Lue keskustelun säännöt.
Hjälp! Aivokasvain sattumalöydöksenä
01.02.2021 |
Olen 20 vuoden ajan kärsinyt neurologisesta oireesta X, jonka vuoksi kävin kuvauksessa yksityisellä. Sieltä löytyi yllätys, joka todennäköisesti liittyy oireeseeni ja on ''ehdottomasti hyvälaatuinen aivokasvain''. Se on neurokirurgien mukaan sellaisessa paikassa että sen voisi leikata kokonaan pois ''suhteellisen vähäisin riskein'' eikä se todennäköisesti uusituisi sen jälkeen.
He antoivat minun päättää, haluanko leikkaukseen vai että seurataanko sitä vaan? Se voi olla kasvamatta esim. seuraavat 20v. Mitä tekisit saappaissani?
Kommentit (34)
Menisin leikkaukseen. En usko Suomen pysyvän hyvinvointimaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaisin olla. Leikkaus on aina riski. mut onhan siinä kolikon kääntöpuolikin.
Vävy oli aivoleikkauksessa 18-vuotiaana ja oli iloinen, kun pääsi siihen. Hänellä ei ollut kasvainta, vaan hermostollista vapinaa, joka oli vuosien myötä huomattavasti pahentunut. Hän ei pystynyt kirjoittamaan käsin ilman vahvaa lääkitystä (jolla sitten omat ongelmansa) ja vapina teki myös syömisestä vaikeaa. Hänelle asennettiin aivoihin laite, joka sähköllä katkoo niitä haitallisia hermopulsseja, tai jotain. Aivoihin tuli kaksi metallipiikkiä ja niistä lähtee sähköjohdot paristoon, joka on asennettu rintalastaan. Kun paristo loppuu, niin se on sitten uusi leikkaus - ei aivoihin, mutta siihen rintalastan kohdalle.
Itselläni on kova luotto suomalaisiin neurologeihin. Onhan tämä luksusta, että ap:llä voi aivan vapaasti miettiä, meneekö leikkaukseen vai ei. Sen sijaan että hän joutuisi miettimään, onko varaa. Tai esim. että myisikö talonsa, jotta voisi mennä leikkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menin n. 30-vuotiaana leikkaukseen ja samoin läheiseni. Asia hoitui näin pois päiväjärjestyksestä. Täyteen toipumiseen meni mun tapauksessa 6 kk. Oli omalla kohdalla helppo ja lähes kivuton toimenpide esim. synnytykseen verrattuna, joka oli edessä joku vuosi leikkauksen jälkeen. Elän normaalia elämää. Parin vuoden välein kontrollikuvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netistä löytynyttä tietoa erään lääkäriaseman sivuilta:
"Astrosytooman yhteydessä - - - Usein magneettikuva on tyypillinen, ei kuitenkaan aina. Muut gradus II:n glioomat saattavat näyttää samanlaisilta. Syöpien etäispesäkkeet ja toisinaan muut aivokalvokasvaimet (meningeoomat) voivat näyttää samalta. Noin joka kymmenes kasvain arvioidaan kuvantamisen perusteella väärin. Diagnoosia ei siten voi tehdä luotettavasti ainoastaan magneettikuvien perusteella."
Olet mielestäni saanut aika oudon lausunnon, jos kasvain on kuvien perusteella luokiteltu ehdottoman hyvänlaatuiseksi. Kannattaa varmaankin selvittää asiaa vielä. Hyvää jatkoa sinulle.
Jos lääkäri suosittelisi, niin ehdottomasti menisin. Hänellä on se 10 vuoden koulutus + työkokemus tästä aiheesta, ei minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ongelmallista. Voikohan käydä esim niin, että se alkaa kasvaa sitten vanhempana, jolloin et ole enää leikkauskelpoinen jostain syystä. Jos se kasvaa liikaa, niin se joudutaan kai tklwnoijtteen vuoksi poistamaan kai?
No, mun miehen äiti kuoli aivosyöpäleikkaukseen, mun kaverille jäi jotain vammaa, mutta kuntoutui työkykyiseksi, yksi tuttava joutui täysin autettavaksi hoitolaitokseen.
Aivan järkyttävää.. kuinka moni vammautuu tai kuolee aivoleikkauksen seurauksena?
No on kyllä. Ahneet lääkärit ja lääketeollisuushan tuosta vain hyötyy. Pitäisi antaa olla kaiken maailman kasvainten, liekö edes todellisia. Helppohan nuo röntgenkuvat on vaihtaa tai piirrellä niihin tussilla vähän omiaan... Ja big pharma käärii hyvät rahat ja nauraa ihnisten lammasmaisuudelle matkalla pankkiin.
Pitäisi tietää, mitä ne on ne suhteellisen vähäiset riskit ja harkita sen pohjalta. Valitsisin sen, jossa huonoin mahdollinen lopputulos on parempi kuin toisessa.
Lääkäreillä voi olla hyvin erilainen käsitys siitä, mitä on "lähes samassa kunnossa kuin ennen hoitoa", sanon kokemuksella.
Lääketiede kehittyy nykyään nopeasti.
Leikkaukseen, mutta vasta muutaman vuoden kuluttua, kun aivot ovat "aikuiset". 20-vuotiaalla ei ole vielä täysin aikuiset aivot.
Ja siinä muutamassa vuodessa lääketiede ja menetelmät ehtii vähän kehittyä.