Kysy mitä vain elämässään oikeastaan kaikessa epäonnistuneelta

Onko epäonnistuminen ollut omaa syytäsi vai muiden?

Onko terveytesi hyvä?

Löytyykö lapset + puoliso kuitenkin?

Oletko harkinnut riman laskemista?

Vierailija kirjoitti:

Onko epäonnistuminen ollut omaa syytäsi vai muiden?

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos lähden muita syyttelemään niin se on jo hetki elämässä, josta ei enää nousta. Paras tilanne olisi tietenkin, että en syyttäisi myös itseänikään, mutta yleensä epäonnistumisiin on löydettävä joku syyllinen ja mun kohdalla se yhdistävä tekijä olen minä itse.

Kaikki mahdollisuudet ja edellytykset mulle on annettu ja ne kaikki mä itse hukkasin. Varmasti paremmalla tuurilla olisin ehkä joskus jossain voinut mahdollisesti jotain saavuttaa, mutta lopulta lopputulos olisi ollut sama: epäonnistuminen. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko terveytesi hyvä?

Olen jossain määrin kärsinyt kroonisista sairauksista, kivuista ja ongelmista koko ikäni. Joka vuodenvaihteen jälkeen tuntuu, että nämä vain lisääntyvät. Missään nimessä nämä eivät ole olleet syy epäonnistumisiini. Korkeintaan ovat olleet epämukavuuksia, joita olen käyttänyt tekosyinä, kun en ole jotain saanut tehdyksi tai valmiiksi. Ehkä elämä olisi helpompaa ilman vaivoja, mutta ei se olisi mun epäonnistumisten kierrettä katkaissut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö lapset + puoliso kuitenkin?

Vaikka asenteet ovat muuttuneet, niin kyllä noita vielä aika moni pitää onnistumisen merkkeinä.

Eli siis ei tällaisella epäonnistujalla voi kumpaakaan olla.

Eikä olekaan.

ap

Miksi kukaan ei ole sua potkinut persuksille pois tuosta epäonnistumisen kierteestä?

Mikä on suurin epäonnistumisesi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei ole sua potkinut persuksille pois tuosta epäonnistumisen kierteestä?

Vanhempani, opettajani, sisarukseni ja ehkä eräät muutkin ovat olleet tukenani ja takapiruinani. En ole heitä kuunnellut syystä tai toisesta. Ja kun tässä suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ei ole pakko mitään tehdä niin olen vain jäänyt paikoilleni. Suurin ongelma kai siis on edelleen persoonani, joka tyytyy siihen mihin tuskin kukaan muu tyytyy.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä on suurin epäonnistumisesi?

En osaa eritellä.

Sallin itselleni yleistyksen ja sanon, että aikuisuuteen pääseminen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö lapset + puoliso kuitenkin?

Vaikka asenteet ovat muuttuneet, niin kyllä noita vielä aika moni pitää onnistumisen merkkeinä.

Eli siis ei tällaisella epäonnistujalla voi kumpaakaan olla.

Eikä olekaan.

ap

Ei sekään ole herkkua jos on täydellinen epäonnistuja mutta silti on puoliso ja perhe. Ihmiset syyttävät miehen siivellä elämisestä. Lapset kummastelee sun tilannetta ja todennäköisesti häpeävät vaikka eivät suoraan sano. Itsariakaan et voi lasten takia enää koskaan tehdä. Olet jumissa miehen taloudellisen vallan alla. Haaveilen usein että olisin kuin sinä. Silloin voisin ainakin yrittää elää omalla tavallani.

Mitä sulla pitäisi olla jotta kokisit olevasti onnistunut?

Mäkin olen luonne, joka on tyytyväinen ihan mihin vaan. Äitini ihmetteli jo kun olin lapsi, että mikä tätä vaivaa kun ei vaadi mitään eikä valita. On suuri todennäköisyys sille, että en saa tehtyä elämälläni yhtään mitään, mutta minäpä olenkin sitä mieltä, että eipä sitä mitään erikoisempaa tarvitsekaan tehdä. Koen olevani jo nyt onnistunut, vaikka ei parisuhdetta, ei töitä, opiskelu kusee, ei asuntoakaan vaan muiden nurkissa asustelen tällä hetkellä. Ja koenko olevani epäonnistunut? No en. Tämä nyt vaan meni näin.

