Syyt miksi lopetit jonkun suhteen vaikka tunteita

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin 1,5v pituisen suhteen vaikka tunteita oli yhä, sillä aloin tämän läpi nähdä kumppanissa itselleni ei-toivottuja piirteitä. Mm näkemyksiä ja arvoja jotka eivät vastaa yhtään omiani, suhteen alussa ei tuonut mitään tällaista esille vaan tuntui että näemme maailman hyvin pitkälle samasta näkökulmasta ja ymmärsimme toisiamme. Hänen mustasukkaisuus alkoi herätä ja mun olisi pitänyt selittää kaikkia omia menojani ja tapaamisiani samalla kun hän piti kiinni omasta yksityisyydestään. Aina löytyi selitys sille miksi noissa on kyse täysin eri asioista ja pitkään uskoin tähän kun hän oli hyvä puhumaan.

Jossain vaiheessa aloin epäillä että hänellä olisi jotain peliä toisen naisen kanssa jonka hän kielsi täysin ja itsekin uskoin olevani vain turhaan mustasukkainen ja pyytelin anteeksi. Tilanne alkoi kääntyä yhä enemmän siihen että mä sain maksaa yhteiset menot (asuttiin eri osoitteissa) kun hänellä oli aina jotain tilannetta päällä ja ensi kuussa hän sitten vuorostaan maksaisi kaiken.

Joka tapauksessa, vaikka hän näin jälkeenpäin ajatellen kohteli mua tosi huonosti niin liian pitkään näin hänessä sen hurmaavan miehen johon aikanaan rakastuin. Lopulta keskustelu parhaiden ystävieni kanssa ja heidän huomionsa auttoivat mua aukaisemaan silmäni ja lopettamaan suhteen vaikka silloin tunteita vielä oli. Mies syytti mua tämän jälkeen kaikesta mahdollisesta taloudellisesta hyväksikäytöstä pettämisiin asti ja vuoroin taas vannoi rakkautta ja halusi palata yhteen. Laitteli mulle valokuvia vanhoista hyvistä ajoista ja kuvakaappauksia rakastuneena lähettämistäni viesteistä.

Tätä jatkui pari kuukautta ja viimeisen ”olet elämäni suuri rakkaus ja teen mitä tahansa että saan sut takaisin”-viestin jälkeisenä päivänä sitten ilmestyikin someen kuvia ylpeästä isukista vastasyntyneen poikansa kanssa. Ja parisuhdestatukseen merkittiin suhde lapsen äidin kanssa alkaneeksi vuotta aiemmin.

Se kyllä auttoi varsin hyvin pääsemään tunteista yli.

Järkyttävä narsisti!

Mies teki jatkuvasti rikoksia eikä lupauksistaan huolimatta lopettanut sitä. En halunnut elää sellaista elämää, jossa mies joutuu koko ajan vankilaan yms. Vaikka rakastimme toisiamme, katsoin että suhde oli pakko lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli kaikin puolin muuten hyvä, mutta seksissä haluttiin ihan eri juttuja. Pitkän päälle jompikumpi olisi joutunut suostumaan sellaiseen, josta ei pidä. Suostuin siis kerran ja koska heti näin, että oli hänen juttunsa, niin jätin suhteen ja etsin uuden. Miehelle en kertonut syytä, kun ajattelen, ettei ihmiset juurikaan tässä asiassa voi itseään muuttaa, vaikka haluaisivatkin.

Olis kannattanu kertoa syy. Ei sen takia, että olisitte voineet jatkaa yhdessä, vaan sen takia, että mies pääsisi erosta paremmin eteenpäin eikä tarvisi arvailla ja arpoa että mikä meni pieleen, ja missä oli vika...

Alkoi ulkonäkö rapistua ja teki muutenkin mieli nuorempaa naista.

Ei me vaan oltu oikein missään asiassa sopivat toisillemme parisuhdemielessä. Tunteita oli, mutta mikään ei toiminut. Ei seksikään. Aloin inhota itseäni tuossa parisuhteessa koska koin niin suurta riittämättömyyttä. Masennuinkin. Lihosin ja aloin juopotella pahaan olooni, samoin kuin mieskin. Ei vaan ollut mitään järkeä jatkaa yhdessä. Ero oli silti todella kipeä. Kyllä siinä muutamassa vuodessa kuitenkin kiinnyttiin toisiimme vaikkei ollutkaan tarkoitettu yhteen. Meillä oli oikeastaan vain se alkuhuuma eli noin eka vuosi hyvää aikaa ja siitä alkoi heti alamäki. Mutta oltiin ehditty jo muuttamaan yhteen ja kaikkea.

