Onko teillä kenelläkään muulla sellaista, että olet päivän viimeiset hereilläolotunnit jotenkin aivan erityisen aistiyliherkkä?

Niin että tekisi mieli huutaa perhelle, että nyt j*mala uta hiljaa, vaikka ne eivät mitään erityisen kovaa meteliä pidäkään? Tai niin, että pelkästään se, kun kuulet heidän liikkuvan kotona, tekisi mieli piiloutua jonnekin oven taakse, mihin äänet ei kuulu.