Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa ei kannusteta lapsia harrastamaan?
07.02.2021 |
Onko joku muukin maa jossa asiantuntijat (ja yleinen mielipide) ovat sitä mieltä että lapsi ei tarvitse harrastuksia vaan leikki riittää.
En yhtään vähättele leikin merkitystä, sille tuleekin antaa aikaa ja vanhempien pitää sitä vaalia. On kuitenkin erikoista että lasten harrastuksia demonisoidaan ja harrastuksiin kuskaavia vanhempia pidetään lasten rääkkääjinä.
Minulla on kaksi lasta joista toinen ollut jäntevä vauva ja jo taaperona häntä hämmästeltiin neuvolassa taitavasta motoriikasta. Hän oppi luistelemaan 3v ja aloitti 3,5v joukkueessa. Hän oppi uimaan 3,5v ja sai ensimmäisem uimamerkkinsä. 4v hän hiihti luistelutyylillä jne jne.
Tämä lapsi on siis aina ollut luonnonlahjakkuus ja olisi ollut erittäin väärin häntä estää liikkumasta. Nyt poika on 15v ja tulevaisuus näyttää mitä hänestä tulee.
Toinen lapsi on myöskin liikunnallinen ja harrastanut 5v lähtien joukkueessa. Hän on myös musikaalinen ja hän on esiintynyt 10v lähtien.
Miksei lapset saa harrastaa? Onko pleikan pelaaminen tärkeintä?
Kommentit (20)
Kyllä kannustetaan mutta ei pakoteta. Lasten kannustaminen liikuntaan joissakin maissa on kaikkea muuta kun kannustavaa, lapset erotetaan perheistään ja yritetään kouluttaa huippuurheilijouksi, niistä ketkä tässä valmennuksessa epäonnistuu ei tuoda julkisuuteen he asuvat kaduilla tai työskentelee tehtaissa siinä missä muutkin köyhät ja epäonniset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pleikan pelaaminen on myös harrastus.
Ei harrastamiseen tarvita mitään harrastuskyyditystä ja seuraa/yhdistystä.
Kaksipiippuinen juttu. Lapsen luontaisesta lahjakkuudesta ja liikunnan ilosta on pahimmillaan lyhyt matka siihen, että lapsi ylikuormittuu eri lajiensa kanssa ja alkaa lopulta toteuttaa vanhemman unelmia eikä omiaan. Niin kauan kuin harrastaminen tapahtuu lapsen ehdoilla, se on positiivista. Varsinkin urheiluharrastuksissa on miinuspuolena liiallinen tavoitteellisuus jo pikkulapsena, höntsäilyharrastaminen loistaa poissaolollaan ja pahimmillaan koululainen on jo liian vanha aloittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen alakouluope ja kyllä sanoisin että harrastavat lapset ovat luokan taitavimpia ihan kaikissa aineissa. Nämä lapset ovat iloisia, sosiaalisia ja joustavia.
Sitten on lapsia jotka eivät harrasta. Yleensä tällaiset pojat pelaa vapaa-ajat. Jännä kyllä, matemaattisesti nämä pelaaja-pojat ovat yleensä hyviä. Liikunnallisesti erittäin heikkoja.
Sitten on niitä vanhempia ja heidän lapsia, joilla urheilu menee yli. Heillä on joka päivälle treenit ja kaikki vapaa-ajat urheillaan. Lapset ovat väsyneitä ja apaattisia suorittajia. Se on surullista katsottavaa.
Nyt kannattaa miettiä mikä on syy ja mikä seuraus. Ei välttämättä ole kyse siitä, että harrastus tekee lapsesta sosiaalisen ja joustavan, vaan jo varhaisessa vaiheessa sosiaaliset ja joustavat lapset hakeutuvat enemmän harrastusten pariin ja viihtyvät niissä. Lapset ovat yksilöitä, jotkut tykkäävät harrastaa paljon ja jotkut vähemmän ja eri asioita. Maksullinen harrastus ei ole ainoa lapsia kehittävä juttu, vaan samalla tavalla lukeminen, ystävien kanssa vietetty aika, perheenä yhdessä ajan viettäminen ja itsenäinen pohdiskelu voi olla kehittävää ja HYVÄKSI lapselle.
