12v ei siedä yhtään epämukavuusalueelle joutumista, alkaa ärsyttää, huutaa ja raivota

laulakaa yhdessä englanniksi niitä kakka ja pissalauluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt tällä palstalla erästä asiaa jo pitkään. Vanhemmat auttavat näköjään jatkuvasti lapsia läksyissä/kotitehtävissä. Onko tämä ihan yleinenkin käytäntö? Ap:n lapsikin on jo 12-vuotias. Minkälainen on kouluissa opetuksen taso nykyään?

En muista, että minua olisi autettu kertaakaan kotitehtävissä, kun olin lapsi (70- ja 80-luvuilla). Itse ne piti tehdä. Siinähän sitä oppi, itse laskemalla ja englannin sanoja pänttäämällä. Yh-äitini tuskin olisi osannut minua näissä edes auttaa, vaikka olisi halunnutkin. Hän ei osaa englantia, ruotsia eikä saksaa. Matematiikastakin vain ihan perustiedot.

Outoa, jos läksytkin tehdään nykyään lapsen puolesta valmiiksi.

Kyllä koulutetut vanhemmat ovat aina auttaneet lapsiaan koulutöissä. Tähän koulumenestyksen periytyvyys perustuu.

No ainakin tämän koulutetun vanhemman ei tarvinnut koskaan auttaa läksyissä. Tarjosin kyllä apuani, mutta lapsella oli niin hyvä oman toiminnan ohjaus, että ei tarvinnut apua.

Myös lapsen koulumotivaatio vaikuttaa. Tietysti jos esim oppiminen on vaikeampaa kuin muilla ikäisillä, vaaditaan tosi paljon motivaatiota kaikilta, että lapsi saa riittävästi oppia.

Kakka/pissalaulujen laulaminen ja lattialle heittäytyminen eivät ole murrosikään liittyvää käyttäytymistä, vaan viittaavat johonkin neurokirjon tai psykiatriseen häiriöön.

Älkää TEHKÖ lapsen itsepuolustuksesta ongelmaa. Minulla oli lapsen kanssa yksi syksy sellaista, että rupesi pelleilemään kun piti tehdä läksyt (oiskohan ollu silloin kolmannella luokalla), kerran jopa rupesi sotkemaan kirjaan jotain eikä suostunut tekemään läksyjä. En muista mitä tarkalleen ottaen tein, mutta en ainakaan raivostunut. Taisin ekaksi ruveta piirtämään itsekin jotain kirjaan... ja siitä tuli meidän yhteinen harrastus: jatketaan koulukirjan kuvien tuunamista (kun kirja, jonka sai pitää)! Se oli ihan parasta!! Keksimme yhdessä, miten kuvista saisi pilakuvia ja saimme monet makeat naurut. Jos lapsi ei halunnut tehdä läksyjä sanoin, että tehdään myöhemmin ja lapsi sai hetken tehdä jotain itsekseen, sitten tehtiin yhdessä jotain kivaa. Joskus läksyt jäi tekemättä. Kerroin lapselle, että minua se ei ainakaan haittaa - niin kauan kuin lapsi viihtyy koulussa, olen onnellinen enkä näe mitään ongelmaa siinä, jos hänellä on joskus tärkeämpääkin tekemistä kuin läksyt. Vanhempana koen velvollisuudekseni tukea koulunkäyntiä, mutta oikeasti se on koulun ja lapsen tehtävä.

Sinun täytyy lopettaa tuon sanan "epämukavuusalueella" hokeminen lapselle tai ylipäänsä. Se antaa mielikuvan siitä että kaikki on tai pitäisi olla epämiellyttävää, sen sijaan että asiat sujuvat positiivisesti tai omalla painollaan. Lapsella ei ole vielä vastuuta aikuisten asioista, joskus siivoaminen on vanhemman vastuulla, pyykkikori huoneeseen. Käytöstavat opetetaan jo lapsena ettei rumia sanoja puhuta /lauleta (paitsi jos lyö varpaan kynnykseen). Tuossa vaiheessa voi olla esimurrosikä, ja sen jälkeen murrosikä, jossa taas alkaa kiroilu. Älä leiki opettajaa tai auktoriteettiä, olet vanhempi, anna hänen itse hoitaa läksyt ja opiskella sen verran kieltä kuin jaksaa. Aikuisena ehtii lisää. Kylmyyden ja nalkuttamisen sijaan, lapsi kaipaa onnistumisesta kiitosta. 

