Miten sopeutua seksittömään liittoon?
Miehelläni todettiin noin vuosi sitten syöpä, joka on miehillä yleinen. Sairaus oli levinnyt, mutta lääkärin mukaan leviäminen saadaan hoidolla todennäköisesti pysäytettyä jopa vuosiksi. Siltä onneksi ainakin nyt näyttää.
Hoito on hormonaalinen ja lääkäri varoitti heti alussa, että hoito todennäköisesti muiden haittojen lisäksi vie sekä halut että kyvyt. Muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, joten lääkitys aloitettiin ja lääkärin ennuste valitettavasti toteutui. Hoidon on tarkoitus olla elinikäinen.
Seksin ja halujen loppuminen on ollut miehelle todella vaikea paikka ja niin on minullekin, vaikka sairauden hoito onkin tietysti tärkeintä. Aiemmin seksielämämme oli ihanaa ja aktiivista, joten muutos on valtava. Hellyyttä sentään onneksi on.
Olemme käyneet seksuaaliohjaajan puheilla, mutta eihän puhuminen saa haluja palamaan. Mies on jopa ehdottanut minulle seksin hakemista muualta, mutta en pidä sitä vaihtoehtona, ja todennäköisesti hän ehdotti sitä vain pelätessään, että muuten jätän hänet (mikä sekään ei ole vaihtoehto.)
Täällä on useasti puhetta haluttomuudesta, mutta onko ketään, joka olisi onnellisesti sopeutunut seksittömään suhteeseen?
Kommentit (31)
Seksin puute valitettavasti hiertää koko parisuhdetta oli syy sitten kummassa hyvänsä ja vaikka parisuhteen muut asiat olisivat kunnossa. En osaa sinulle neuvoa antaa. Mieheni lähti vieraisiin kun minulta halut hänen kanssaan loppuivat. Erottiin sitten aikanaan ja minun seksihalut palasivat. Joten luulen että haluttomuuteni johtui vaan miehestä. Sinun täytyy itse miettiä että mikä sinulle on parasta ja hyväksi, ja miten paljon haluat miestäsi loukata (vaikkakin hän on luvan muihin miehiin antanutkin), siinä voi käydä niin että rakastutkin johonkin toiseen.
Miksi et mene Ghanaan? Kyllä siellä muutkin naiset käy.
Täällä saa paljon taustakohinaa ja typeriä vastauksia.
Jos jaksaisit, ap,pitää ketjua pystyssä tarpeeksi pitkään, saisit varmasti parempiakin vastauksia.
Sitä odotellessa: olisiko syöpäyhdistyksellä tai muulla taholla parisuhdekurssia, sieltä voisi löytyä vertaistukea ja parempia neuvoja?
((Tai syöpäyhdistyksen keskustelupalstat?)
Tsemppiä tilanteeseenne!
Kiitos vastauksista (asiallisista sellaisista).
Onhan miehellä tietysti kädet ja on hän minut välillä tyydyttänyt, mutta kun toisella ei ole haluja niin ei sellainen ole kummallekaan kovin miellyttävä tilanne.
Syöpäyhdistys käsittääkseni on järjestänyt parisuhdekursseja, en tiedä pidetäänkö niitä tällä hetkellä. Pitää muistaa selvittää! Syöpäaiheisilla keskustelupalstoilla (ainakin suomalaisilla) tunnutaan keskittyvän kyseisen syövän kohdalla enimmäkseen erektiolääkkeisiin eikä niinkään haluttomuuteen (ihan loogista, koska leviämättömän syövän hoidot käsittääkseni vaikuttavat lähinnä kykyyn mutta eivät haluihin). Ehkä englanninkielisillä palstoilla olisi enemmän keskustelua.
Ap
Sopeuduin aikoinaan seksittömään suhteeseen mutta kipuilin asian kanssa vuosia, läheisyys kuitenkin oli minulle tärkein ja sitä sain.
Mieti asiaa, jos sinä olisit sairastunut. Jos rakastat miestäsi, niin liittonne kyllä kestää tuon. Minusta on hyvin, että välillänne on kumminkin hellyyttä.
Jos mies ei koe iloa ja nautintoa siitä että hoitaa sinut käsin tai suulla niin sitten tilanne on ikävä. Silloin on ikävä vaatia mitään.
Jos tuo ylempi ei ole molemmille mieluista enkä tyytyisi vain omaan kivaan niin hakisin seksin muualta, se on yksi perustarpeistani
Kysy mieheltäsi ap, voisitko olla muiden kanssa ja hoitaa jonkun muun kanssa seksihommat. Jatkaisitte muuten normaalisti avioliittoa.
Väestöliiton seksuaaliterapeutilta saa hyviä neuvoja.
Ihmetyttää nämä vastaukset, joissa ap:ta kehotetaan menemään vieraisiin, vaikka ap jo totesi, ettei se ole vaihtoehto. Ja ymmärrän kyllä täysin, minusta ainakin jo pelkka ajatus vieraan miehen koskettamisesta on vastenmielinen, haluan koskettaa ainoastaan omaa miestäni.