Muutakin voi harrastaa kuin liikuntaa, kaikille liikunta vaan ei ole vahvuus. Lisäksi voidaan miettiä tarvitseeko 3vuotiaille olla harrastus, kouluikäinen saattaakin jo kaivata enemmän virikkeitä. Kaikki lapset eivät ole yhtä sosiaalisia luonteita joten pitää myös punnita onko harrastus koulun tai päiväkodin lisäksi enemmän voimia vievä kuin antava tapahtuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen alakouluope ja kyllä sanoisin että harrastavat lapset ovat luokan taitavimpia ihan kaikissa aineissa. Nämä lapset ovat iloisia, sosiaalisia ja joustavia.
Sitten on lapsia jotka eivät harrasta. Yleensä tällaiset pojat pelaa vapaa-ajat. Jännä kyllä, matemaattisesti nämä pelaaja-pojat ovat yleensä hyviä. Liikunnallisesti erittäin heikkoja.
Sitten on niitä vanhempia ja heidän lapsia, joilla urheilu menee yli. Heillä on joka päivälle treenit ja kaikki vapaa-ajat urheillaan. Lapset ovat väsyneitä ja apaattisia suorittajia. Se on surullista katsottavaa.
Jostain syystä lapsen luokan häiriköt olivat koko alakoulun ajan kolmen pojan jääkiekkoporukka. Yläkoulun puolella heidät hajautettiin eri luokkiin ja alakoulun puolelta jatkanut luokka rauhoittui ihan selvästi.
Minä kysyisin mieluummin, miksi vain ohjattua harrastusta pidetään harrastuksena. Ja niistäkin lähinnä urheilu ja jotkut tietyt instrumentit ovat oikeita harrastuksia, vaikkapa kuviskoulu on pelkkää puuhastelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella oli alle kouluikäisenä ihan tarpeeksi harrastusta päivähoidossa. Hoitopäivän pituus oli noin 8,5 h.
Vierailija kirjoitti:
Pleikan pelaaminen on myös harrastus.
Ei harrastamiseen tarvita mitään harrastuskyyditystä ja seuraa/yhdistystä.
Kyllä tarvitaan! Yhdistys tarjoaa vanhemmalle yleisön, jolle voi esitellä aktiivisuuttaan ja rankkaa työtään, jota hän tekee lapsensa menestyksen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pleikan pelaaminen on myös harrastus.
Ei harrastamiseen tarvita mitään harrastuskyyditystä ja seuraa/yhdistystä.
Eihän sellainen ole mikään Oikea Harrastus, missä ei tarvitse leipoa mokkapaloja.
Harrastus on hyvä asia, mutta jos harrastus vie 4 iltaa arkena ja viikonloput päälle, se on mielestäni liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kannustetaan liikaakin. Tosin mikäs siinä jos kaikki tykkää. Itse en vaan suostuisi viettämään viikonloppuja turnausmatkoilla, olemaan aktiivina junioritoiminnassa enkä tekemään lapsen harrastuksesta omaa harrastusta.
Ap:n lapsesta voi tulla vaikka nuuskaava narkkari, moni entinen jääkiekkoilija on luonut itselleen kivan liikunnallisen tulevaisuuden, jossa pakoillaan huumepoliisia.
Harrastuksena voi olla vaikka lintujen bongaaminen tai kasvien keräily, kummassakaan ei tarvitse leipoa mokkapaloja eikä tarvita erikseen valmentajaa, joka hitsaa joukkoetta yhteen.
Lapsi voi harrastaa myös matkustamista. Sosiaalisesti taitava lapseni herätti jo neuvolassa ihastusta jokeltelemalla englanniksi ja on nyt 4v iässä käynyt jo yli 20 maassa. Jopa viime kesänä käytiin ulkomailla, koska eihän sitä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja on tärkeää, että lapsi saa harrastaa haluamaansa asiaa vanhempien tuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alakouluope ja kyllä sanoisin että harrastavat lapset ovat luokan taitavimpia ihan kaikissa aineissa. Nämä lapset ovat iloisia, sosiaalisia ja joustavia.
Sitten on lapsia jotka eivät harrasta. Yleensä tällaiset pojat pelaa vapaa-ajat. Jännä kyllä, matemaattisesti nämä pelaaja-pojat ovat yleensä hyviä. Liikunnallisesti erittäin heikkoja.