Mitä tarkoitat epäonnistumisella? Ihan konkreettisesti? Oletko miettinyt mistä epäonnistumisen tunteesi pohjimmiltaan tulee, kaikki näet eivät pidä esim. sinkkuutta elämässä epäonnistumisena?

Missä olet ONNISTUNUT? -Niitä asioita löytyy aivan varmasti. Pyytäisin sinulta vielä jotain. Mitä jos keskittyisit niihin asioihin joissa olet onnistunut ja lopettaisit itsesi turhan mollaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö lapset + puoliso kuitenkin?

Vaikka asenteet ovat muuttuneet, niin kyllä noita vielä aika moni pitää onnistumisen merkkeinä.

Eli siis ei tällaisella epäonnistujalla voi kumpaakaan olla.

Eikä olekaan.

ap

Ei sekään ole herkkua jos on täydellinen epäonnistuja mutta silti on puoliso ja perhe. Ihmiset syyttävät miehen siivellä elämisestä. Lapset kummastelee sun tilannetta ja todennäköisesti häpeävät vaikka eivät suoraan sano. Itsariakaan et voi lasten takia enää koskaan tehdä. Olet jumissa miehen taloudellisen vallan alla. Haaveilen usein että olisin kuin sinä. Silloin voisin ainakin yrittää elää omalla tavallani.

Tuohon en osaa mitään oikein sanoa. Varmasti tasa-arvoinen parisuhde on se mitä kannattaisi tavoitella ja jos noin ei ole niin juuri tuollaista ulkopuolista tuomitsemista voi esiintyä. Vaikka siihen ei olisi mitään syytäkään.

Haluan vain sanoa, että kenenkään ei pidä haaveilla olevansa minä. Te kaikki olette mua edellä ja jos vain kykenette niin yrittäkää löytää se hyvä siitä nykyisestä jutustanne tai löytää se suunta jolla voitte joko parantaa sitä tai päästä siitä pois. Se on helpompaa kuin lähteä aivan pohjalta kaikessa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä sulla pitäisi olla jotta kokisit olevasti onnistunut?

Mäkin olen luonne, joka on tyytyväinen ihan mihin vaan. Äitini ihmetteli jo kun olin lapsi, että mikä tätä vaivaa kun ei vaadi mitään eikä valita. On suuri todennäköisyys sille, että en saa tehtyä elämälläni yhtään mitään, mutta minäpä olenkin sitä mieltä, että eipä sitä mitään erikoisempaa tarvitsekaan tehdä. Koen olevani jo nyt onnistunut, vaikka ei parisuhdetta, ei töitä, opiskelu kusee, ei asuntoakaan vaan muiden nurkissa asustelen tällä hetkellä. Ja koenko olevani epäonnistunut? No en. Tämä nyt vaan meni näin.

Hankala sanoa, koska en ole konkreettisesti päässyt ikinä testaamaan vaihtoehtoja.

Olen aina miettinyt normaaliutta. Ja se varmaan tarkoittaisi, että olisin keskiverto. Kokisin, että olen tehnyt edes sinnepäin kykyjeni mukaan ja voisin ilman häpeää puhua elämästäni jokaiselle ihmiselle, joka siitä kysyy. Se ei siis tarkoittaisi, että kaikessa pitää onnistua, mutta ei myöskään tarkoita, että kaikessa voisi epäonnistua.

ap

Up

Auttaja kirjoitti:

Missä olet ONNISTUNUT? -Niitä asioita löytyy aivan varmasti. Pyytäisin sinulta vielä jotain. Mitä jos keskittyisit niihin asioihin joissa olet onnistunut ja lopettaisit itsesi turhan mollaamisen.

Pohdin tätä aika kauan. Hyvin vähän mitään tulee mieleen. Jotain on tietenkin, jossa olen ylittänyt riman ja saanut asioita aikaiseksi, mutta eivät ne ole mitään sellaista, josta saisin voimaa tai jota pitäisin onnistumisena. Ne ovat vähimmäistavoitteita. Olen varmasti suurelta osin melko keskinkertainen ihminen, joka sitten epäonnistui niissä keskinkertaisissakin asioissa.

Jos joku asia pitäisi mainita niin varmaan se olisi se, että olen kaikesta huolimatta pyrkinyt olemaan hyvä kaveri, sisarus ja lapsi kaikille läheisilleni. Huolimatta siitä miten mulla menee omassa elämässäni niin jos joku tarvitsee apua yritän auttaa parhaani mukaan.

ap