Ihan kuin jotkut karaistuneet käytännön ihmiset inhoaisivat herkkiä epäkäytännöllisiä ihmisiä
Tämä on ihan pikku juttu, mutta tulipa nyt mieleen, kun tällä palstalla on tapana kertoa kokemuksistaan erilaisista ihmistyypeistä.
Nuorena aikuisena olin työharjoittelupaikassa jossa leivottiin pullaa. Ennen leipomista sanoin vierustoverilleni etten tykkää laittaa käsiä pullataikinaan (vaikka toki olin valmis niin tekemään). Opettajana ollut suurtalousemäntä kuuli sen ja sanoi katsoen minuun merkitsevästi, että tällä kertaa tehdään niin että laitetaan käsi heti alussa kulhoon eikä vasta alustusvaiheessa. Hän vielä tähdensi, että yleensä mausteet vispataan nesteeseen puuhaarukkaa käyttäen, mutta nyt tehdäänkin näin. Koko ajan hän katsoi minuun vahingoniloisella ilmeellä.
Toinen esimerkki on opiskelupaikasta jossa käytiin metsäretkellä. Oli syksy ja märkää ja tuuli navakasti. Meistä moni ei ollut pukeutunut parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka olikin suht asianmukaiset vaatteet. Opettaja katsoi arvostellen vaatetustamme. Hän johdatti meidät pahimpien rämeikköjen läpi niin että vaatteemme kastuivat ja tuulen puhaltaessa tuli kylmä. Opettaja vielä odotutti meitä melkein puoli tuntia sen jälkeen ulkona ja kun yksi oppilas sanoi opettajan palattua, että varmaan vilustui, opettaja nauroi vahingoniloisesti ja sanoi "hyvää se vain tekee, että oppii".
Kommentit (19)
Mitä hemmettiä tällainen lumihiutale tekee harjoittelemassa leipomossa, jos ei tykkää laittaa käsiään taikinaan? Millanen idiootti siellä on?
Tosiaan outoja esimerkkejä, vaikka otsikko kuulosti ihan mielenkiintoiselta. Kyllä minuakin ärsyttäisi tuollaisissa tilanteissa, vaikka olen herkkä ja epäkäytännöllinen ja ymmärrän sitä muissakin.
Esimerkissä oli ainakin aavistuksen kusipäisiä ihmisiä. Niitäkin valitettavasti on. Sen lisäksi on paljon ihan normaaleja käytännön ihmisiä.
Tai sitten molemmissa tilanteissa opettajat toimivat aivan normaalisti, mutta sinä herkkänä (?) ihmisenä täysin ylitulkitsit tilanteet omien ennakkoasenteittesi mukaisiksi?
Kyllä mun vanhempani ainakin inhosivat epäkäytännöllisyyttäni, kun olivat perfektionisteja. Ne meni nollasta sataan, jos en heti välittömästi tajunnut. Nyt olen minäkin perfektionisti ja karjun täällä ihmisille, jotka eivät ymmärrä mitä heille selitän. Sellaista se vaan o. Ainakin arvostivat piirrustuksiani.
Jotkut karaistuneet käytännön ihmiset inhoavat kaikenlaisia ihmisiä. Aina on jotain vikaa.
Ne on niitä samoja jotka eivät juuri ymmärrä omaa näkökulmaa kuin omansa, kaikki muu kuin kovuus on heidän mielestään ärsyttävää heikkoutta ja huomion hakemista.
Masennuskin on vaan laiskuutta ja pitäis ottaa niskasta kiinni itseään, lakata valittamasta ja mennä lenkille niin piristyy.
Jos tulee ero niin mitä sitä itkemään, uutta matoa vaan koukkuun.
Ei kannata noin ylipäätään selitellä mitään tekemisisään tai olemisiaan. Jos itse olisin ollut tilanteessa jossa pullaa joka tapauksessa leivotaan, ja olen siihne suostuvainen, niin en puhuisi mitään taikinakäsi-inhostani. Sen sijaan jos kyseessä olisi jonkun sellaisen ruuan syöminen mitä en pysty, enkä aio syödä, niin sanoisin että minä en tätä syö koska en pidä siitä. Jos siihen yritettäisiin pakottaa, ktasoisin henkilö kuin hän olisi jotenkin vajaa, ja sanoisin että jääpähän sinulle enemmän tätä herkkuasi. Jos kastuisin metsäretkellä, niin en seisoisi enää kylmässä puolta tuntia, vaan sanoisin että minä menen nyt sisälle, koska palelee. Jos tähän joku mussuttiasi jotain, sanoisin että sinä voit mussuttaa, mutta minä en sitä nyt jää kuuntelemaan, ksoka en halua vilustua. Omia puoliaan saa ja kannattaa pitää.
