Onko teillä työkavereita tai ystäviä tai sukulaisia, joiden on aina kirjallisessa kommunikaatiossa pakko lähettää se viimeinen viesti, vaikka mitään sanottava enää olisi?

Minä itse usein noin.

Vain ystävällisenä eleenä, ikäänkuin ilmaisten, että viesti lähettäjän viesti tuli perille ja ilmoittamalla että asia on selvä.

Voi olla ns. hoopoa, mutta se on jäänyt tavaksi.

On. Entinen pomoni. Aina, vähintään hymiö tai joku "jes" tai jotain. Joskus ihan kettuillakseni lähetin sitten vielä perään jotain, niin sit hän laittoi jotenkin hienovaraisesti, että eiköhän tämä keskustelu ollut tässä (en muista tarkalleen, miten laittoi), eli taas oli pakko päästä sanomaan se viimeinen sana, vaikka ihan yhtä hyvin olisi voinut jättää sen laittamatta. Todella ärsyttävää. Ja kun hänen oli pakko kommentoida myös ryhmäkeskusteluissa, vaikka hänellä itsellään ei olisi ollut mitään asiaa siihen ja asia olisi muiden osalta jo päätetty/loppuun käsitelty, niin vaikka parikin päivää jälkikäteen saattoi laittaa esim. "hyvältä kuulostaa" tai "tehdään näin", vaikka itse ei siis olisi tekemässä mitään (ja muut jo tehneet oman osuutensa).