Sitten on niitä vanhempia ja heidän lapsia, joilla urheilu menee yli. Heillä on joka päivälle treenit ja kaikki vapaa-ajat urheillaan. Lapset ovat väsyneitä ja apaattisia suorittajia. Se on surullista katsottavaa.
Jostain syystä lapsen luokan häiriköt olivat koko alakoulun ajan kolmen pojan jääkiekkoporukka. Yläkoulun puolella heidät hajautettiin eri luokkiin ja alakoulun puolelta jatkanut luokka rauhoittui ihan selvästi.
Taas on kyllä vedetty mutkat suoriksi tässä kommentissa. Jännä kun mun lapsen luokalla ne jalkapalloilijat tekee kaiken maailman kepposia. Koskelan teinimurhaaja harrasti jalkapalloa. Eiköhän se lapsen luonne kuitenkin vaikuta kaikista eniten.
Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä enemmän myös se harrastus on vielä leikkiä ja leikin kautta oppimista. Itse valmennan taitolajia, jossa aloittelijan tunnista noin 80% on leikkiä ja 20% sitä tavoitteellisempaa harjoittelua.
Ongelmia on vain silloin, kun ryhmässä on kovin eritasoisia lapsia, esimerkiksi yksi, joka on joko luonteeltaan tai tottumuksestaan (muut lajit) sopiva tiukkaan kurinalaiseen harjoitteluun, mutta sitä ei voida tehdä, koska ryhmän muut jäsenet eivät ole sellaiseen vielä valmiita. Yleensä tällaiset lapset ohjataan ryhmään, jossa on samankaltaisia valmiuksia.
Pikkuhiljaa sitten iän ja oppimisvalmiuksien kasvaessa tätä 80/20-osuutta muutetaan. Mutta, vielä aikuisillekin on erittäin tärkeää, että lajin parissa on myös hauskaa, ei pelkästään tiukkapipoista treeniä.
Eiköhän tässä korrelaatio mene niin päin, että ns. hyvissä perheissä lapsiin panostetaan viemällä heitä harrastuksiin. Nämä samat lapset ovat myös perineet älykkyyttä ja sinnikkyyttä ja muita positiivisia luonteenpiirteitä, jotka auttavat heitä pärjäämään koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alakouluope ja kyllä sanoisin että harrastavat lapset ovat luokan taitavimpia ihan kaikissa aineissa. Nämä lapset ovat iloisia, sosiaalisia ja joustavia.
Sitten on lapsia jotka eivät harrasta. Yleensä tällaiset pojat pelaa vapaa-ajat. Jännä kyllä, matemaattisesti nämä pelaaja-pojat ovat yleensä hyviä. Liikunnallisesti erittäin heikkoja.
Sitten on niitä vanhempia ja heidän lapsia, joilla urheilu menee yli. Heillä on joka päivälle treenit ja kaikki vapaa-ajat urheillaan. Lapset ovat väsyneitä ja apaattisia suorittajia. Se on surullista katsottavaa.
Jostain syystä lapsen luokan häiriköt olivat koko alakoulun ajan kolmen pojan jääkiekkoporukka. Yläkoulun puolella heidät hajautettiin eri luokkiin ja alakoulun puolelta jatkanut luokka rauhoittui ihan selvästi.
Taas on kyllä vedetty mutkat suoriksi tässä kommentissa. Jännä kun mun lapsen luokalla ne jalkapalloilijat tekee kaiken maailman kepposia. Koskelan teinimurhaaja harrasti jalkapalloa. Eiköhän se lapsen luonne kuitenkin vaikuta kaikista eniten.
Näinpä. Ainakin pk-seudulla jääkiekko on sen verran kallis harrastus, että vain koulutetut varakkaiden perheiden lapset pääasiassa harrastavat. Tuntemani jääkiekkoilijat ovat niitä fiksuimpia koulussakin. Aina tietenkin on poikkeuksia ja luonne kyllä vaikuttaa. Hiljainen arka lapsi ei kyllä oikein edes sovellu kiekkoon luonteensa puolesta. Toki voi viihtyä, jos on taitava. Jääkiekkoon liitetään helposti negatiivisia stigmoja, koska on tavallista kalliimpi laji.
Vierailija kirjoitti:
Harrastus on hyvä asia, mutta jos harrastus vie 4 iltaa arkena ja viikonloput päälle, se on mielestäni liikaa.
