12v ei siedä yhtään epämukavuusalueelle joutumista, alkaa ärsyttää, huutaa ja raivota
12v ei siedä yhtään, jos joutuu tekemään vähänkin itselleen hankalia asioita. Lapsi on päästään fiksu, mutta ei HALUA harjoitella asioita, minkä eteen pitää nähdä vaivaa.
Esimerkkinä tietyt kouluaineet, lähinnä kieltä opiskelu. Oppii ne helposti, mutta ei itsenäisesti ala opettelemaan ja kun pyydän opettelemaan ja luen hänen kanssaan, alkaa pelleily ja kaikin tavoin ärsyttäminen (laulaa kakka/pissa -lauluja, kiemurtelee ja makaa lattialla). Tuolloin lopetan opettamisen, totean ettei siitä tule mitään ja annan olla.
Olen selittänyt hänelle joka kerta, että joskus joutuu olla epämukavuusalueella, mutta se tunne loppuu, kun asia on hoidettu. Ei auta.
Lapsi on epämukavuusalueella myös oman huoneen siivoamisessa, omista asioista huolehtimisessa, pyykkien viemisestä pyykkikoriin.
Miten tilanteessa pitää toimia?
Kommentit (56)
Oletteko sitä mieltä, ettei läksyjä tarvi tehdä, kokeisiin lukea, vaatteet saa jäädä olohuoneen ja keittiön lattialle muiden kerättäväksi pyykkikoriin, muut joutuvat laittamaan toisten tiskit astianpesukoneeseen?
Onko yllä mainittujen asioiden vaatiminen kiusaamista?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko autismin kirjolla? Itselläni oli koko lapsuus, nuoruus ja pitkälle aikuisikään samanlaista. Diagnoosin sain vasta 40v iässä ja kyllä siinä moni palanen loksahti paikoilleen.
Pystyitkö suorittamaan lukioa? Saitko hyvää opiskelupaikkaa? Mitä työtä teet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta lapsen kiusaaminen. Opettaminen on koulun tehtävä - myös etäopetuksessa, jossa lapsesi ilmeisesti on. Anna hänen ottaa avstuuta itsestään, se ei onnistu, jos olet jatkuvasti tuputtamassa. (Mutta älä myöskään käytä itsenäisyyden harjoittelua keinona odottaa tilaisuutta aiheuttaa lapselle pahaa oloa.)
Ai sinä näet tuossa kiusaamista?
*eri
Kyllä. On tiedossa, miten lapsi käyttäytyy, ja se aiheutetaan - yhä uudelleen. Kenen pitäisikään oppia jotain..?
Näyttää siltä, että ei aiheuteta yhä uudelleen. Vanhempi on havahtunut tuohon kirjoituksen mukaan.
Muuta ounasteltavaa?
*eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta lapsen kiusaaminen. Opettaminen on koulun tehtävä - myös etäopetuksessa, jossa lapsesi ilmeisesti on. Anna hänen ottaa avstuuta itsestään, se ei onnistu, jos olet jatkuvasti tuputtamassa. (Mutta älä myöskään käytä itsenäisyyden harjoittelua keinona odottaa tilaisuutta aiheuttaa lapselle pahaa oloa.)
Ai sinä näet tuossa kiusaamista?
*eri
Kyllä. On tiedossa, miten lapsi käyttäytyy, ja se aiheutetaan - yhä uudelleen. Kenen pitäisikään oppia jotain..?
Ahaa, jos 12v ei halua tehdä läksyjä ja siivota jälkiään, sen vaatiminen pitää lopettaa, koska aiheuttaa lapsessa reaktion. Mikäs olikaan sitä helikopterivanhemmuutta 😜?