Samanlaista täällä. Mitään mitä ei ennen ole tehnyt, mitään vaikeaa tai uutta ei haluaisi kokeilla. Kivojaan juttuja, sitten tulee turhautumisesta itkua ja riitoja. Esimerkiksi ostettiin uusi lautapeli, kun tykätään niitä yhdessä pelata. Kaksi kertaa piti lapsi "pakottaa" pelaamaan ja opettelemaan peliä, turhautui ja suuttui kun ei heti osannut ja julisti tyhmimmäksi peliksi ikinä. Sitten kolmannella kerralla pelin idea aukesi lapselle ja nyt ei muuta iltaisin haluaisi lainkaan tehdä. Ja mieti vaan, sitten kun asia on pidempään hankala eikä muutu koskaan hauskaksi, kuten joissain kouluaineissa käy. Ettei tuo älä pakota joka kerta toimi. Elämään vaan kuuluu niitä ei niin kivoja asioita, kuten läksyjä ja siivousta, niitä pitää oppia tekemään vaikka ei olisi kivaa.

Meillä tehdään tylsiä asioita aina yhdessä samaan aikaan samoina päivinä, vaikka ei itse haluaisi. Olen fiiliksen mukaan menijä, voin olla viikon siivoamatta ja seuraavalla viikolla imuroida joka päivä. Mutta nyt on lapsen mukaan mentävä ja ruoka syödään 16:30, pöydässä istutaan 30min. Sitten on 45min vapaata ja sitten 30min läksyjä (jos ei ehditä kaikkia, niin ei ehditä, jos saadaan kaikki tehtyä tehdään aiemmin rästiin jääneitä). Sitten siivotaan yhdessä perheenä 20min ja sitten tehdään loppuilta jotain kivaa yhdessä tai yksin. Joka su-to ilta näin, niin lapsi tietää, että on kaksi vapaa iltaa. Tietää kuinka kauan menee missäkin asiassa ja on yhdessä sovittu mitä tapahtuu, jos ei suostu tekemään.

Pitää muistaa, että elämää lapsi vasta opettelee. Muita hankalia asioita on epämiellyttävistä asioista puhuminen, varsinkin, jos lapsi itse on ollut väärässä tai tehnyt väärin. Muistan aina kehua, jos ottaa epämiellyttäviä asioita puheeksi. Riitojenkin jälkeen yritän muistaa kehua: hyvä, kun sanoit, se miten sanoit oli rumasti.

Samoin kehon tuntemus, tehtiin jotain perusvenyttelyitä, ei mitenkään pahasti venytellyt, niin valitti, että sattuu todella paljon kaikki liikkeet. Toki lapsella voi olla kasvukipuja ja jonain päivänä vaikka jalat kipeät, mutta tuskin joka päivä kaikki paikat todella kipeät. Ei selkeästi osaa artikuloida tai tunnistaa lievää epämukavuutta kovasta kivusta. Samoin, jos olisi oikeasti sattunut paljon, tuskin vapaaehtoisesti tulisi kuitenkaan mukaan.

Lapsi voi joutua menemään käytöksessään äärimmilleen, kun painostajakin menee eikä hellitä. Näin ollen ei voida tarkastella lapsen käytöstä ympäristöstä irrallisena.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Minäkin vihaan epämukavuus aluetta. Siksi meillä mies siivoaa, minä olen vain osa-aikatyössä, ammattikoulu pohja , ruuat on pääasiassa eineksiä.

Miksi kärsiä, kun voi päästä helpommalla?

N35

Miksi alapeukut?

Ap:n lapsi on oikeassa.

hän on varmasti oikein erityinen lumihiutale, onneksi olkoon!

ap voisi laulaa mukana. Laulutunnit ovat myös tärkeitä.

Joskus "kotiopettajalta" unohtuu, ketä hän palvelee. Ennen lapsia sai lyödä ja pakottaa neuroottiseen toimintaan tai eristykseen, ellei huono opetus maittanut. Mutta se ei ole nykypäivää. Opettaja on lapsia varten, ei toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt tällä palstalla erästä asiaa jo pitkään. Vanhemmat auttavat näköjään jatkuvasti lapsia läksyissä/kotitehtävissä. Onko tämä ihan yleinenkin käytäntö? Ap:n lapsikin on jo 12-vuotias. Minkälainen on kouluissa opetuksen taso nykyään?

En muista, että minua olisi autettu kertaakaan kotitehtävissä, kun olin lapsi (70- ja 80-luvuilla). Itse ne piti tehdä. Siinähän sitä oppi, itse laskemalla ja englannin sanoja pänttäämällä. Yh-äitini tuskin olisi osannut minua näissä edes auttaa, vaikka olisi halunnutkin. Hän ei osaa englantia, ruotsia eikä saksaa. Matematiikastakin vain ihan perustiedot.

