Kävin ns. eliittikoulun lapsena ja nuorena. Olen nyt nelikymppinen ja kaikki luokkakaverini ovat jotain johtajia ja päälliköitä, tohtoreitakin viisi kappaletta.

Olen itsekin käynyt ns. eliittikoulun. Suomessa ei voida pitää elliittikou... kuin Helsingissä toimivia kielikouluja. Jotkut lukiot pullistelee kyllä eliittinä.

Tämä juttu on Provo. Kerropa, mitä koulua olet käynyt? Yksityisiä kouluja Suomeen ei voi perustaa kuin ilman valtion tukea.

Pitää miettiä, mikä itselle on tärkeää ja elää omien arvojensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin käynyt ns. eliittikoulun. Suomessa ei voida pitää elliittikou... kuin Helsingissä toimivia kielikouluja. Jotkut lukiot pullistelee kyllä eliittinä.

Tämä juttu on Provo. Kerropa, mitä koulua olet käynyt? Yksityisiä kouluja Suomeen ei voi perustaa kuin ilman valtion tukea.

Kyllä Helsingissä on eliittikouluja, kuten m. SYK, Norssi, MYK, englantilainen ja saksalainen koulu

Lahdessakin on yksityiskoulu LYK.

No voi kuule ei kannata ainakaan juristeja kadehtia.

Pystyn tavallaan samaistumaan ap:hen. En kylläkään käynyt varsinaista eliittikoulua, mutta olin hyvissä kouluissa aina luokan parhaasta päästä. Olen ehtinyt olla urallani jo johtoryhmätason tehtävissä, mutta sitten itsestäni riippumattomista syistä putosin suorittavalle portaalle. Korpeaa aivan tajuttomasti ja tuntuu, että tämä näyttää työhistoriassa siltä että olen ryssinyt jotain pahemman kerran. Tekisin paljon mieluummin vaativampaa työtä, tavallinen asiantuntijatyö turhauttaa ja tuntuu todella tylsältä. Lisäksi hävettää, että kaikella osaamisella ja koulutuksella minulle kävi kuitenkin näin.

On se rankkaa jos pitää koko elämänsä suorittaa. Varmaan lomareissutkin on jonkinlainen suoritus. Hyvä, näitä tyyppejä tarvitaan ja hyvä jos se riittää heidän elämän sisällöksi. Tiedän että Mersut ja hienot omakotitalot eivät riitä pitkään elämän sisällöksi jos ei ole pyyteettömiä ja mukavia ihmissuhteita. Rahaakin on hyvä olla mutta se tosiaankin vain rauhoittaa mutta ei tee onnelliseksi, jossei sitä jaa muiden kanssa. Itsekin olen vain tavallinen suht hyvin toimeentuleva maisteri, mutta en ole onnellinen.

Vähän samat ajatukset kuin ap:lla, kyse ei tosin ole luokkakavereista vaan työkavereista. Kaikki ovat tahollaan menestyneet ja hienot tittelit kaikilla. Itse olen työtön luuseri, joka ei ikinä saanut uraansa käyntiin. Nolottaa kun sattumalta törmään kyseisiin henkilöihin. Siksi olenkin jättänyt yhteydenpidon osaltani kokonaan. Eikä kukaan ole multakaan kuulumisia kysellyt. Kukapa sitä luuseria haluaisi tuttavapiiriinsä. En ole katkera tai kateellinen, tää nyt vaan meni mun osalta näin.