Lohduttaako miehesi sinua kun olet surullinen?

Vierailija kirjoitti:

Tuleee hippiheinän taii iloliemen kansssa: it s time to käääntäää maailma hetkeksi aikaaa upside down.

Sittten on taas energiaa jatkaaa matkaa.

Tämä kään ei ole sukupuolikysymys tunnetaidottomia on muissakin kuin miehissä.

Vähän joo, mutta on vähän neuvoton kyllä. Olen oppinut pyytämään mitä tarvitsen, eli usein ihan vain kainaloa ja silitystä. Ongelma tuntuu olevan se, että mies ei usein tiedä kuinka tulisi toimia, ja luulee helposti että "syytän" häntä jostain.

Lohduttaa hän, ottaa halaukseen ja löytää jostain sanat, joilla lohduttaa. Olen saanut itkeä hänelle niin arjen pieniä vastoinkäymisiä, vaarini muistisairautta kuin ystäväni kuolemaakin.

Suhteen alussa kyllä kuunteli ja lohdutti, mutta se muuttui vuosien varrella yksipuoliseksi, vain minä pidin huolta. Kun takavuosina sairastelin, mies hipsi jonnekin muualle, pois kotoa. Lopulta avauduin vain muille asioistani, siinä kyllä tuli etäännyttyä. Tämä on minun puoleltani yksi niistä syistä, miksi mies on tuore eksä.

Kukaan mies ei koskaan lohduttanut. Itkin yksin. Aviomies meni olohuoneeseen nukkumaan.

Oma vika varmaan, itse valittu miehet. Olen ollut huono valitsemaan.

Olen sen takia jo sulkenut sydamen. En halua koskaan kokea samaa. Kokea olla arvoton, huono jne

Halaa, suukottaa, kysyy miten voi auttaa. Ja tottakai toimii myös toisin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni stressaantui ja suuttui jos itkin.

Tässä yksi syy useasta tuohon etuliitteeseen.

Sama juttu mulla ja samasta syystä myös mun on ex. 

Lohdutusta on monenlaista. Jo se, että toinen on lähellä on riittänyt minulle. Epäonnistumisissa ja pettymyksistä keskustelemme. Helpottaa, kun jakaa tunnetilaansa. Läheisten poismenon aiheuttamassa surussa toinen ei mielestäni voi auttaa muutoin, kuin olemalla siinä lähellä. Suru kun täytyy käsitellä ihan itse.