yritetäänkö enää etsiä tietoa itse? Vai pääseekö helpommalla, jos kysyy vauva.fi ja jää odottamaan vastausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää ajatus siitä, että kaikista armeijan käyneistä on kunnon tiedot tuolla arkistoissa. Lähtien jo älykkyys- ja psykologisista testeistä, muista arvosteluista ja terveystiedoista nyt puhumattakaan. Siellä on mapeissa kaikki. Että sieltä sitten kelpaa lastenlasten tonkia tietoja joskus 2070-luvulla. "Vaarihan näyttää olleen ihan dille ja sopimaton johtajaksi.." :D 

Kyllä ne tiedot ovat kaikkien muidenkin kiinnostuneiden tongittavissa, kunhan on 50 v. kuolemasta. Jos siis laki on asian suhteen sama vielä 2070-luvulla. Nytkin kaatuneiden ja muiden yli 50 v. sitten kuolleiden kantakortit ovat vapaasti löydettävissä verkosta.

Pitää paikkansa. Olen käynyt netistä katsomassa kolmen sodassa kaatuneen sukulaiseni kantakortit. Kaikki olivat ns kunnon poikia, ihan kuin sukulaiset olivat muistelleet, eikä mitään rikkeitä tai epämääräisyyksiä ilmennyt. Tätä voi jatkaa sillä tavalla pidemmällekin, että sotapäiväkirjat ovat nekin netissä ja kantakortin perusteella voi "suunnistaa" lukemaan niitä. Tuurilla niistä voi löytää jonkin maininnan siitä, missä tilanteessa kaatuminen on tapahtunut. Varsinkin asemasodan ajalta on hyviä kirjoituksia, kun oli hiljaisempaa. Toki ne tekstit ovat aika ylimalkaisia, tyyliin "toinen komppania kohtasi vastarintaa, kolme kaatunutta", mutta kuitenkin. Yksi niistä kolmesta oli sukua. Sitten taas yhden sukulaisen komppanian kohdalla ei ollut muuta kuin sekavaa, selvästi kiireessä käsin kirjoitettua tekstiä pari riviä, mutta se oli talvisodan loppuvaihetta Kannaksella ja varmaan kusiset paikat muutenkin. 

Löysin isoisäni komppanian sotapäiväkirjan ja kuolinvuoden tietäen löysin kohdan, jossa kirjoitettiin hänen haavoittuneen miinaan ja kuolleen sotasairaalassa. Otin talteen tuon kohdan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs noista. Eihän se sinun häpeäsi ole.

Noo en minä sitä häpeä, oudolle ajatukselle vaan tuntuu kun muistaa sen sellaisena rauhallisena vanhuksena. Että ei nyt ihan putkassa istuva varas tule ekana mieleen.

Ei oudolle ajatukselle vaan oudolta ajatukselta. Opettele kirjoittamaan oikein, perhana!

Kyllä, herra kersantti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää ajatus siitä, että kaikista armeijan käyneistä on kunnon tiedot tuolla arkistoissa. Lähtien jo älykkyys- ja psykologisista testeistä, muista arvosteluista ja terveystiedoista nyt puhumattakaan. Siellä on mapeissa kaikki. Että sieltä sitten kelpaa lastenlasten tonkia tietoja joskus 2070-luvulla. "Vaarihan näyttää olleen ihan dille ja sopimaton johtajaksi.." :D 

Kyllä ne tiedot ovat kaikkien muidenkin kiinnostuneiden tongittavissa, kunhan on 50 v. kuolemasta. Jos siis laki on asian suhteen sama vielä 2070-luvulla. Nytkin kaatuneiden ja muiden yli 50 v. sitten kuolleiden kantakortit ovat vapaasti löydettävissä verkosta.