Outoa, jos läksytkin tehdään nykyään lapsen puolesta valmiiksi.

Kyllä koulutetut vanhemmat ovat aina auttaneet lapsiaan koulutöissä. Tähän koulumenestyksen periytyvyys perustuu.

No ainakin tämän koulutetun vanhemman ei tarvinnut koskaan auttaa läksyissä. Tarjosin kyllä apuani, mutta lapsella oli niin hyvä oman toiminnan ohjaus, että ei tarvinnut apua.

Myös lapsen koulumotivaatio vaikuttaa. Tietysti jos esim oppiminen on vaikeampaa kuin muilla ikäisillä, vaaditaan tosi paljon motivaatiota kaikilta, että lapsi saa riittävästi oppia.

Totta kai muutkin asiat vaikuttaa. En tarkoittanut, että aina ja kaikkialla, vaan yleisesti. Jos lapsellasi ei olisi huipputason toiminnanohjausta, vaan hän olisi tarvinnut apua edes joskus, totta kai olisit auttanut häntä.

Kouluttamaton vanhempi voi totta kai myös auttaa. Mutta on todennäköisempää, että kouluttamaton vanhempi ei osaa auttaa niin hyvin kuin koulutettu.

Tuo, jolle vastasin, oli nimenomaan kouluttamattoman äidin lapsi. Hän ihmetteli nykymenoa, mutta kyse on enemmänkin luokkaeroista.

Miksi joidenkin aikuisten on niin vaikeaa luopua tavasta, joka johtaa pahempaan? Kun homma ei onnistu - oli syy mikä tahansa - pitää osata myös löysätä. Ei saa takertua kouristuksenomaisesti siihen  "näin se on pakko" -asenteeseen. Ei se aikuistenkaan kesken pitkälle johtaisi.

Ap voisi ehkä antaa neuvoja myös järjestyksen ylläpitoon. Se on jopa tärkeämpää, kuin yksi komento siivota. Tietysti lapsi saa itse päättää, mikä järjestys on mutta sitä voi pikku hiljaa (asia kerrallaan, ei koko huonetta päivässä!) yhdessäkin miettiä.

Jatkan vielä, että jos joku keino ei toimi, niin aikuisen vastuulla on kokeilla jotain toista. Minä tuolla aiemmin sanoin, että meillä on arki-iltaisin aikataulu, jota noudatetaan. Toinen taas sanoi viestissään, että jos asia ei suju, yritetään heillä myöhemmin uudelleen. Olen itse enemmän tuollainen juodaan kahvit, rauhoitutaan ja kokeillaan sitten uudestaan - ihminen, mutta lapsi ei enää ainakaan uudestaan suostu samaa asiaa tekemään. Joten kokeilin ja tuntuu tuo sovittu aika toimivan meillä hyvin. Lapsi muutenkin laskee mielellään asioita aikoina, rahoina ja mitattavina yksiköinä. Koulussakin tuntuu menevän ihan ok, niin ajattelin kokeilla samaa mallia kotona.

Ja tosiaan seuraamukset on sovittu yhdessä samoin kuin aikataulu.

Huonosti kasvatettu toimii juuri noin! Katxse peiliin ja lapsi vanhempineen lanttumaakarille.

Meillä 12v tyttö, annan tehdä itsenäisesti läksyt, koska osaa, eri asia jos ei osais, mutta sitten pitäis opettajan auttaa. Nuo huuto itkut meilläkin ollu nyt reilu puoli vuotta aina kun pitäis huonetta siivota. Kakka pissa jutut ei kuulu meidän kotiin, ei ole ikinä kuulunut, niihin täysi nolla toleranssi. Laita nyt ap heti stoppi tommosille puheille. 12v tarvii jämäkän aikuisen, hermostuminen pahentaa tilannetta. 12v vaikuttaa välillä niin isolta ja fiksulta, itekin välillä hämäännyn, mutta sitten kun itkuhuudot tulee niin muistan että on oikeasti vielä pieni ja tarvitsee aikuisen tukea ja turvaa. Sitä se kasvaminen on

Vierailija kirjoitti:

Kakka/pissalaulujen laulaminen ja lattialle heittäytyminen eivät ole murrosikään liittyvää käyttäytymistä, vaan viittaavat johonkin neurokirjon tai psykiatriseen häiriöön.

Pyypyy-puheista siirrytty lauluihin?