Miten on naiset. Onko kotitöiden tekeminen mielestänne raatamista.

Oispa mies, jota vois kiristää seksillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin uupunut päivätyön stressistä että siinä mielessä. Ihan toimistohommia, aspaa ja projekteja. Hirveät paineet yritetään pakottaa.

Ei niissä kotitöissä mitään vikaa ole, tykkäisinkin siivota. Voisin pitää elääkseni vaikka useamman hehtaarin maatilaa, mutta tätä ei oikein enää nykyyhteiskunnassa mahdollisteta. Olen juuttunut siihen keskituloisen loukkuun, kun kaikki tulot menee vuokralla asumiseen ja mihinkään ei ole varaa, säästäminen vaikeaa.

Niille vikisiöille, ruoka on suurin meno, en osta krääsää tai rättejä, ja kaikki sähköt ym on kilpailutettu, velkaa ei ole kuin opintolaina. Jos ei ole perittyä omaisuutta, tämä on todellusuutta. Aidosti säälin vielä pienempituloisia.

Vuokra-asuminen on kyllä hanurista. Velaton osake (vivutettu) ja duunarin palkallakin elää ilman stressiä, jää hyvin säästöönkin.

Ei ole mahdollista ikävä kyllä. Asumisen kulut tuplaantuisi kuukautta kohden jos tässä lyhentäisi suurinta mahdollista lainaa, ja silti asunto pitäisi vaihtaa huomattavasti pienempään, sillä vastaavaan ei täällä ole varaa. Näin pk-seudulla.

nykynainen rasittuu kaikesta muusta kuin somen selaamisesta ja temppareiden katselusta 

En jos kyse esim.polttopuiden teosta kun huvittaa, on kiva napsia kirveellä puita pienemmiksi. Lumityö menetteli kun asuin okt:ssa, ruohonleikkuu myös. Jatkuvana työnä sekin tympis. Siivoaminen kotona tympeää kun teen sitä töissä. Ruokaa laitan aniharvoin, tuntuu ajantuhlaukselta.

Ulkoistettu.

Mutta olemmekin ulkomailla. Halpaa, helppoa ja on aikaa perheelle. Olemme onnellisia.

Mahdollinen Suomeen muutto pelottaa. 

Tuleeko perhedraamaa, taistelua miten aika jaetaan, puolikuolleena kaatua petiin... 

Se on asia joka pitää hoitaa jos haluaa viihtyisän kodin. Ei se mitään raatamista ole kun lähtökohtaisesti pitää huushollin siinä kunnossa ettei puhtaanapitoon mene tuntikausia.

Kyllä osa on aika raskaita.

Esimerkiksi mattojen tamppaaminen. Tai niiden lumipeseminwn.

Lattioiden peseminen.

Kirjahyllyjen ja kaappien putsaaminen.

Puutarhatyöt.

Lumenluonti.

Kauppakassit painaa kuin synti nyt kun kaupassa käy harvoin.

Kaksikerroksisessa asunnossa ravaa koko ajan rappuja ylös ja alas.

Roudaamista, järjesteluä ja lajittelua riittää.

Raskaiksi en koe ruoanlaittoa, kukkien hoitamista tai esim silittämistä.

Olen välillä viikonkin yksin kotona. Kotona on aina siistiä. Kun lähden töihin, on keittiön tasot tyhjät ja siistit, kun tulen töistä kotiin, ne on edelleen tyhjät ja siistit. Imurointi kerran riittää, kun lattioille ei tule muruja eikä pölypalleroita. Ruuanlaitto on nopeaa ja mukavaa ja jos ei huvita tehdä, ei ole mikään pakko.

Kun mies tulee kotiin, kotona ei ole koskaan siistiä. Lehdet ja kahvimukit jää aina sinne, missä niitä on käytetty. Kun siivoan keittiön ja pyörähdän jossain, niin pöytätasolla on vähintään leivänmuruja ja likaisia astioita. Yksi imurointi viikossa ei riitä. Vaatteista tulee irtopölyä ja pyykkiä on enemmän. Ruuanlaittoon menee enemmän aikaa ja vaivaa.

Raatamiseksi kotityöt menee, kun joudun yksin tekemään isotöiset hommat kuten kylppärin ja ikkunoiden pesut. Nekin on pakko joskus tehdä.