Pitää paikkansa. Olen käynyt netistä katsomassa kolmen sodassa kaatuneen sukulaiseni kantakortit. Kaikki olivat ns kunnon poikia, ihan kuin sukulaiset olivat muistelleet, eikä mitään rikkeitä tai epämääräisyyksiä ilmennyt. Tätä voi jatkaa sillä tavalla pidemmällekin, että sotapäiväkirjat ovat nekin netissä ja kantakortin perusteella voi "suunnistaa" lukemaan niitä. Tuurilla niistä voi löytää jonkin maininnan siitä, missä tilanteessa kaatuminen on tapahtunut. Varsinkin asemasodan ajalta on hyviä kirjoituksia, kun oli hiljaisempaa. Toki ne tekstit ovat aika ylimalkaisia, tyyliin "toinen komppania kohtasi vastarintaa, kolme kaatunutta", mutta kuitenkin. Yksi niistä kolmesta oli sukua. Sitten taas yhden sukulaisen komppanian kohdalla ei ollut muuta kuin sekavaa, selvästi kiireessä käsin kirjoitettua tekstiä pari riviä, mutta se oli talvisodan loppuvaihetta Kannaksella ja varmaan kusiset paikat muutenkin. 

Löysin isoisäni komppanian sotapäiväkirjan ja kuolinvuoden tietäen löysin kohdan, jossa kirjoitettiin hänen haavoittuneen miinaan ja kuolleen sotasairaalassa. Otin talteen tuon kohdan.

Itse löysin sieltä kaatuneiden tietokannasta tiedon, että mummoni veli oli kuollut haavoittuneena matkalla kenttäsairaalaan. Muistan kun mummo joskus puhui, että veli oli kuulemma saanut luodin sydämeensä ja loppu oli ollut nopea. Näin oli sotilaspappi ja joku upseeri kirjoittaneet mummon äidille ja ymmärrän miksi. No, hyvä ettei mummo tai äitinsä koskaan saanut tietää, että se loppu ei ollut ollut nopea.

Täytyy ottaa huomioon tuolloiset erittäin poikkeukselliset olosuhteet.

Nuoret pojat nälässä ja vilussa, syödäkseen siellä moni joutui varastamaan.

Olosuhteet ja paine purkaantui esim. lomalla ja iltavapailla alkoholin avustamana tappeluina jne.

Lisäksi sodassa raaistuu ja väkivaltaan varmaan tuli tartuttua helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää ajatus siitä, että kaikista armeijan käyneistä on kunnon tiedot tuolla arkistoissa. Lähtien jo älykkyys- ja psykologisista testeistä, muista arvosteluista ja terveystiedoista nyt puhumattakaan. Siellä on mapeissa kaikki. Että sieltä sitten kelpaa lastenlasten tonkia tietoja joskus 2070-luvulla. "Vaarihan näyttää olleen ihan dille ja sopimaton johtajaksi.." :D 

Kyllä ne tiedot ovat kaikkien muidenkin kiinnostuneiden tongittavissa, kunhan on 50 v. kuolemasta. Jos siis laki on asian suhteen sama vielä 2070-luvulla. Nytkin kaatuneiden ja muiden yli 50 v. sitten kuolleiden kantakortit ovat vapaasti löydettävissä verkosta.

Pitää paikkansa. Olen käynyt netistä katsomassa kolmen sodassa kaatuneen sukulaiseni kantakortit. Kaikki olivat ns kunnon poikia, ihan kuin sukulaiset olivat muistelleet, eikä mitään rikkeitä tai epämääräisyyksiä ilmennyt. Tätä voi jatkaa sillä tavalla pidemmällekin, että sotapäiväkirjat ovat nekin netissä ja kantakortin perusteella voi "suunnistaa" lukemaan niitä. Tuurilla niistä voi löytää jonkin maininnan siitä, missä tilanteessa kaatuminen on tapahtunut. Varsinkin asemasodan ajalta on hyviä kirjoituksia, kun oli hiljaisempaa. Toki ne tekstit ovat aika ylimalkaisia, tyyliin "toinen komppania kohtasi vastarintaa, kolme kaatunutta", mutta kuitenkin. Yksi niistä kolmesta oli sukua. Sitten taas yhden sukulaisen komppanian kohdalla ei ollut muuta kuin sekavaa, selvästi kiireessä käsin kirjoitettua tekstiä pari riviä, mutta se oli talvisodan loppuvaihetta Kannaksella ja varmaan kusiset paikat muutenkin. 

Laittaisitko linkin, mistä nuo kantakortit näkyy?