Vihkikaavassa - myös siinä epäkristillisessä, kuten meidän maistraattivaihtoehdossamme - luvataan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Tämä on nyt se vastoinkäyminen.
Haluilleen voi tehdä jotain, antaa niiden hiipua tai auttaa itse itseään purkamalla paineet vaikka suihkussa. Itse en lähtisi vieraisiin, täysin mahdoton ajatus. Puolisoni sairastuessa (tämä on koettu) hänen kipunsa on minunkin kipuni ja autan häntä elämään sairauden kanssa niin hyvin kuin ikinä pystyn.
Tärkeintä on hellyys ja rakkautta voi osoittaa ja toteuttaa monin tavoin. Toisen saa tuntemaan itsensä halutuksi ja flirttailla voi keskenään ilman totuttuja ruumiillisia loppuhuipennuksiakin. :D
Vierailija kirjoitti:
Kai sen miehen kädet toimii? Seksilelut avuksi.
Ja suu ja kieli toiminee toivottavasti myös?
Vierailija kirjoitti:
Vihkikaavassa - myös siinä epäkristillisessä, kuten meidän maistraattivaihtoehdossamme - luvataan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Tämä on nyt se vastoinkäyminen.
Haluilleen voi tehdä jotain, antaa niiden hiipua tai auttaa itse itseään purkamalla paineet vaikka suihkussa. Itse en lähtisi vieraisiin, täysin mahdoton ajatus. Puolisoni sairastuessa (tämä on koettu) hänen kipunsa on minunkin kipuni ja autan häntä elämään sairauden kanssa niin hyvin kuin ikinä pystyn.
Tärkeintä on hellyys ja rakkautta voi osoittaa ja toteuttaa monin tavoin. Toisen saa tuntemaan itsensä halutuksi ja flirttailla voi keskenään ilman totuttuja ruumiillisia loppuhuipennuksiakin. :D
Ihanaa, saat varmasti kirkkaimman kruunun kuoltuasi. Tekopyhää **skaa
Seksilelut käyttöön omalla ajalla.
Itse elän pitkässä avioliitossa, jossa seksiä on aina ollut mielestäni liian vähän ja viimeiseen vuoteen ei lainkaan. Puolisoni halut ovat aina olleet vähäisemmät kuin omani, mutta viimeisinä vuosina seksielämä on kukistunut puolison alkoholisoitumiseen. Hän haluaa vain humalassa, jolloin ei pysty ja minä taas en humalaista sössöttäjää oikein halua. 40v parisuhdetta takana ja käytännössä yhteistä on enää kaupassa käyminen ;)
Jos rakkautta muutoin riittää ja suhde on hyvä, voisitko ajatella itsetyydytystä, jolla saisit omat fyysiset tarpeesi tyydytettyä? Hyviä välineitä avuksi löytyy paljon. Ymmärrän, ettet halua juosta vieraisiin, koska rakastat puolisoasi ja olisi se mielestäni hänellekin hirveää. Antoi sinulle siihen luvan varmaankin tosiaan menettämisen pelosta. Ja vaikea on vaatia puolisoa sinuakaan tyydyttämään, jos haluja ei kertakaikkiaan ole. On se kuitenkin vähän eri kuin lettujen paistaminen puolisolle, vaikka ei niistä itse välittäisikään.
Hyvää jatkoa teille molemmille!
Kiitos taas vastauksista.
Jotain keskustelupariterapiaa miehelle oli hoitopaikassa ehdotettu, mutta se ei silloin edennyt mihinkään, kun mies ei innostunut ajatuksesta. Seksuaaliohjaajan juttusilla olemme käyneet yhdessä ja mies lisäksi yksinkin (hoitopaikan kautta). Seksuaaliterapia olisi varmaan laaja-alaisempaa.
Itsetyydytystä harrastan, olen harrastanut teini-iästä asti. Seksi puolison kanssa on vain aivan eri asia, mutta auttaa itsetyydytys onneksi purkamaan paineita. En voi vaatia mieheltä tyydyttämään minua, kun hänellä ei haluja ole. Muutaman kerran hän on itse halunnut tyydyttää minut, mutta kuten jo sanoin, ne eivät olleet mitään mieltäylentäviä kokemuksia. Läheisyyttä on ollut sen jälkeen kun sovimme, ettei kumpikaan odota sen johtavan mihinkään.
Tsemppiä niille, jotka syystä tai toisesta kipuilevat seksittömissä suhteissa.
Ap
Voisitte kokeilla nyrkkinaintia. Onhan miehellä vielä kädet? Paljon liukkaria vaan niin se toimii odotettua helpommin.
Hoitova lääkäri on siis tietoinen miehesi ongelmista, mutta lääkitystä ei voida vaihtaa? Tosi harmillinen tilanne, varmaan on miehellekin hankala tilanne, kun on vaikea sairaus ja sitten seksikin loppuu ja varmaan pelkää sinunkin saavan tilanteesta tarpeeksi ja häipyvän.
Jos miestä ei kiinnosta mennä puhumaan tilanteesta niin olethan tietoinen, että esim. seksuaaliterapeutille voi mennä yksinkin?
Kai sen miehen kädet toimii? Seksilelut avuksi.