Miten toimia ystävän kanssa, joka on katkera elämäntavastani?

Varmaan lopettaisin yhteydenpidon. 

Miten tää ilmenee?

Ystävyys on harvoin ikuista...

Joskus on toki hyvä ihmetellä itseään tuokio peilistä.

Mistä elämäntavasta? Oletko varma?

Ystävyys on molemminpuolista.  Ystävälle pitää voida kertoa huonoista sekä hyvistä asioista.  Ystävyys perustuu luottamukseen, asioita ei levitellä vaan ne säilyy ystävien kesken.  Ystävät kuuntelee toisiaan, lohduttaa tarvittaessa ja ystävät osaa iloita toisensa onnistumisia, olematta kateellisia keskenään.  Ystävyyteen voi ja saa kuulua hyväntahtoista "kateutta" joka ei tarkoita, ettei toisen onnesta olisi vilpittömästi iloinen. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?  Mieti ap onko ystävyytenne molemminpuolin antava/saava, vai joudutko yleisemmin antavan puolelle.  Sinä kuuntelet, lohdutat, ymmärrät, mutta sinua ei vastaavasti tueta missään vaiheessa.  Mikäli yhteydenpidon (puhelun, viestien tai tapaamisenne jälkeen olet itse ihan poikki, mehut veks, tyhjäksi puristettu, jopa ärsyyntynyt, älä jatka tuossa sinua nakertavassa ystävyyssuhteessa.                                                                                                                                          

Oletko tosiaan varma tuosta katkeruudesta vai onko oma päätelmäsi? Itse en halua nähdä erään ystäväni lapsia, olen ilmoittanut että voimme tavata jatkossakin toisiamme kaksin niinkuin ennen perheellistymistä mutta perhettä en välitä nähdä. Tästä voisi helposti päätellä että kyse on katkeroitumisesta (olen itse vapaaehtoisesti lapseton, en ole ikinä halunnut lapsia). Totuus on kuitenkin se, että ystäväni ei pidä lapsilleen alkeellisintakaan kuria, he päättävät. Jos lapset haluavat rikkoa tavaroita kaupassa, se on ok. Jos haluavat syödä pullia suoraan paistopisteestä, se on ok. Jos haluavat kiipeillä seinähyllyillä niin että ne kaatuvat, se on ok. Kunhan et kulta vaan satuta itseäsi, muulla ei ole väliä.

En pysty seuraamaan tuota touhua enää hetkeäkään, joten en tule enää eläissäni näkemään näitä lapsia. Ystäväni olisi varmaan helpompi tulkita tämä katkeruudeksi kuin myöntää oman kasvatuksensa virheet. Et kai syyllisty vastaavaan ylitulkintaan, ap?

Aika yksinkertainen asia eli jos ystävyys ei enää tunnu virkistävältä, niin se kannattaa muuttaa tuttavuudeksi tai lopettaa kokonaan. Jos ystäväsi oikeasti on kateellinen, niin sellaista ei voi ystäväksi kutsua. Kannattaa varoa, kokemusta on. 

Kerro nyt ap yksityiskohtia niin voidaan analysoida

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on harvoin ikuista...

Joskus on toki hyvä ihmetellä itseään tuokio peilistä.

Totta, harvoin on ikuista, vaan ystävyyksiä tulee ja menee elämäntilanteen mukaan. Jos kateutta on, niin peiliin pitää katsoa sen kadehtijan. Jos ei ei pysty ystävän kanssa iloitsemaan hyvistä asioista, niin se ei edes ole ystävyyttä.

Ota ap etäisyyttä vaan. Voit jopa kertoa miksi.

Riippuu tapauksesta.

Mutta koska alennut kysymään asiaan neuvoa Vauva.fi:stä, toivon, että katkaiset ystävyyssuhteen kaverisi edun nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Aika yksinkertainen asia eli jos ystävyys ei enää tunnu virkistävältä, niin se kannattaa muuttaa tuttavuudeksi

Miten?