Kuinka pitkään pitäå elää ettei kuollessa surkutella "turhaa kuolemaa" liian nuorena?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia saavutuksia täytyy saavuttaa jotta voi kertoa muille olleensa elänyt?

Luulen että jos itse tunnet eläneesi ei sinun tarvitse siitä muita vakuutella. Kyllä sen tietää. Jos on haaveita kannattaa ainakin yrittää toteuttaa niitä sen sijaan että keksii tekosyitä miksi ei voi. Tilanteen mukaan tietysti. Eikä pelkkä pitkään eläminen ole aina paras tavoite, elämän pitäisi myös tuntua joltain, aina välillä.

Omaiseni oli 70v kuollessaan. Hän oli sairastunut jonkunen kuukausi aiemmin, kuolema oli siis odotettavissa mutta sinänsä "äkillinen", että oli tuohon asti ollut erinomaisessa kunnossa.

Ei tuolloin kukaan surkutellut, että voi miten nuori, vaan enemmänkin sitä, että miten ei ole kaikille annettu saman verran aikaa. Eihän hän nuori ollut, mutta hänellä oli 80+ hyväkuntoisia sisaruksia ja äitinsä kuoli aikanaan lähes 100 vuotiaana ns. aivan yllättäin siinä mielessä, että asui edelleen yksin ja voi hyvin. Hänen kohdallaan ei surkuteltu enää lainkaan vaan oltiin enemmänkin tyytyväisiä, kun kävi niin äkkiä!

Surkutellaan vaikka olisi JO keski-ikäinen?!???

Monilla keski-ikäisillä on alaikäisiä lapsia, heidän vanhenevat vanhempansa tukeutuvat heihin, he ovat täysillä työelämässä jne. Jos viisikymppinen kuolee, kyllä silloin jää hirveä aukko läheisten elämään. Ja ihmisen oma elämä ihan kesken.

Useimmat kai toivovat pääsevänsä viettämään eläkepäiviä ja näkemään lapsenlapset. Eli ihmisen kuolema ennen sitä on erittäin murheellista.

Kuinkas vanha mahtaa ap olla? Varmaan 16 kun luulee, että keski-ikäinen joutaa jo kuolla.

Voivottelu on turhaa ja typerää, jokainen elää sen verran kuin elää ja kuolee. Thats it, se että surkutellaan asioita mitä _olisi_ voinut tapahtua on vain mielikuvitusta ja omanlainen defenssi kuoleman kohdatessa. Niin ei olisi voinut käydä ikinä, kun ihminen eli elämänsä ja kuoli.