Muistatteko omalta kouluajaltanne (peruskoulu) sellaisen ääneen lausumattoman ajatuksen, että kaikki
lapset eivät ole yhtä älykkäitä. En muista, että sellaista olisi pahemmin ääneen sanottu, mutta kaikessa toiminnassa se näkyi. Meillä hitaammat oppilaat laitettiin istumaan omaan ryhmään, ja opettaja antoi heille enemmän huomiotaan.
Nykykoulussa tuntuu ainakin omien lasten kertomusten perusteella olevan niin, että kaikkia kohdellaan tasapäisesti eikä hitaampia auteta sen enempää kuin muitakaan, ja usein tästä aiheutuu luokkaan levottomuutta ja reihuntaa.
Kommentit (26)
Ajatus on paikkaansa pitävä. Paitsi av-mammojen lapsilla, ne ovat kaikki normaalia lahjakkaampia.
Käytöshäiriöthän johtuvat nykyään monesti siitä että erityistukea tarvitsevat oppilaat integroidaan suureen "tavalliseen" luokkaan, jossa erityistukea ei ole tarjolla. Itsekin riehuisitte jos ette ymmärtäisi mitään ettekä pystyisi keskittymään jatkuvan metelin takia.
En muista. Älykkyyttäkin on monenlaista 😉
Itse kävin kouluni aikana, jolloin ainakin matematiikassa oli tasokurssit.
Meillä oli aikanaan niin iso luokka (40 oppilasta), että ei opettaja saattanut jakaa kenellekään erityistä huomiotaan; kaikkia kohdeltiin yhtä huonosti tai hyvin. Se mikä oli eroa niin en muista, että opettajaa olisi pidetty kaverina tai opettaja olisi pitänyt meistä lapsista ketään kaverinaan, niin kuin kai nykyään on tapana
Opettaja oli auktoriteetti joka johti ja ohjasi luokkaa. Toisinaan tavoilla, joita näin vuosia myöhemmin ihmettelee, että miten tai kuinka niiden käyttäminen sallittiin hänelle, elettiin kuitenkin "jo" 80-lukua ja osin 90 luvun alkua.
Omassa lapsuudessani oli ns.apukoulut tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
No enpä onneksi muista. Kävin koulua 1990-2000 -luvuilla.
Kävin koulua samoihin aikoihin ja meillä ainakin oli selkeästi jaettu. Paitsi, että älykkäiden ryhmä sai kaiken ohjauksen, häiriköt sai kaiken muun huomion ja muut putosivat väliin ja olivat omillaan. Hiljaiset haaveilijat putosivat täysin kärryiltä ja keskitaso sinnitteli mukana.
No joo. Olin erittäin hyvä mutta hidas matikassa. Saatiin "päättää" omat ryhmät ja oisin halunnut keskinopeisiin. Opettaja laittoi väkisin nopeisiin.
En kyllä muista. Sen muistan, että etenkin ensimmäisillä luokilla kun muut opettelivat vielä lukemaan, me joilta lukeminen sujui jo istuimme omana ryhmänämme lukemassa. Samoin nopeat laskijat saivat vaikeampia lisätehtäviä matikan tunnilla. Eri ryhmille annettiin myös eri läksyt, mutta en kyllä muista, että kukaan olisi pitänyt muita lapsia mitenkään vähemmän älykkäinä... Minä en ainakaan ajatellut olevani mitenkään muita älykkäämpi vaikka siihen "edistyneempään ryhmään" kuuluminen olikin minulle tärkeää.
Tosin minulle ei kotonakaan sanottu, että olisin tästä syystä älykkäämpi kuin muut, vaan ahkera.
Kansakoulussa yksi adhd istui aivan edessä yksittäispulpetissa, kun muilla oli paripulpetit.
Hän höpötteli, varasteli, lunttasi.
Peruskoulu alkoi kesken oppikouluni. Huomasin, että matikankirjassa oli kolmen eri tason tehtäviä. Meidän ikäluokka, jotka oltiin jo oltu oppikoulussa, laitettiin tekemään aina ne vaikeumman tason tehtävät.
Mutta havaitsin tuosta että alkuun peruskoulussa oli tasokurssit. Ne helpot tehtävät oli älyttömän helppoja.
Vierailija kirjoitti:
En muista. Älykkyyttäkin on monenlaista 😉
Totta! Meillä oli yksi poika, joka oli ihan omaa luokkaansa välipalarahojenvientiuhkailemalla-älykkyydessä. Harmi vain, että muilla osa-alueilla ei oikein pärjännyt.
On hyväksyttyä keskustella, että toiset on parempia urheilussa ja toiset ovat kauniimpia kuin toiset mutta ei ole hyväksyttyä sanoa, että toiset ovat älykkäämpiä kuin toiset vaikka tämä on ihan yhtä paljon peritty ominaisuus kuin nuo kaksi muutakin ominaisuutta.
Samoin kauhistellaan sitä asiaa, että korkeasti koulutettujen lapsista tulee todennäköisemmin korkeasti koulutettuja kuin vähän kouluttautuneiden lapsista vaikka se on ihan yhtä selvää kuin näiden muidenkin perinnöllisten ominaisuuksien kanssa.