Olen surukseni joutunut lopettamaan parikin suhdetta miehen aiheettoman mustasukkaisuuden takia. Mustasukkaisuus on niin loukkaavaa, että en vaan pääse siitä yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli kaikin puolin muuten hyvä, mutta seksissä haluttiin ihan eri juttuja. Pitkän päälle jompikumpi olisi joutunut suostumaan sellaiseen, josta ei pidä. Suostuin siis kerran ja koska heti näin, että oli hänen juttunsa, niin jätin suhteen ja etsin uuden. Miehelle en kertonut syytä, kun ajattelen, ettei ihmiset juurikaan tässä asiassa voi itseään muuttaa, vaikka haluaisivatkin.

Olis kannattanu kertoa syy. Ei sen takia, että olisitte voineet jatkaa yhdessä, vaan sen takia, että mies pääsisi erosta paremmin eteenpäin eikä tarvisi arvailla ja arpoa että mikä meni pieleen, ja missä oli vika...

Niin, ja ehkä tuo seksiasia ei ollutkaan miehelle niin tärkeä. Varmuuden vuoksi olisi kannattanut keskustella asia selväksi.

Välimatka. Minulle tarjoutui elämäni työtarjous toisesta maasta, enkä vain nähnyt suhteelle tulevaisuutta. Päätin siis lopettaa sen hyvän sään aikaan ja jäädä ystäviksi. Emme ole pitäneet enää aikoihin suoraan yhteyttä, mutta hänelläkin somen perusteella menee hyvin ja on saanut ihanan perheen ja menestyy urallaan. Olen onnellinen hänen puolestaan, mutta toisinaan minut valtaa haikeus ja pysähdyn miettimään, että mitä jos...

Edelleen kuitenkin yhtälö olisi täysin mahdoton, olemme molemmat tahoiltamme olleet kaikki nämä vuodet hyvin sidottuja olinpaikkaamme ja välimatkaa on suunnilleen 2500km. Päätös oli oikea, mutta kyllä siitä pieni tunteenkipinä on jäänyt elämään, vaikka olenkin irti päästänyt ja elämääni jatkanut.

Vierailija kirjoitti:

Alkoi ulkonäkö rapistua ja teki muutenkin mieli nuorempaa naista.

Tarkennuksena; siis itseltäni.

Muutin ulkomaille, erosta siihen neitoon en kai toipunut koskaan kokonaan.

Alkuhuuman ja yhteenmuuton jälkeen alkoi arki. Ja se tarkoitti meille niin eri asioita.

passiivisaggressiivinen persoonallisuushäiriö ja päihdeongelma.

10 vuotta vanhempi, hänellä oli 2 lasta , ei halunnut enempää lapsia , halusi vain seksiä, viikonloppuisin , eli mentiin aina ensin baariin joka viikonloppu, ja sit hän kuulemma sai sellaista seksiä mitä ei ollut aiemmin avioliitossaan saanut. No, oli ihan ok tilanne, hetken. Mutta ei ikuisesti. Nyt on itselläkin oma lapsi, ja omanikäinen puoliso vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoi ulkonäkö rapistua ja teki muutenkin mieli nuorempaa naista.

Mitä tunteita sulla siis olikaan? Inhon tunteita?

Erosin ennen niin mukavasta vaimostani kun aloin olla liian itsestään selvyys. Hän ei välittänyt itsestään ja lihoi, minua ei sellaiset vartalot mielytä. Tissit oli kyllä aivan ihanat mutta niin ne oli ennen lihomistakin. Tunteita on vieläkin jäljellä kun on lapseni äiti. Myös maailman kuvamme on aivan eri päistä. Hän on sinisilmäinen vihreiden kannattaja joka uskoo kaiken prokandan. Ja vielä minä haluan päihtyä joskus myös huumeista jota hän ei ymmärtäisi lainkaan. Nykyään saan olla mitä olen ja saan sanoa mielipiteeni kenenkään arvostelematta.

Se että mies on niin itseään täynnä tai pihalla, ettei näe edes oikeaa minääni ja luonnettani vaan jonkun oman kuvitelmansa. Vuosien jälkeenkin.

Seksi loppui.

No, tunteetkin siinä kuolivat aika nopeasti.

Minulla ja miehellä oli eri käsitys, missä mennään. Hän halusi hyppiä sängystä toiseen ja pyysi minua odottamaan, että on varma sitoutumisestaan. Sitten meillä oli ihania viikkoja ja taas mies hävisi viikoksi jonnekin.

Olin niin rakastunut, että luulin kuolevani ilman häntä. Sitten päätin lopettaa suhteen, koska en kestänyt enää sitä odottamista.

En vain jaksanut sitä miten toisinaan hän valvoi yön yli ja sitten saattoi aamulla herättää soittamalla ja höpöttämällä väsymyshumaloissaan ihan sekavia. Kerrankin kun vastasin siinä aamupöpperöissäni niin toinen heti valittamassa että miksi kuulostan niin tylyltä ja siinä oli joku kummallinen yksipuolinen draama pystössä.

Mies alkoi haluta lapsia seitsemän vuoden jälkeen, minä en. Se oli todella kamalaa, kun ero oli ainoa vaihtoehto, vaikka suhde oli muuten ihana ja rakastimme toisiamme.