No mitäs sinun mielestäsi pitäisi sitten tehdä tuo aika? Pelata tietokoneella, mikä on keskivertopojan ykkösharrastus. Oma poikani hoitaa koulun tosi hyvin, harrastaa joukkuelajia, joka vie 4-5 päivää/iltaa viikossa. Lisäksi on yksi taideharrastus kerran viikossa. Tästä kaikesta huolimatta tietokonepeleihin jää päivässä aikaa usein tuntikaupalla, mikä on aivan liikaa. Ilman urheiluharrastusta varsinkin talviaikaan istuisi ensin päivän koulussa ja sitten illan kotona. Millaisessa kunnossa olisi 20-vuotiaana. Nyt on 12v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alakouluope ja kyllä sanoisin että harrastavat lapset ovat luokan taitavimpia ihan kaikissa aineissa. Nämä lapset ovat iloisia, sosiaalisia ja joustavia.
Sitten on lapsia jotka eivät harrasta. Yleensä tällaiset pojat pelaa vapaa-ajat. Jännä kyllä, matemaattisesti nämä pelaaja-pojat ovat yleensä hyviä. Liikunnallisesti erittäin heikkoja.
Sitten on niitä vanhempia ja heidän lapsia, joilla urheilu menee yli. Heillä on joka päivälle treenit ja kaikki vapaa-ajat urheillaan. Lapset ovat väsyneitä ja apaattisia suorittajia. Se on surullista katsottavaa.
Jostain syystä lapsen luokan häiriköt olivat koko alakoulun ajan kolmen pojan jääkiekkoporukka. Yläkoulun puolella heidät hajautettiin eri luokkiin ja alakoulun puolelta jatkanut luokka rauhoittui ihan selvästi.
Taas on kyllä vedetty mutkat suoriksi tässä kommentissa. Jännä kun mun lapsen luokalla ne jalkapalloilijat tekee kaiken maailman kepposia. Koskelan teinimurhaaja harrasti jalkapalloa. Eiköhän se lapsen luonne kuitenkin vaikuta kaikista eniten.
Näinpä. Ainakin pk-seudulla jääkiekko on sen verran kallis harrastus, että vain koulutetut varakkaiden perheiden lapset pääasiassa harrastavat. Tuntemani jääkiekkoilijat ovat niitä fiksuimpia koulussakin. Aina tietenkin on poikkeuksia ja luonne kyllä vaikuttaa. Hiljainen arka lapsi ei kyllä oikein edes sovellu kiekkoon luonteensa puolesta. Toki voi viihtyä, jos on taitava. Jääkiekkoon liitetään helposti negatiivisia stigmoja, koska on tavallista kalliimpi laji.
Tai sitten siitä, että usein nämä jääkiekkoilevat pojat ylpistyvät liikaa ja ovat olevinaan muita parempia. Kiusaavat sitten näitä hiljaisempia ja ujompia. Monet eivät osaa suhtautua taitoluisteluun ja jääkiekkoon normaalina harrastuksina, vaan aina niihin liitetään se raha ja selitetään kuinka kurinalaisia ne ovat. Se on häiritsevää. Tämä jo osaltaan lisää näitä negatiivisia ennakkoluuloja kyseisiä lajeja kohtaan. Onhan niitäkin, ketkä kyseisestä hommasta nauttivat eivätkä huuda kovaan ääneen paljonko se tulee itselle maksamaan. Ketä siinä lopulta haluaa oikein vakuuttaa ja mistä syystä?
Olen alakouluope ja kyllä sanoisin että harrastavat lapset ovat luokan taitavimpia ihan kaikissa aineissa. Nämä lapset ovat iloisia, sosiaalisia ja joustavia.
Sitten on lapsia jotka eivät harrasta. Yleensä tällaiset pojat pelaa vapaa-ajat. Jännä kyllä, matemaattisesti nämä pelaaja-pojat ovat yleensä hyviä. Liikunnallisesti erittäin heikkoja.
Sitten on niitä vanhempia ja heidän lapsia, joilla urheilu menee yli. Heillä on joka päivälle treenit ja kaikki vapaa-ajat urheillaan. Lapset ovat väsyneitä ja apaattisia suorittajia. Se on surullista katsottavaa.