Muistan ala-asteelta sen, että joku sai lisätehtäviä, jos sai aina kaikki hommat valmiiksi ennen muita. Muuten toisten hitaudesta ei tehty numeroa. Joku jäi luokalleen, joku vaihtoi "apukouluun". Jotain tukiopetusta järkättiin niille, jotka sai sitä vitosta ja kutosta.
Sama taisi olla yläasteellakin, oli jotain tähtitehtäviä tai vastaavia, joita tehtiin kun kaikki oli muuten valmiina.
Opettajat ei juurikaan auttaneet ketään.
Vierailija kirjoitti:
Käytöshäiriöthän johtuvat nykyään monesti siitä että erityistukea tarvitsevat oppilaat integroidaan suureen "tavalliseen" luokkaan, jossa erityistukea ei ole tarjolla. Itsekin riehuisitte jos ette ymmärtäisi mitään ettekä pystyisi keskittymään jatkuvan metelin takia.
Omalta suurelta luokaltani muistan, että oli pari oppilaita, jotka kaipasivat syystä tai toisesta erityistukea joko riehumalla (tai yrittämällä riehua ja häiritä muita oppilaita ja/tai oppitunnin etenemistä) mutta sitten luokallani oli myös noin pari oppilasta jotka sulkeutuivat ja jotka jäivät huomiotta, koska heidän erityistarpeensa jäivät vaille erityistä huomiota, koska he ikäänkuin sulautuivat tapettiin ja/ tai muuttuivat näkymättömäksi. Joku saattaisi kutsua heitä kilteiksi lapsiksi. Vaikka yhä hyvin voisi puhua avuttomista. - Niin avuttomista, etteivät itse osanneet tai kyenneet, kenties uskataneet pyytää apua Huomiota hekin olisivat tarvinneet, jotta koulunkäyni olisi heiltä sujunut opetussuunnitelman mukaisesti. Ei se,että on hiljaa ja passiivinen tarkoita, että on hyvä koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin kouluni aikana, jolloin ainakin matematiikassa oli tasokurssit.
Oli kielissäkin myös. Poistuivat kuulema joskus 80-luvun lopulla...
Muuten samaa mieltä, mutta nykyään sen hitaamman mukaan mennään ja muut kuolee tylsyyteen kun tehtävissä ei ole mitään haastetta.
Apukoulu ja tarkkis takaisin!
En muista. Ala-asteen aloitin 90-luvun puolivälissä pienessä kyläkoulussa, jossa 1-2-luokat ja 3-6-luokat oli samassa tilassa. Näin jälkikäteen en ymmärrä, miten tuo on voinut toimia mutta saatiin kaikki todella hyvää opetusta. Opettaja myös huomioi, jos joku edistyi vaikka nopeammin tai hitaammin. Esimerkiksi yksi ikäiseni poika sai tehdä matikan lisätehtävinä ylemmän luokan kirjoista, koska oli niin nopea laskija, että sai tehtyä läksytkin tunnilla. Ketään erityisen hidasta oppilasta koulussa ei ollut. Muutama jäi luokalla ekalla tai tokalla mutta sen jälkeen oli aika tasaista osaamista.
Istumajärjestystä vaihdeltiin suhteellisen usein ja eri tavoilla. Välillä sai valita mieleisen paikan mutta piti muodostaa kuuden hengen ryhmiä ja välillä ryhmät arvottiin. Joskus harvoin opettaja jakoi istumapaikat.
Vierailija kirjoitti:
On hyväksyttyä keskustella, että toiset on parempia urheilussa ja toiset ovat kauniimpia kuin toiset mutta ei ole hyväksyttyä sanoa, että toiset ovat älykkäämpiä kuin toiset vaikka tämä on ihan yhtä paljon peritty ominaisuus kuin nuo kaksi muutakin ominaisuutta.
Samoin kauhistellaan sitä asiaa, että korkeasti koulutettujen lapsista tulee todennäköisemmin korkeasti koulutettuja kuin vähän kouluttautuneiden lapsista vaikka se on ihan yhtä selvää kuin näiden muidenkin perinnöllisten ominaisuuksien kanssa.
Näinhän se on paljossa. - Juju onkin siinä, että emme anna (geeni)perimälle liikaa valtaa, vaan teemme voitavamme, jotta ne lapset ja oppilaat, joilla on ollu heikompi tuuri "geenilotossa" tai ovat kotoisin taloudellisesti tai sosiaalisesti heikommista lähtökohdista saattaisivat oppia ja kokea olonsa hyväksi ja tervetulleeksi.
Yliopisto-opiskelija
Kyllä mun lapsilla on eriytetty opetusta joiltain osin sen mukaan mitä osaa. Esim. ekaluokkalaisilla oli syksyllä joku lukutesti ja sen mukaan jaettiin neljään ryhmään, jotta jokainen saa opetella lukemista itselle sopivassa ryhmässä. Toiset kun osaavat ekan luokan alussa lukea niin hyvin, että lukevat jo vaikka Harry Pottereita ja toiset tunnistavat vasta kirjaimet. Muistelen omasta koulunkäynnistäni, että jaettiin myös joihinkin ryhmiin, aloitin ekanluokan vuonna 1989.
No enpä onneksi muista. Kävin koulua 1990-2000 -luvuilla.