Arvostelen mielessäni muita ihmisiä
Kaikkia puolitutuista ystäviin, tuntemattomia en niinkään. Ääneen en sano kenellekään mitään koska en halua loukata, enkä pidä tästä tavastani ollenkaan. En tiedä mistä se johtuu ja haluaisin päästä siitä eroon, mutta miten? Kettuilua en kaipaa, tiedän kyllä itsekin että tämä on ikävä tapa ja kaipaan vain apua.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Heijastat omaa pahaa oloa muihin. Hyväksy itsesi ja koita saada sellaista tekemistä joka on palkitsevaa ja missä kohotat energioitasi. Pyri ajattelemaan positiivisesti ja keskity hyviin ominaisuuksiin. Se mihin keskityt kasvaa.
Täysin samaa mieltä. Ap sun kantsii saada tyytyväisyys itsees ja tasapaino oman itsetunnon kanssa. Kun voit hyvin niin heijastat sitä myös ulospäin. Sulla on varmasti käsittelemättömiä asioita psyykessä jotka painaa.
Itseäsi sillä vain vahingoitat. Ehkä joskus kasvat henkisesti, luultavasti et.
Tosi hienoa että tiedostat ongelmasi ja fiksua ettet sano ääneen loukkaavia asioita. Minustakin vaikuttaa selvästi siltä että et hyväksy tiettyjä asioita itsessäsi ja mieli värittää ulkomaailman negatiiviseksi. Ehkä voisit jutella ammattilaisen kanssa, sellaisen joka ottaa vakavasti. Negatiivisuudessa pyöriminen on sulle itsellesi rasitteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Itseäsi sillä vain vahingoitat. Ehkä joskus kasvat henkisesti, luultavasti et.
Olipas "kannustavaa". Ap haluaa muuttua ja pitäis tukea eikä lannistaa. Muutos on aina mahdollinen kun oikein haluaa. Mäkin pääsin tupakasta kun tarpeeksi tein työtä vierottautumisen kanssa. Tsemppiä positiivisuuteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heijastat omaa pahaa oloa muihin. Hyväksy itsesi ja koita saada sellaista tekemistä joka on palkitsevaa ja missä kohotat energioitasi. Pyri ajattelemaan positiivisesti ja keskity hyviin ominaisuuksiin. Se mihin keskityt kasvaa.
Täysin samaa mieltä. Ap sun kantsii saada tyytyväisyys itsees ja tasapaino oman itsetunnon kanssa. Kun voit hyvin niin heijastat sitä myös ulospäin. Sulla on varmasti käsittelemättömiä asioita psyykessä jotka painaa.
On kyllä paljonkin käsittelemättömiä asioita. Tai niiden käsittely on oikeastaan vaiheessa, ehkä voin olla parempi ihminen kun saan ne asiat pois mielestä.
Niin minäkin arvostelen ja muutenkin mietin mielessäni vaikka mitä, mutta suuni osaan pitää kiinni. Kaikkea ei tarvitse ääneen sanoa. Ja jos joku pyhimys täällä väittää, ettei muka olisi omissa ajatuksissaan ihmisistä ajatellut välillä huonoakin, niin joopa joo....ei mene läpi.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin arvostelen ja muutenkin mietin mielessäni vaikka mitä, mutta suuni osaan pitää kiinni. Kaikkea ei tarvitse ääneen sanoa. Ja jos joku pyhimys täällä väittää, ettei muka olisi omissa ajatuksissaan ihmisistä ajatellut välillä huonoakin, niin joopa joo....ei mene läpi.
Joskus onkin normaalia arvostella mielessään jos vaikka joku ei ojenna lastaan joka hakkaa kaveria lapiolla päähän leikkipuistossa, mutta sitten kun se alkaa olla sitä luokkaa että mielessään arvostelee kaverin verhojen värin, uuden puhelimen, auton, lapsen jne, niin ei se ole enää normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin arvostelen ja muutenkin mietin mielessäni vaikka mitä, mutta suuni osaan pitää kiinni. Kaikkea ei tarvitse ääneen sanoa. Ja jos joku pyhimys täällä väittää, ettei muka olisi omissa ajatuksissaan ihmisistä ajatellut välillä huonoakin, niin joopa joo....ei mene läpi.