Hakisin kyllä apua. Tuo ei ole normaalia 12-vuotiaan käytöstä millään tavalla. 12-vuotiaan pitäisi jo osata ottaa itse päävastuu läksyjen teosta. Kotitöidenkin kuuluisi hoitua joko oma-aloitteisesti tai muutamalla muistutuksella. Lattialle heittäytyminen ja vessalaulujen laulaminen vaikuttaa 3-4-vuotiaan käytökseltä.
semmoisen olet sitten kasvattanut
No. Lapsen viesti kannattaa ottaa tosissaan. Hän siis yrittää kaikilla olemassaolevilla keinoillaan viestittää sinulle, että on tosi vaikea opiskella/oppia/keskittyä/totella/noudattaa ohjeita. Ota se viesti vastaan ja tutki sitä sydämessäsi. Miten voisit auttaa lastasi?
Olin samanlainen lapsena. En voinut sietää epämukavuutta. Muistan useita tilanteita, joissa olen riidellyt pitkään vanhempien ja muidenkin kanssa, kun en vaan mielestäni pystynyt johonkin inhottavaan. Esim. joku rokotus 6-vuotiaana oli sellainen, että itkin ja raivosin terkkarilla, jotta välttyisin piikiltä.
Vanhempani yrittivät kyllä puskea minua, mutta eivät aina onnistuneet siinä. Minusta tuli alisuoriutuja, joka jätti kaikki harrastukset kesken ja keskittyi koulussa vain niihin aineisiin, joissa oli valmiiksi hyvä. Jossain määrin välttelen vieläkin epämukavuutta, ja se on ongelma.
Mulla todettiin aikuisena ADHD. Ap:n lapsella ”oireet” on ilmeisesti alkaneet vasta äskettäin, joten voi olla että ne liittyy enemmänkin murrosikään. Mutta kannattaa todellakin tutkia tämä mahdollisuus. Kunpa munkin ADHD olisi diagnosoitu jo lapsena!
Tärkeä juttu on olla lapsen tukena ja myös empaattinen. Lapsellesi nää epämiellyttävät asiat tuntuu oikeesti mahdottomilta. Sun tehtävä vanhempana on näyttää lapselle kädestä pitäen, että ei tää itse asiassa ole niin kamalaa. Ja se mitä lapsena en tajunnut: epämukavan velvollisuuden hoitaminen tuo jälkikäteen TODELLA MUKAVAN olon. Opeta tämä lapsellesi konkreettisesti, kannusta ja palkitse.
Olen ihmetellyt tällä palstalla erästä asiaa jo pitkään. Vanhemmat auttavat näköjään jatkuvasti lapsia läksyissä/kotitehtävissä. Onko tämä ihan yleinenkin käytäntö? Ap:n lapsikin on jo 12-vuotias. Minkälainen on kouluissa opetuksen taso nykyään?
En muista, että minua olisi autettu kertaakaan kotitehtävissä, kun olin lapsi (70- ja 80-luvuilla). Itse ne piti tehdä. Siinähän sitä oppi, itse laskemalla ja englannin sanoja pänttäämällä. Yh-äitini tuskin olisi osannut minua näissä edes auttaa, vaikka olisi halunnutkin. Hän ei osaa englantia, ruotsia eikä saksaa. Matematiikastakin vain ihan perustiedot.
Outoa, jos läksytkin tehdään nykyään lapsen puolesta valmiiksi.
Ihan normaalia. Minäkin vihaan epämukavuus aluetta. Siksi meillä mies siivoaa, minä olen vain osa-aikatyössä, ammattikoulu pohja , ruuat on pääasiassa eineksiä.
Miksi kärsiä, kun voi päästä helpommalla?
N35
Miten näin moni on sitä mieltä että ei lapsen tarvitse tehdä jos on epämukavaa? Elämässä nyt vaan joutuu tekemään paljon asioita joita ei haluaisi tehdä.
Ettekö vaadi omilta lapsiltanne läksyjen tekoa, oman huoneen siivoamista, tiskit/pyykit koneeseen?
Lapsilla on usein erittäin osuvia ajatuksia siitä, miten vanhemmat voisivat heitä tukea ja auttaa. Ne eivät ole aina samankaltaisia kuin aikuisten ajatukset. Suosittelen, että keskustelet lapsesi kanssa silloin, kun hän on mukavuusalueellaan ja kykeneväinen juttelemaan. Esimerkiksi laskiaispullan ja mehulasin ääressä on hyvä käydä keskustelua.