Kyllä se sukututkimus tuo monet valheet toteen ja dna testit meillä mummo haukkui naapuria ovat serkuksia. No tehtiin sukututkimus ukki ja mummo serkuksia sekin selvisi miksi meitä katsotaan kieroon dna testi tehtiin sisaruksista yhdellä eri isä ei ole äidin ei mummon puheet pitäneet paikkaansa peittelivät vain omia tekojaan haukkumalla muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää ajatus siitä, että kaikista armeijan käyneistä on kunnon tiedot tuolla arkistoissa. Lähtien jo älykkyys- ja psykologisista testeistä, muista arvosteluista ja terveystiedoista nyt puhumattakaan. Siellä on mapeissa kaikki. Että sieltä sitten kelpaa lastenlasten tonkia tietoja joskus 2070-luvulla. "Vaarihan näyttää olleen ihan dille ja sopimaton johtajaksi.." :D 

Kyllä ne tiedot ovat kaikkien muidenkin kiinnostuneiden tongittavissa, kunhan on 50 v. kuolemasta. Jos siis laki on asian suhteen sama vielä 2070-luvulla. Nytkin kaatuneiden ja muiden yli 50 v. sitten kuolleiden kantakortit ovat vapaasti löydettävissä verkosta.

Pitää paikkansa. Olen käynyt netistä katsomassa kolmen sodassa kaatuneen sukulaiseni kantakortit. Kaikki olivat ns kunnon poikia, ihan kuin sukulaiset olivat muistelleet, eikä mitään rikkeitä tai epämääräisyyksiä ilmennyt. Tätä voi jatkaa sillä tavalla pidemmällekin, että sotapäiväkirjat ovat nekin netissä ja kantakortin perusteella voi "suunnistaa" lukemaan niitä. Tuurilla niistä voi löytää jonkin maininnan siitä, missä tilanteessa kaatuminen on tapahtunut. Varsinkin asemasodan ajalta on hyviä kirjoituksia, kun oli hiljaisempaa. Toki ne tekstit ovat aika ylimalkaisia, tyyliin "toinen komppania kohtasi vastarintaa, kolme kaatunutta", mutta kuitenkin. Yksi niistä kolmesta oli sukua. Sitten taas yhden sukulaisen komppanian kohdalla ei ollut muuta kuin sekavaa, selvästi kiireessä käsin kirjoitettua tekstiä pari riviä, mutta se oli talvisodan loppuvaihetta Kannaksella ja varmaan kusiset paikat muutenkin. 

Laittaisitko linkin, mistä nuo kantakortit näkyy?

Googlaa: Digitaaliarkisto. Sieltä "hakupalvelu" ja vapaasanahakuun sukulaisen nimi (laita sukunimi ensin). Odota hetki ja nimet tulee esiin. 

Äidinäiti aina puhui kuinka hienosta suvusta on lähtöisin. Että on aatelista ja kartanonherraa ja vaikka mitä. No, hän kuoli jo 10 vuotta sitten ja itse olen muutaman vuoden nyt sukututkimusta harrastanut. Mummon suku täynnä aviottomia lapsia, loisia ja muuta yhteiskunnan alinta kastia siihen maailman aikaan. Ilmeisesti näillä suurilla puheillaan yritti peittää ja muuntaa totuutta. Autuaan tietämättömänä siitä, että digitoidut asiakirjat joskus paljastaisivat kaiken jälkipolville.. Vanhoista ihmisissä esiintyi paljon tätä häpeää ja peittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää ajatus siitä, että kaikista armeijan käyneistä on kunnon tiedot tuolla arkistoissa. Lähtien jo älykkyys- ja psykologisista testeistä, muista arvosteluista ja terveystiedoista nyt puhumattakaan. Siellä on mapeissa kaikki. Että sieltä sitten kelpaa lastenlasten tonkia tietoja joskus 2070-luvulla. "Vaarihan näyttää olleen ihan dille ja sopimaton johtajaksi.." :D 

Kyllä ne tiedot ovat kaikkien muidenkin kiinnostuneiden tongittavissa, kunhan on 50 v. kuolemasta. Jos siis laki on asian suhteen sama vielä 2070-luvulla. Nytkin kaatuneiden ja muiden yli 50 v. sitten kuolleiden kantakortit ovat vapaasti löydettävissä verkosta.