Jos siihen menee tunteja päivässä, niin kyllä se vittumaista on, ei se nyt sananmukaisesti raatamista ole. Minä inhoan kaikkia kotitöitä niin paljon että kaikki ne on vittumaista, vaikka ei menisi aikaa kuin 5min. Kaupassa käyminen on vittuamaista vuodesta toiseen, ruuanlaitto on vittmaista jne. Jos voittaisin lotossa en tekisi yhtään kotitöitä enää koskaan. Nurmikkoa voisin ajaa ja sellaista kevyttä ulkotyötä, mutta kaikkki sisällä tehtävät kotityöt on persiistä.

Monesti ihmiset jotka ovat muista töistä väsyneitä kutsuu kotitöitä raatamiseksi ja joillekin se on sitä henkisesti. Oikeasti raataminen tarkoittaa esim. sitä mitä ennenvanhaan ihmiset teki kaivoksilla tms. työpaikoissa, fyysisesti erittäin raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen välillä viikonkin yksin kotona. Kotona on aina siistiä. Kun lähden töihin, on keittiön tasot tyhjät ja siistit, kun tulen töistä kotiin, ne on edelleen tyhjät ja siistit. Imurointi kerran riittää, kun lattioille ei tule muruja eikä pölypalleroita. Ruuanlaitto on nopeaa ja mukavaa ja jos ei huvita tehdä, ei ole mikään pakko.

Kun mies tulee kotiin, kotona ei ole koskaan siistiä. Lehdet ja kahvimukit jää aina sinne, missä niitä on käytetty. Kun siivoan keittiön ja pyörähdän jossain, niin pöytätasolla on vähintään leivänmuruja ja likaisia astioita. Yksi imurointi viikossa ei riitä. Vaatteista tulee irtopölyä ja pyykkiä on enemmän. Ruuanlaittoon menee enemmän aikaa ja vaivaa.

Raatamiseksi kotityöt menee, kun joudun yksin tekemään isotöiset hommat kuten kylppärin ja ikkunoiden pesut. Nekin on pakko joskus tehdä.

Etkö huomannut ennen yhteenmuuttoa, että kyseessä on retardi joka ei kykene huolehtimaan itsestään tai arkipäivän asioista vai miksi siivoat miehen jälkiä?

Vierailija kirjoitti:

Olen välillä viikonkin yksin kotona. Kotona on aina siistiä. Kun lähden töihin, on keittiön tasot tyhjät ja siistit, kun tulen töistä kotiin, ne on edelleen tyhjät ja siistit. Imurointi kerran riittää, kun lattioille ei tule muruja eikä pölypalleroita. Ruuanlaitto on nopeaa ja mukavaa ja jos ei huvita tehdä, ei ole mikään pakko.

Kun mies tulee kotiin, kotona ei ole koskaan siistiä. Lehdet ja kahvimukit jää aina sinne, missä niitä on käytetty. Kun siivoan keittiön ja pyörähdän jossain, niin pöytätasolla on vähintään leivänmuruja ja likaisia astioita. Yksi imurointi viikossa ei riitä. Vaatteista tulee irtopölyä ja pyykkiä on enemmän. Ruuanlaittoon menee enemmän aikaa ja vaivaa.

Raatamiseksi kotityöt menee, kun joudun yksin tekemään isotöiset hommat kuten kylppärin ja ikkunoiden pesut. Nekin on pakko joskus tehdä.

Hui kamalaa miten raskas elämä sulla. Ihan oikein ruoanlaittoonkin menee aikaa enemmän kahdelle ihmiselle, millä ihmeen ilveellä? Paistatko kananfileetkin eri pannuilla vai miten? 

Joka tapauksessa, ota ihmeessä ero kun on noin kamalaa. Jaksuja ja eikun voimaantumaan! 

Ei ne tuntuisi raatamiselta jos vaan ottaisi ja tekisi, mutta kun METATYÖHÖN menee niin hitosti aikaa. Monesti tuntuu että pyykit oisi jo pesty ja kämppä imuroitu siinä ajassa kun pitää pohtia kaverisynttäreitä ja toppahaalarien hankintaa. Ja tehdä exceliä siitä kuinka paljon minä teen ja kuinka vähän mies. Ja päivittää tänne miten mies tekee väärin tekee sitten mitä vaan