Kerro hänelle, että olet miettinyt miten osaisit auttaa häntä paremmin ja kysy, tuleeko hänelle mieleen jotain keinoja. Jos tulee, ota ne vastaan. Jos ei tule, kerro hänelle että voisitte yhdessä miettiä. Ja sitten oikeasti mietitte. Ota lapsi mukaan häntä koskevaan päätöksentekoon. Yllätyt pitkän aikajänteen tuloksista.
Teille, joiden mielestä Ap vaatii liikaa: Fiksuilta lapsilta tuleekin vaatia enemmän. Muuten he eivät pääse käyttämään potentiaaliaan. Näin lapsi oppii, että töitä kannattaa tehdä.
Olin itse tällainen alisuoriutuja, joka pärjäsi koulussa älyllä ja pänttäämättä. Kylläpä nyt aikuisena harmittaa, ettei viitsinyt yhtään panostaa ja puskea itseään (eikä aikuisetkaan tätä vaatineet). Vaikeampaa opetella nyt.
Selvä adhd-lapsen murrosikä. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Hakisin kyllä apua. Tuo ei ole normaalia 12-vuotiaan käytöstä millään tavalla. 12-vuotiaan pitäisi jo osata ottaa itse päävastuu läksyjen teosta. Kotitöidenkin kuuluisi hoitua joko oma-aloitteisesti tai muutamalla muistutuksella. Lattialle heittäytyminen ja vessalaulujen laulaminen vaikuttaa 3-4-vuotiaan käytökseltä.
En kyllä ensimmäisenä lähtisi nakkaamaan lasta vieraitten riepoteltavaksi, oma lapseni lähinnä kärsi enemmän kun ne auttajat olivat lähinnä kaloja joiden olisi pitänyt linnulle opettaa polkupyörällä ajoa.
Mikä siinä on niin vaikeaa kohdella lasta ihan ihmisenä jolla on aivot jolla tuntee ja kokee maailmaa? Tehkää lapselle kupillinen kaakaota ja istukaa pöydän ääreen juttelemaan, mikä ahdistaa tms. Siis kyselette lapselta, ette ala sanoittamaan toisen kokemuksia tai tunteita. Jos on muuta perhettä, niin he siksi ajaksi jonnekin muualle.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt tällä palstalla erästä asiaa jo pitkään. Vanhemmat auttavat näköjään jatkuvasti lapsia läksyissä/kotitehtävissä. Onko tämä ihan yleinenkin käytäntö? Ap:n lapsikin on jo 12-vuotias. Minkälainen on kouluissa opetuksen taso nykyään?
En muista, että minua olisi autettu kertaakaan kotitehtävissä, kun olin lapsi (70- ja 80-luvuilla). Itse ne piti tehdä. Siinähän sitä oppi, itse laskemalla ja englannin sanoja pänttäämällä. Yh-äitini tuskin olisi osannut minua näissä edes auttaa, vaikka olisi halunnutkin. Hän ei osaa englantia, ruotsia eikä saksaa. Matematiikastakin vain ihan perustiedot.
Outoa, jos läksytkin tehdään nykyään lapsen puolesta valmiiksi.
Kyllä koulutetut vanhemmat ovat aina auttaneet lapsiaan koulutöissä. Tähän koulumenestyksen periytyvyys perustuu.
Olen auttanut lapsia,etenkin sanojen kyselyssä.nyt seiskaluokkalaiselle pitää opettaa aika paljon ruotsia,kun opettaja ei vaadi mitään. Tunnetusti huono opettaja. En osaa AP auttaa, meillä ei ole ollut vastaavaa. Mutta meillä ei ole päässyt luistamaan hommista. Lapset tietää, ettei tule vaatteita pesusta,jos ei vie likaisia pyykkikoriin.
Olisiko autismin kirjolla? Itselläni oli koko lapsuus, nuoruus ja pitkälle aikuisikään samanlaista. Diagnoosin sain vasta 40v iässä ja kyllä siinä moni palanen loksahti paikoilleen.