Kaikki arvostelee jonkin verran ja yleensä ihmiset antavat aihetta siihen. Tässä aloituksessa vaikuttaa vain ap:llä olevan ongelma liiallisen arvostelun kanssa josta itselleenkin tulee paska fiilis. Puhut eri asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin arvostelen ja muutenkin mietin mielessäni vaikka mitä, mutta suuni osaan pitää kiinni. Kaikkea ei tarvitse ääneen sanoa. Ja jos joku pyhimys täällä väittää, ettei muka olisi omissa ajatuksissaan ihmisistä ajatellut välillä huonoakin, niin joopa joo....ei mene läpi.
Ei oo kukaan pyhimys sanomassa etteikö koskaan arvostelis. Mutta haitallinen negatiivinen psykologinen projisointi on sellaista mistä on hyvä oppia pois, sillä se kuormittaa. Eri asiat auttavat eri ihmisillä. Kokeile pitää kiitollisuuspäiväkirjaa?
Tuhannet kiitokset kannustavista viesteistänne. Kiitollisuuspäiväkirjaa voisin kokeilla ja yrittää muutenkin keskittyä positiiviseen ja kiinnittää huomiota hyviin asioihin. Lisäksi tietenkin jatkuu tuo asioiden käsittely. Tästä asiasta en edes kehtaa puhua ääneen kun tunnen itseni niin inhottavaksi ihmiseksi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Itseäsi sillä vain vahingoitat. Ehkä joskus kasvat henkisesti, luultavasti et.
Tämä ilkeily lähinnä naurattaa, koska taidat olla samanlainen kuin minä ja siitä johtuu kommenttisi.
-ap
Tunnistan itseni tästä! Olen tosi kiltti ja ystävällinen ihminen ja käyttäydyn AINA kunnioittavasti muita kohtaan (eikä se ole teeskentelyä), mutta pään sisällä ajatukset laukkaavat usein omaa tahtiaan. Melkein tuntuu siltä kuin ajatukset olisivat jotenkin pakonomaisia, vähän kuin "mielen sisäinen tourette". Ei näitä kuitenkaan ihan jatkuvasti ole.
Tämä asia kyllä ahdistaa, koska rumia ajatuksia tulee ihan rakkaimmista ihmisistä lähtien, enkä haluaisi ajatella näin. Korostan, että nämä ajatukset pahoittavat vain ja ainoastaan minun oman mieleni, koska en tietenkään lausu niitä ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Tuhannet kiitokset kannustavista viesteistänne. Kiitollisuuspäiväkirjaa voisin kokeilla ja yrittää muutenkin keskittyä positiiviseen ja kiinnittää huomiota hyviin asioihin. Lisäksi tietenkin jatkuu tuo asioiden käsittely. Tästä asiasta en edes kehtaa puhua ääneen kun tunnen itseni niin inhottavaksi ihmiseksi.
-ap
Sinussa on varmasti lukuisia hyviä piirteitä joten keskity niihin. Tunne itsesi arvokkaaksi. Olet jo kypsynyt sen verran että yrität oppia pois huonosta tavastasi. Onnea ja menestystä.
Mä olen samanlainen, enkä oikeastaan ole edes kiinnittänyt asiaan huomiota. Toisaalta voiko toisten ihmisten arvostelua mielessään mitenkään välttää? Kun meissä kaikissa on ”virheitä”, niin kyllähän ne toisen huonot puolet myös huomaa, yhtä lailla kun hyvätkin. Saatan esimerkiksi pitää jotain ystävääni kauniina, mutta tokihan olen laittanut merkille että hänellä on huonot hampaat tai lattana takapuoli. En ikimaailmassa sanoisi näitä asioita ääneen, mutta olen ne silti mielessäni ajatellut. Viimeksi tänään katsoin kuvia omista häistäni ja katsoin yhden kaverin pohkeita, että ai kamala kun ne ovat paksut. Silti pidän tätä kaveria nättinä ja kuolisin häpeään jos hän tietäisi minun ajatelleen pahaa hänen pohkeistaan. Yhtä lailla huomaan ihmisissä luonteen heikkoudet, mutta mielestäni myös vahvuudet. Pystyykö joku sitten kiinnittämään huomiota vain hyviin puoliin toisissa? Ihana ajatus, mutta itselleni aika absurdi.
Oletko miettinyt, että ehkä muut ihmiset tekevät sinulle ihan samaa? Tai luulet, että toimintasi ei heijastu ulospäin? Ainakin fiksuimmat tajuavat, että ulospäin näkyvä sinussa ei ole aitoa.
Heijastat omaa pahaa oloa muihin. Hyväksy itsesi ja koita saada sellaista tekemistä joka on palkitsevaa ja missä kohotat energioitasi. Pyri ajattelemaan positiivisesti ja keskity hyviin ominaisuuksiin. Se mihin keskityt kasvaa.