Kysymys terapiasta

Voi olla myös ikäkriisi. Kun asiat ovat näennäisesti mallillaan ja "saavutukset saavutettu" voi iskea tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteita. Tosin, terapia on valtaosalle ihan hyödyllinen itsetutkiskelun väline, vaikkei mitään diagnoosia olisikaan taustalla. Joku omakustanteinen lyhytterapia tai yksittäinen käynti terapeutin pakeilla voisi olla hyödyksi.

Tuo mitä kuvaat: sisäinen outo tunne,  tyhjyys tai negatiiviset tunteet sekä menneisyyden käsittelemättömät asiat on kaikki sellaisia asioita, joita terapiassa voi työstää ja joihin voi saada apua. Niiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin ja niitä ei tarvitse kantaa yksin. Terapeutti ei paranna, terapeutti auttaa sinua löytämään itsestäsi sen voiman ja vastaukset, joilla sinä voit paremmin. Terapeutin etsimisessä on tärkeää se, että terapeutti tuntuu oikealta, ei vain näytä paperilla oikealta ja pätevältä, vaan myös tuntuu ihmisenä hyvältä. Lisäksi on hyvä katsoa jo etukäteen mikä suuntaus itselle mahdollisesti sopisi tai mikä puhuttelee: esim. gestalt ja psykoanalyyttinen terapia on hyvin erilaisia. 

Terapia on kallista. Jos on mahdollista mennä terapiaan, mene. Psykoterapialähetteitä KELA:n kautta on hankalampi saada ja terapeuteilta vaikeampi löytää vapaita aikoja. Lisäksi se pitää pyöräyttää psykiatrin kautta ja odotusajat voivat olla pitkiä. 

Terapia on, minun mielestäni ihan parasta sijoittamista itseen ja omaan elämänlaatuun - olettaen, että terapeutti on oikea sinulle. Sitä se on ollut minulle.  En ole psyykkisesti sairas, olen utelias ja kiinnostunut psykologiasta ja oma maailmani on ollut hyvä lähtöpiste. Miten minusta on tullut minä ja miksi toimin tai koen niikuin nyt teen?  Terapia on mielenkiintoinen matka omaan elämään, omiin heikkouksiin, vahvuuksiin omiin oletuksiin ja mielikuviin itsestä, omaan potentiaaliin, omiin pelkoihin ja käyttäytymis- ja ajatusmalleihin. Niitä pyörittelemällä voi saada paljon enemmän ja mielekkäämmän elämän. En keksi mitään enkä ketään, kuka ei hyötyisi tai voisi oppia jotain terapiasta.