Pitää paikkansa. Olen käynyt netistä katsomassa kolmen sodassa kaatuneen sukulaiseni kantakortit. Kaikki olivat ns kunnon poikia, ihan kuin sukulaiset olivat muistelleet, eikä mitään rikkeitä tai epämääräisyyksiä ilmennyt. Tätä voi jatkaa sillä tavalla pidemmällekin, että sotapäiväkirjat ovat nekin netissä ja kantakortin perusteella voi "suunnistaa" lukemaan niitä. Tuurilla niistä voi löytää jonkin maininnan siitä, missä tilanteessa kaatuminen on tapahtunut. Varsinkin asemasodan ajalta on hyviä kirjoituksia, kun oli hiljaisempaa. Toki ne tekstit ovat aika ylimalkaisia, tyyliin "toinen komppania kohtasi vastarintaa, kolme kaatunutta", mutta kuitenkin. Yksi niistä kolmesta oli sukua. Sitten taas yhden sukulaisen komppanian kohdalla ei ollut muuta kuin sekavaa, selvästi kiireessä käsin kirjoitettua tekstiä pari riviä, mutta se oli talvisodan loppuvaihetta Kannaksella ja varmaan kusiset paikat muutenkin. 

Laittaisitko linkin, mistä nuo kantakortit näkyy?

Googlaa: Digitaaliarkisto. Sieltä "hakupalvelu" ja vapaasanahakuun sukulaisen nimi (laita sukunimi ensin). Odota hetki ja nimet tulee esiin. 

Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää ajatus siitä, että kaikista armeijan käyneistä on kunnon tiedot tuolla arkistoissa. Lähtien jo älykkyys- ja psykologisista testeistä, muista arvosteluista ja terveystiedoista nyt puhumattakaan. Siellä on mapeissa kaikki. Että sieltä sitten kelpaa lastenlasten tonkia tietoja joskus 2070-luvulla. "Vaarihan näyttää olleen ihan dille ja sopimaton johtajaksi.." :D 

Kyllä ne tiedot ovat kaikkien muidenkin kiinnostuneiden tongittavissa, kunhan on 50 v. kuolemasta. Jos siis laki on asian suhteen sama vielä 2070-luvulla. Nytkin kaatuneiden ja muiden yli 50 v. sitten kuolleiden kantakortit ovat vapaasti löydettävissä verkosta.

Pitää paikkansa. Olen käynyt netistä katsomassa kolmen sodassa kaatuneen sukulaiseni kantakortit. Kaikki olivat ns kunnon poikia, ihan kuin sukulaiset olivat muistelleet, eikä mitään rikkeitä tai epämääräisyyksiä ilmennyt. Tätä voi jatkaa sillä tavalla pidemmällekin, että sotapäiväkirjat ovat nekin netissä ja kantakortin perusteella voi "suunnistaa" lukemaan niitä. Tuurilla niistä voi löytää jonkin maininnan siitä, missä tilanteessa kaatuminen on tapahtunut. Varsinkin asemasodan ajalta on hyviä kirjoituksia, kun oli hiljaisempaa. Toki ne tekstit ovat aika ylimalkaisia, tyyliin "toinen komppania kohtasi vastarintaa, kolme kaatunutta", mutta kuitenkin. Yksi niistä kolmesta oli sukua. Sitten taas yhden sukulaisen komppanian kohdalla ei ollut muuta kuin sekavaa, selvästi kiireessä käsin kirjoitettua tekstiä pari riviä, mutta se oli talvisodan loppuvaihetta Kannaksella ja varmaan kusiset paikat muutenkin. 

Laittaisitko linkin, mistä nuo kantakortit näkyy?

Googlaa: Digitaaliarkisto. Sieltä "hakupalvelu" ja vapaasanahakuun sukulaisen nimi (laita sukunimi ensin). Odota hetki ja nimet tulee esiin. 

Kiitos!

Tämä on tosi hyvä sivusto kyllä. Digitoidut kuvat ovat hyvälaatuisia, ainoa mitä joutuu suurennuslasilla katselemaan, on nuo merkinnät kun osa on tehty pienellä käsialalla ja ei meinaa selvää saada.