Missään tapauksessa kukaan ei kävele minun määrämisvallan itseäni kohtaan ylitse, ja paree se on ap sinunkin opetella. Muuten tulet jyrätyksi tästä eteenkin päin. Nuoruus selittää tuota kyllä, mutta ikä tuo mukanaan itsekunnioituksen, kunnioituksen vaatimisen muilta, ja suitsii sitä "herkkänahkaisuutta" joka on nuoruuden epävarmuudesta johtuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkissä oli ainakin aavistuksen kusipäisiä ihmisiä. Niitäkin valitettavasti on. Sen lisäksi on paljon ihan normaaleja käytännön ihmisiä.
Kusipää tässä on vinkuva AP.
Vierailija kirjoitti:
Ne on niitä samoja jotka eivät juuri ymmärrä omaa näkökulmaa kuin omansa, kaikki muu kuin kovuus on heidän mielestään ärsyttävää heikkoutta ja huomion hakemista.
Masennuskin on vaan laiskuutta ja pitäis ottaa niskasta kiinni itseään, lakata valittamasta ja mennä lenkille niin piristyy.
Jos tulee ero niin mitä sitä itkemään, uutta matoa vaan koukkuun.
Mitä ihmettä juuri kirjoitit. Itseäni elämä on karaissut useasti ja olen käytännön ihminen, mutta olet todella väärässä. Kommenttisi perusteella tarkoitat varmaan ihmisiä, jotka elämä on katkeroittanut jollakin tapaa ja he kostavat pahan olonsa muille. Tällaisia ihmisiä löytyy niin epäkäytännöllisten kuin käytännöllistenkin parista.
Itse olen herkkä ihminen, mutta olen karaissut itseäni tekemään ja sietämään monenlaisia asioita. Monet riuskat ihmiset saattavat olla kyllästyneitä siihen, että he joutuvat hoitamaan kaikki asiat epäkäytännöllisten haaveilijoiden puolesta. Näissä esimerkeissä opettaja saattoi loukkaantua kommentistasi ja huono varustautuminen taas saatettiin tulkita ylimielisyydeksi ja välinpitämättömyydeksi. Näpäyttäminen on silti tietysti lapsellista.
Itse ajattelen, että monenlaisia vahvuuksia tarvitaan, mutta omien heikkouksien taakse ei saa piiloutua vaan on hoidettava oma osuutensa.
Minusta Ap sekä hänen mainitsemansa opettajat ovat kaikki erityisen herkkiä ja epäkäytännöllisiä. Teistä kaikista kolmesta on kyllä käytännöllisyys ja järki kaukana.
Herkkä ja epäkäytännöllinen eivät välttämättä kuulu yhteen.
Joo, jotkut on sellaisia, ärsyttävää.
Minä taas ymmärrän metsäretken opettajaa. Voin kuvitella, miten hän aina ennen retkiä kertoo oikeanlaisten varusteiden tärkeydestä ja varmaan muistuttaa niistä netissäkin. Silti joka kerta paikalle tulee nuoria, jotka eivät suostu ymmärtämään ohjeita ja mahdollisesti niskoittelevat. Ei se oikeuta opettajaa käyttäytymään huonosti ja kyykyttämään nuoria, mutta uskon että jossakin vaiheessa sitä menee pinna itse äiti teresaltakin.
Minä taas olen herkkä ja käytännöllinen. Mieheni taas on epäkäytännöllinen ja karaistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on niitä samoja jotka eivät juuri ymmärrä omaa näkökulmaa kuin omansa, kaikki muu kuin kovuus on heidän mielestään ärsyttävää heikkoutta ja huomion hakemista.
Masennuskin on vaan laiskuutta ja pitäis ottaa niskasta kiinni itseään, lakata valittamasta ja mennä lenkille niin piristyy.
Jos tulee ero niin mitä sitä itkemään, uutta matoa vaan koukkuun.Mitä ihmettä juuri kirjoitit. Itseäni elämä on karaissut useasti ja olen käytännön ihminen, mutta olet todella väärässä. Kommenttisi perusteella tarkoitat varmaan ihmisiä, jotka elämä on katkeroittanut jollakin tapaa ja he kostavat pahan olonsa muille. Tällaisia ihmisiä löytyy niin epäkäytännöllisten kuin käytännöllistenkin parista.
