Heräisit huomenna etkä löytäisi mistään muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kiertelisin ensin kaupungilla tutkimassa muiden asuntoja. Sitten varastaisin asuntoauton ja lähtisin kiertämään maailmaa.

Olisit autosi kanssa aika äkkiä ojassa, kun kukaan ei enää auraisi teitä. Kannattaisi ehkä odottaa kevääseen.

Alkaisin pikaisesti etsiä suojaa ydinlaskeumalta. En osaa käyttää ydinvoimaloita, joten ne varmasti ennenpitkää tuhoutuisivat levittäen saasteet ilmaan. Ehkä suurvaltojen tietokoneet myös ihmisten puutteessa sytyttäisivät ydinsodan, joten pitkälle ei varmaan elämä yksin tällä pallolla enää kantaisi...

Lähtisin kai etsimään ihmisiä. Sitä varten pitäisi opetella ajamaan autoa. Mitähän siitä tulisi? En edes tiedä miten meidän auto käynnistetään.

Mikä muuttuisi? En löydä ketään nytkään

Luultavasti päästäisin itseni päiviltä koska kyllähän siinä loppujen lopuksi sekoaisi totaaliseen yksinäisyyteen sitä paitsi, eläminen ilman muita ei olisi elämisen arvoista, ainakaan mulle. 

Ensin tarkistaisin, löytyykö läheisiäni mistään. Pakkaisin autoon kaikkea tarpeellista niin paljon kuin mahtuu, sekä koiran. Kirjoittaisin viestin, jonka jättäisin kotiin, ja toisen jota kopioisin paksun pinkan, josta jättäisin viestiä eri paikkoihin. Lähtisin etelään päin etsimään ihmisiä tai paikkaa missä voi asua (järven rannalla, rantasauna, kaivo/lähde, puulämmitys ja -hella), koska jossain vaiheessa sähkö lakkaisi toimimasta ja sen jälkeen kaikki muukin. Yrittäisin löytää jotain radiopuhelimia tms. ja räpeltää niitä. Ehkä hakisin sitä varten kirjastosta oppaan.

Polttoainetta pitäisi saada lisää tai vaihtaa välillä autoa. Sitä pitäisi hankkia niin kauan kuin olisi sähköä, mutta jossain vaiheessa se kuitenkin loppuisi. Ehkä lopulta etsisin suomenhevosen ja kärryt (tai tekisin vähintään kuljetuskärryt ravikärryistä). Jos löytäisin muita ihmisiä, olisin varmasti se porukan koordinaattori. En kuitenkaan ole varma, masentuisinko tilanteesta vai herättäisikö se minut eloon.

Trollaisin täällä palstalla, kun molopäät eivät olisi poistamassa hallituskriittisiä kommenttejani.

Moni unohtaa sen että jos muut ihmiset häviäisivät kaikki lakkaisi toimimasta ennen pitkään. Mikäpä siinä jos haluaa elää kuin joku eläin kun muut resurssit on loppuun käytetty ja uusia hyödykkeitä ei tule. Juu ei kiitos..

Luulisin varmaan olevani psykoosissa. Todennäköisesti ryöstäisin Alkosta kallista viinaa

Vierailija kirjoitti:

Trollaisin täällä palstalla, kun molopäät eivät olisi poistamassa hallituskriittisiä kommenttejani.

Muuten hyvä mutta palstaa ei enää olisi kun kaikki pysähtyy, sähköntuotanto jne..

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin kai etsimään ihmisiä. Sitä varten pitäisi opetella ajamaan autoa. Mitähän siitä tulisi? En edes tiedä miten meidän auto käynnistetään.

Sama täällä. Toisaalta siinä vaiheessa ei haittaisi, jos ei ihan sääntöjen mukaan ajaisi. Kunhan liikkeelle pääsisi :D

Vierailija kirjoitti:

Ensin tarkistaisin, löytyykö läheisiäni mistään. Pakkaisin autoon kaikkea tarpeellista niin paljon kuin mahtuu, sekä koiran. Kirjoittaisin viestin, jonka jättäisin kotiin, ja toisen jota kopioisin paksun pinkan, josta jättäisin viestiä eri paikkoihin. Lähtisin etelään päin etsimään ihmisiä tai paikkaa missä voi asua (järven rannalla, rantasauna, kaivo/lähde, puulämmitys ja -hella), koska jossain vaiheessa sähkö lakkaisi toimimasta ja sen jälkeen kaikki muukin. Yrittäisin löytää jotain radiopuhelimia tms. ja räpeltää niitä. Ehkä hakisin sitä varten kirjastosta oppaan.

Polttoainetta pitäisi saada lisää tai vaihtaa välillä autoa. Sitä pitäisi hankkia niin kauan kuin olisi sähköä, mutta jossain vaiheessa se kuitenkin loppuisi. Ehkä lopulta etsisin suomenhevosen ja kärryt (tai tekisin vähintään kuljetuskärryt ravikärryistä). Jos löytäisin muita ihmisiä, olisin varmasti se porukan koordinaattori. En kuitenkaan ole varma, masentuisinko tilanteesta vai herättäisikö se minut eloon.

Turha vaiva. Ydinvoimalat ja ydinaseet sekä tehtaat katsos poksahtavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tarkistaisin, löytyykö läheisiäni mistään. Pakkaisin autoon kaikkea tarpeellista niin paljon kuin mahtuu, sekä koiran. Kirjoittaisin viestin, jonka jättäisin kotiin, ja toisen jota kopioisin paksun pinkan, josta jättäisin viestiä eri paikkoihin. Lähtisin etelään päin etsimään ihmisiä tai paikkaa missä voi asua (järven rannalla, rantasauna, kaivo/lähde, puulämmitys ja -hella), koska jossain vaiheessa sähkö lakkaisi toimimasta ja sen jälkeen kaikki muukin. Yrittäisin löytää jotain radiopuhelimia tms. ja räpeltää niitä. Ehkä hakisin sitä varten kirjastosta oppaan.

Polttoainetta pitäisi saada lisää tai vaihtaa välillä autoa. Sitä pitäisi hankkia niin kauan kuin olisi sähköä, mutta jossain vaiheessa se kuitenkin loppuisi. Ehkä lopulta etsisin suomenhevosen ja kärryt (tai tekisin vähintään kuljetuskärryt ravikärryistä). Jos löytäisin muita ihmisiä, olisin varmasti se porukan koordinaattori. En kuitenkaan ole varma, masentuisinko tilanteesta vai herättäisikö se minut eloon.

Turha vaiva. Ydinvoimalat ja ydinaseet sekä tehtaat katsos poksahtavat.

Jos niissä olisi kuolleenmiehenkytkin, ne menisivät pois päältä vaaratilanteessa. Tai sitten koneenkäyttäjä olisi ehtinyt sammuttaa.

Koittaisin keksiä ratkaisun miten pelastaisi mahdollisimman paljon heitteille jätettyjä eläimiä.

Menisin hiihtämään, kun ei tarvitsisi pelätä laturaivoajia. Sen jälkeen hakeutuisin johonkin maatilalle ja elelisin siellä. Ehkä jossain vaiheessa lähtisin ulkomaille etsimään ihmisiä ja hedelmiä.