En tarkoittanut tietenkään kaikkia käytännöllisiä ihmisiä vaan tuollaisia esimerkin kaltaisia, joiden mielestä ihmiseltä pitää ottaa luulot pois ja opettaa shokeeraamalla ja karaisemalla, ei ottaen esim. herkkyyttä tai henkilön ominaisuuksia huomioon. heittävät lapsen veteen että "oppiipahan uimaan jos ei huku". Koska "niinhän minäkin opin ja selvisin niin kyllä kaikki muutkin". Näitä olen itse tavannut.
Entisaikaan ne samantyyppiset löivät lapsiaan, oppiipahan käyttäytymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on niitä samoja jotka eivät juuri ymmärrä omaa näkökulmaa kuin omansa, kaikki muu kuin kovuus on heidän mielestään ärsyttävää heikkoutta ja huomion hakemista.
Masennuskin on vaan laiskuutta ja pitäis ottaa niskasta kiinni itseään, lakata valittamasta ja mennä lenkille niin piristyy.
Jos tulee ero niin mitä sitä itkemään, uutta matoa vaan koukkuun.Mitä ihmettä juuri kirjoitit. Itseäni elämä on karaissut useasti ja olen käytännön ihminen, mutta olet todella väärässä. Kommenttisi perusteella tarkoitat varmaan ihmisiä, jotka elämä on katkeroittanut jollakin tapaa ja he kostavat pahan olonsa muille. Tällaisia ihmisiä löytyy niin epäkäytännöllisten kuin käytännöllistenkin parista.
En tarkoittanut tietenkään kaikkia käytännöllisiä ihmisiä vaan tuollaisia esimerkin kaltaisia, joiden mielestä ihmiseltä pitää ottaa luulot pois ja opettaa shokeeraamalla ja karaisemalla, ei ottaen esim. herkkyyttä tai henkilön ominaisuuksia huomioon. heittävät lapsen veteen että "oppiipahan uimaan jos ei huku". Koska "niinhän minäkin opin ja selvisin niin kyllä kaikki muutkin". Näitä olen itse tavannut.
Entisaikaan ne samantyyppiset löivät lapsiaan, oppiipahan käyttäytymään.
En silti edelleenkään ymmärrä, miten nuo aloituksen esimerkit liittyvät herkkyyteen. Näin ulkopuolisen lukijan vinkkelistä en osaisi pitää erityisen herkkänä henkilöä, joka ennen leivontatuntia tokaisee kuuluvasti vieruskaverille, ettei tykkää laittaa käsiään pullataikinaan. Jos olisin ollut tuo leivontakurssin vetäjä, niin olisin todennäköisesti tulkinnut sinut joko a) epämotivoituneeksi tai b) "häiriköksi", joka haluaakin osoittaa mieltään tunnin aiheesta. Mitä tuohon metsäretkeen tulee, niin huono varustautuminen ei sekään kieli mielestäni mistään herkkyydestä vaan välinpitämättömyydestä, ymmärtämättömyydestä tai siitä, että opiskelijalla ei jostain syystä ole mahdollisuutta hankkia asianmukaisia varusteita.
Siitä olen samaa mieltä, että on olemassa tällaisia käytännön työsuuntautuneita tyyppejä, joita on itseään aikoinaan koulittu sen kummempaa tukea ja opastusta antamatta ja jotka ovat sen takia kovettuneet. Valitettavasti samalla ihmistyypillä tuppaa usein olemaan huono itsereflektiokyky, minkä vuoksi he eivät näe tai tiedosta käytöksensä vaikutusta muihin.
- 1
En oikein ymmärtänyt, mitä noilla esimerkeillä on tekemistä herkkyyden ja epäkäytännöllisyyden kanssa. Kommenttisi siitä, että et tykkää vaivata käsin pullataikinaa saattoi kuulostaa suurtalousemännän korviin ylimieliseltä niskottelulta ja metsäretkeä vetänyt opettaja ehkä otti kehnon varustuksenne veetuiluna ja välinpitämättömyytenä. Tietysti etenkin tuolta metsäretken opettajalta olisi odottanut silti neutraalimpaa suhtautumista. Mutta joskus ihmiset tulkitsevat meitä aivan eri tavalla kuin mitä tarkoitimme ja se näkyy heidän käytöksessään meitä kohtaan.